Yaran tuotantolaitos Siilinjärvellä on toistaiseksi Länsi-Euroopan ainoa fosfaattikaivos. Kauppaan kuului myös Savukoskella sijaitseva Soklin kaivosalue, johon suunnitellaan seuraavaa fosfaattikaivosta.
Jostakin syystä talouselämän lehdet ovat lähes vaienneet paljon huono-onnisemmasta GrowHow-kaupasta, jossa jopa 30 miljardin omaisuus myytiin 207 miljoonalla. Ehkä virhe on täysin uskomaton.
Valtio oli myös Kemiran ja siitä myöhemmin irrotetun lannoitetehdas GrowHow:n suurin omistaja. Valtio päätti luopua GrowHowsta ja myi loput osakkeensa norjalaiselle lannoitejätti Yaralle. Valtio, joka suurimpana omistajana hallitsi yli kolmannesta yhtiöstä, sai GrowHow-osakkeistaan 207 miljoonaa.
Tuolla kolmanneksella Yara joutui - oikeammin pääsi - tekemään ostotarjouksen yhtiön lopuistakin osakkeista ja onnistui siinä, sillä tarjosihan Yara pörssipelureille kunnon pikavoitot. Samaan aikaan ostajan edustaja arvioi yhtiön varallisuudeksi 870 miljoonaa. Valtio siis myi Jyri Häkämiehen nimissä 290 miljoonaa 207 miljoonalla - tässä vaiheessa.
Juuri ennen vuoden 2007 kesällä tehtyä kauppaa Suomen valtio oli asetuksella määrännyt, että Suomessa ei saa käyttää käytännössä kuin GrowHown lannoitteita. Tämän se teki kiristämällä lannoitteita koskevia säädöksiä niin, että käytännössä vain GrowHown Siilinjärven ja Soklin fosfaatti kelpaavat. Nyt meillä tulee käyttää kadmiumin osalta puhtaampia lannoitteita kuin EU:n luomuasetukset määräävät, eikä muilla lannoitetehtailla ole asiaa Suomen markkinoille. Tämä johtuu osin myös siitä, että EU varjelee suojatulleillaan typpilannoitteiden markkinoita. Typpilannoitteet ovat puhtaita tulivatpa ne mistä tahansa, sillä pääraaka-aineena on ilmasta otettava typpi.
Typpilannoitteen hinnan määrää maakaasun hinta. Maakaasua on sekä norjalaisilla että venäläisillä. Ennen GrowHow-kauppaa norjalaisilla ei ollut toista peltolannoitteiden tärkeää osaa, fosforia. Nyt on, ja Soklin osalta samaa geologista alkuperää kuin venäläisten. Lannoitteiden arvosta ja merkityksestä kertoo sekin, että venäläiset oligarkit kaappasivat lannoitetehtaat ja lannoiteraaka-aineet ensimmäisinä.
GrowHow-kaupan mukana meni useita tuotantolaitoksia ja mainitut Siilinjärven ja Soklin malmivarat, jälkimmäiset ilmaiseksi kaivosoikeudella. Kun kauppa oli vasta tekeillä, Soklin fosfaatin arvoksi katsottiin Kauppalehden artikkeleissa, joissa haastateltiin GrowHow:n toimitusjohtajaa, 13-14 miljardia. Samaan aikaan hätäiltiin maailman ruokakriisistä, biopolttoaineista ja Kiinan ja muun idän kysynnän vaikutuksesta ruoan hintaan - siis lannoitteidenkin hintaan. Näitä asioita tarjoiltiin jokaisessa mediassa lähes ykkösaiheena, kuten jokainen muistaa.
Pohjois-afrikkalaista alkuperää olevan fosforihapon hinta oli GrowHown kaupan aikoihin 436 euroa tonnilta. Nyt hinta 2268 dollaria tonnilta, eli se on yli viisinkertaistunut nopeasti. Afrikalla ei olekaan enää varaa omasta maaperästään kaivettavaan lannoitteeseen. Näin vaikka fosforia tarvittaisiin peltohehtaaria kohden usein vain kolmas- tai neljäsosan siitä, mitä Euroopassa käytetään. Typpi voidaan tuoda maaperään muutenkin, mutta kasvulle välttämätön fosfori on mineraali ja se täytyy antaa lannoitteena.
Kymmeniksi vuosiksi riittävä Soklin malmi on huomattavasti puhtaampaa kuin Euroopassa käytettävä marokkolainen ja malmin fosfaattipitoisuus on korkea. Siilinjärvi toimii erittäin kannattavasti ja sitä laajennetaan 8%:n pitoisuudella mutta Soklissa pitoisuus on 20%. Voi hyvin arvioida, että Siilinjärven ja Soklin malmin arvo on 3-5-kertaistunut ja Siilinjärveä rikkaamman Soklin arvoksi voi laskea laajalla haarukalla ainakin 40 mutta nyt jopa 70 miljardia euroa. Tämä ilman niobia ja uraania.
Yksin "sotilasmetalli" niobin arvo on noin 5 miljardia euroa. Vielä silloin, kun GrowHow:n myynnistä ei ollut tietoa, Soklin kaivos arveltiin avattavaksi pelkän niobin varaan. Muun muassa kansanedustaja Erkki Pullianen kyseli eduskunnassa, kuinka Soklin niobikaivoksen ympäristöasiat tullaan hoitamaan. Soklissa on myös uraania ja kaivosta on kaavailtu myös uraanin varaan.
Kun ottaa huomioon Siilinjärven arvon, näyttää siltä, että valtio myi jopa 30 miljardiksi kasvavan osuutensa 207 miljoonalla. Tässä valossa Soneran ja Storan seikkailut kutistuvat pieniksi. Tuolla GrowHown 207 miljoonalla saadaan juuri ja juuri rakennettua Soneran kanssa myyty viranomaisten tietoverkko uudelleen. Voi ajatella, että kallis erehdys tulee paikatuksi vielä kalliimmalla.
Erehdyksen mittaluokkaa kasvattaa se, että lannoiteraaka-aineiden hintakehitys oli myyntihetkellä jokaisen maanviljelijän ja kadunmiehenkin nähtävissä ja osin jo käsillä. Joku olisi jo valmis kysymään, että oliko kyseessä edes erehdys.
Joka tapauksessa muualla maailmassa kaupasta vastuulliset ministerit eli kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sekä valtion omistajaohjauksesta vastaava puolustusministeri Jyri Häkämies olisivat joutuneet eroamaan. Lannoiteasetuksen kaupan alla vahvistanut tuolloinen maatalousministeri Juha Korkeaoja olisi nyt pelkkä rivikansanedustaja - ilmoittamansa mukaan viimeistä kauttaan.
Samalla valtion omistajaohjausyksikön virkamiehet olisi hyllytetty ja heidän toiminnastaan olisi aloitettu selvitys. Myös kilpailuvirastomme, joka ei tiennyt tai välittänyt lannoitemonopolista, järjestettäisiin perusteellisten selvitysten jälkeen uudelleen ja uusin johtajin.
On vain arvailtavissa, mitä esimerkiksi ranskalaiset maanviljelijät olisivat tehneet, jos heidän lannoitekustannuksensa olisivat 1,6-kertaistuneet viimeisen vuoden aikana vieläpä omien ministeriensä toimien seurauksena.
Silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (oik) ja puolustusministeri Jyri Häkämies (vas) olivat Kemira Growhown kaupasta vastanneet ministerit.
Kommentti: Näiden tietojen perusteella valtio myi GrowHown osuutensa n. 0.6% hinnalla sen tulevasta markkina-arvosta. Vaikuttaisi siltä, että kaupasta vastanneet henkilöt olivat hyvin epäpäteviä työssään. Vai mahdollisesti korruptoituneita?