© tuntematonOlli Rehn on koulutukseltaan filosofian tohtori. Hän on valmistunut Oxfordin yliopistosta pääaineenaan poliittinen taloustiede. Häntä itseään on kritisoitu EU:n kriisimaiden sosiaalisen katastrofin aiheuttajaksi.
Mistähän johtuu, että VM:n selittelyt eivät kuulosta kovin uskottavilta? VM on tunnettu Suomen valtionhallinnon johtotähtenä, parhaana A-ryhmänä, jonka kunnia-asia on esittää talouden luvut oikein ja rehellisesti. Tuskin VM:n ammattitaito ja -ylpeys ovat minnekään kadonneet, joten syyt lienevät muualla.
Syy, miksi hallituksen selittelyt eivät kuulosta uskottavilta, on se, että vuoden 2014 budjetin repeämä ei ole mikään yksittäinen tapaus, vaan Kataisen-Stubbin hallitusten systemaattinen tapa laatia budjetti liian optimistisen, suorastaan katteettoman talousennusteen pohjalle. Valitettavasti tämä talouspolitiikan muunneltu totuus on ollut systemaattisesti käytössä koko vaalikauden, mikä on ruokkinut velkaantumiskierrettä ja murentanut kansantalouden kestävyyttä. Muualla Euroopassa tästä vitsauksesta on pitkälti päästy eroon, mutta Suomessa ei ole kyetty vuosiin laatimaan luotettavia talousennusteita.
Illuusioiden päälle rakennetut budjetit ovat seuranneet toisiaan. Viime syksynä eduskunnan käsittelyyn annettiin jälleen todellisen taloustilanteen kannalta harhainen vuoden 2015 budjetti. Nykyisten yleisesti hyväksyttyjen arvioiden mukaan valtion ja kuntien alijäämä kasvaa tänä vuonna 7-8 miljardia euron verran, sen sijaan, että se jäisi VM:n alun perin ennakoimaan 4,5 miljardiin euroon.
Myös vuosien 2012-14 osalta talouden toteutuneet luvut ovat jyrkästi poikenneet sinipunahallituksen katteettomasta optimismista. Vuonna 2012 hallitus ennusti kasvun Suomessa olevan plussalla 1,8 prosentin verran, mutta kasvu jäikin yhden prosentin verran miinukselle - erotus oli melkein 3 %-yksikköä. Sama totuuden ja toiveiden ristiriita sen kuin jatkui ja jatkui, ja jatkuu edelleen. Tämä kaikki siis samaan aikaan, kun Suomen hallitus opetti muille euromaille sormi pystyssä, miten taloudessa ja talouspolitiikassa pitää olla jämpti ja rehellinen.
Vuosi sitten ehdotin uusien vaalien järjestämistä sillä perusteella, että hallitus oli eväänsä syönyt ja rakenneuudistukset jämähtäneet paikoilleen. Sain silloin arvosteluryöpyn osakseni, kun muka vaaransin maan poliittista vakautta (sic!), mutta tänään esitykseni olisi melkeinpä itsestäänselvyys. Presidentti Sauli Niinistö puhui samalla nuotilla viime marraskuussa. Uudet vaalit olisikin kannattanut järjestää viimeistään silloin, kun Jyrki Katainen luopui tehtävistään. Viimeinen vuosi pääministeri Alexander Stubbin johdolla on ollut rakenneuudistusten ja "fantastisen" menon sijasta täydellisen pysähtyneisyyden ja tulevien vaalien odottelun aikaa. Se on ollut Suomelle kallis vuosi.
Pääministeri Stubb esitteli eilen hallituksen rakennepoliittisen tilinpäätöksen. Sen nojalla tämä olisi aito savolaisten rojektien hallitus - savolainen projektihan on tunnetusti "aloittamista vaille valmis" - ellei ilmaisu syvästi loukkaisi savolaisia. Kokoomus huutaa nyt korjausliikettä vaalien lähestyessä. Eikö kokoomus ollutkaan pääministeripuolue viimeiset neljä vuotta? Missä ne korjausliikkeet silloin olivat?
Kahden pätevän ekonomistin Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen eilen esittelemä raportti kuvaa valitettavan osuvasti, miten suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyky on päästetty rapautumaan, joskaan se ei sisällä juurikaan uusia keinoja talouden kurssin reivaamiseksi. Raportissaan kokoomuslaiset Borg ja Vartiainen ehdottavat, että Suomen kokoomuksen vuoden 2007 vaalilupauksesta alkanut, reaalitaloudesta irti riistäytynyt julkisen sektorin ja kotimarkkina-alojen palkkakehitys korjataan 5-10 vuoden nollaratkaisulla. Korjausliike sekin.
Suomen pitkän linjan talouspolitiikan keynesiläisenä kriitikkona aiemmin tunnetun Juhana Vartiaisen siirtyminen entistä oikeistolaisempaan kokoomukseen voi parantaa kykypuolueen talouspoliittista osaamista - rima ei tosin ole kovin korkealla - mutta se ei riitä paikkaamaan raskaan sarjan talousvaikuttajan, ministeri Jan Vapaavuoren jättämää aukkoa.
Eikä Suomessa ole pitkään aikaan ollut kyse enää pelkästään teknisestä talouspoliittisesta osaamisesta, vaan kyvystä koota kansakunnan voimia yhteiseen ponnistukseen, jotta kyetään tekemään päätöksiä ja nousemaan suosta. Alkuun kuuden ja nyttemmin neljän puolueen sekalainen seurakunta ei ole siihen kyennyt.
Suomen kannalta onkin tärkeää, että seuraavalla pääministeripuolueella on kansalta vahva valtakirja, jonka nojalla tehdä päätöksiä ja viedä maan asioita eteenpäin. Isänmaan kannalta sekään ei olisi pahitteeksi, että maan johtoon saataisiin asioissa koulittu ja stressitestattu joukkue.
Kunhan vaalit on käyty, on kansan luottamusta nauttivien viipymättä käärittävä hihat ja ryhdyttävä tekemään jänteviä päätöksiä, joilla Suomi nostetaan uudelleen kondikseen ja uuteen kukoistukseen.
Kommentti: Rehn osuu kommenteissaan oikeaan, mutta kannattaa silti pysyä hyvin kriittisenä hänen omaa EU-taustaa ja talouspoliittisia ratkaisuja kohtaan. Lue myös: