Kuva
Olin järkyttynyt kuultuani Germanwingsin GWI9525-lennon onnettomuudesta Ranskan alpeilla 24.3.15, mutta en ollut lopulta kovin yllättynyt. En tarkoita että oletin sen tapahtuvan, mutta tämä oli jo viides vastaavanlainen onnettomuus vuoden sisällä. Jos tämä tahti jatkuu, niin joudumme vielä arvioimaan uudelleen matkustajalentoihin liittyvät epätodennäköiset onnettomuustodennäköisyydet.

Kuten monet muut ihmiset ympäri maailmaa, jäin odottamaan onnettomuutta seuranneen jälkipuinnin vallitessa siihen liittyviä yksityiskohtia. Mikä ihmeessä saattoi aiheuttaa nykyaikaisen, vaikkakin hieman ikääntyneen ensimmäisen sukupolven Airbus A320 -koneen äkillisen syöksyn kohti vuoristoa? Minulla oli muutama teoria mielessä, kuten yläpuolisen meteoroidiräjähdyksen tuottaman EMP:n aiheuttama laitteiston toimintakyvyn lamaantuminen. Tulipallo- ja meteoriittihavaintojen tyrmistyttävä lisääntyminen viimeisen 10 vuoden aikana tekee tästä skenaariosta uskottavan, ja se voisi olla myös AF447-matkustajakoneen Tyyneen valtamereen tippumisen syynä. Mutta jäin odottelemaan, koska tämänkaltaisen onnettomuuden tutkinta saattaa - ja pitääkin - kestää hyvin pitkään.

Lentokoneonnettomuuksien tutkinnan tärkein tiedonlähde on lentoarvotallennin (FDR). FDR tallentaa lentokoneen kaikkiin sähköisiin järjestelmiin lähetetyt käskyt, mukaan lukien auto-pilotin ja ohjaamon sisäänkäynnin turvajärjestelmän tiedot.

Mikä tahansa pilotin ja perämiehen keskusteluista ilmi tullut tieto tulisi vahvistaa FDR:n datan kautta. Tämän datan analysointi vie luonnollisesti päiviä tai viikkoja, joten oli varsin yllättävää, että 24 tunnin sisällä onnettomuudesta New York Times siteerasi nimetöntä "ranskalaista sotilasviranomaista", jonka mukaan yksi piloteista oli lukittautunut ohjaamoon ja aiheuttanut koneen törmäyksen. NY Times siteeraa sotilasviranomaista:
"Ulkopuolella oleva henkilö koputtaa oveen kevyesti, mutta ei saa vastausta", tutkija sanoi. "Tämän jälkeen hän lyö oveen voimakkaammin, saamatta vastausta. Sitä ei tule koskaan. Voit kuulla hänen yrittävän murtaa oven. [...] on varmaa että lennon loppuvaiheessa toinen pilotti on yksin, eikä avaa ovea".
Tämän tiedon äkillinen julkaisu näyttää kaivaneen maata virallisen tutkimuksen alta, jonka suorittaa 'Bureau of Enquiry and Analysis for Civil Aviation Safety' (BEA), Ranskan hallituksen lento-onnettomuuksia tutkiva siviiliviranomaisten yksikkö. Tietovuoto näyttää luoneen valmiin narratiivin, josta on tullut virallinen totuus siitä, mitä lennolle tapahtui; lentoperämies Andres Lubitz ohjasi koneen tarkoituksella päin vuorta.

Samaan aikaan kun NY Times lähti keskiviikkona printtiin, antoi BEA:n johtaja lehdistötilaisuudessa hyvin varovaisia lausuntoja tapahtuneesta. BEA:n johtaja Remi Jouty kertoi toimittajille, ettei koneen törmäykseen ollut vielä löytynyt "pienintäkään syytä", ja että ohjaamon ääninauhuriin (CVR) tallennettujen tietojen purkaminen veisi useita päiviä tai viikkoja. "työskentelemme ymmärtääksemme mistä erilaiset äänet johtuivat ja mikä ne aiheutti" hän sanoi.

Syyttäjäviranomainen Brice Robin päätti BEA:n johtajan lausunnoista huolimatta yhtyä tietovuodon johtopäätökseen, ja nostaa rikostutkinta tapauksesta seuraavana päivänä. Hän sanoi: "tarkoituksena oli tuhota lentokone". Tämä on häiritsevän ennenaikainen ratkaisu syyttäjänviranomaiselta ja se herättää kysymyksen, että halusiko joku luoda nopeasti virallisen narratiivin, kuin mielummin odottaa huolellista tutkintaa? Tosiaan: Rikossyytteen nostaminen tarkoittaa sitä, että maahansyöksyn tutkiminen ei ole enään ensisijaisesta BEA:n suorittama.

Tutkinnan suorittaminen loppuun saakka on asettunut kyseenalaiseksi ristiriitaisten kertomuksien vuoksi, jotka liittyvät äärimmäisen tärkeään toiseen mustaan laatikkoon ja sen lentoarvotallentimeen. Aiemmin mainitussa New York Timesin artikkelissa (joka loi "itsemurhalentäjä" -narratiivin) kerrottiin, että toinen musta laatikko (jossa on lentoarvotallennin) on löytynyt, mutta lentoarvotallentimen muistikortti on hävinnyt. Euroooppalaiset viranomaislähteet kertoivat kuitenkin myöhemmin, ettei kyseistä mustaa laatikkoa "välttämättä löydy koskaan". Kuulostaa hieman liian sopivalta yhteensattumalta.
Germanwings Airbus A320
© Maxppp /Landov
Koneen jäänteitä onnettomuuspaikalta. Kone hajosi lähes näkymättömiin.
Valtavirtamedia alkoi lisätä tarinaan väritettyjä yksityiskohtia pian sen jälkeen, kun ohjaamon ääninauhurista saadut kertomukset "äänistä" ja "lukittautumisesta" vuotivat mediaan. Jotkut kommentaattorit menivät niin pitkälle, että he "päättelivät", mitä pilotti ajatteli tapahtuman aikana. Brittiläisen Telegraphin päätoimittaja Gordon Rayner tarinoi seuraavanlaisesti:
Jokin muuttui kun kapteeni Sonderheimer alkoi ohjeistamaan Lubitzia laskeutumista varten. 27-vuotias Lubitz ryhtyi "tiuskimaan" vastauksissaan, mutta kohtalokkain seurauksin kapteeni Sonderheimer ei miettinyt asiaa sen pidemmälle.
Tämän omaan napaan tuijottamisen keskellä media on raportoinut hyvin niukasti silminnäkijöiden kertomuksista, jotka kuulivat räjähdyksen ja näkivät savua tulevan lentokoneesta ennen sen maahansyöksyä. 30 minuutin etäisyyden päässä onnettomuusalueelta, Orangen tukikohdassa oleva Ranskan ilmavoimien helikopterilentäjä sanoi, että he ovat saaneet lukuisia toisiaan tukevia silminnäkijähavaintoja tähän liittyen. Hän myös vahvisti, että koneen jäänteitä löytyi "vastavirtaan" törmäyspaikalta. Hänen mukaansa tämä vahvistaa sen, että rungon kappaleita "oli irtoutunut lentokoneesta ennen syöksyä".

Mutta valtamedian huhumylly oli jo täydessä vauhdissa, ja neljän päivän aikana perämies Andres Lubitz muuttui innokkaasta, ulospäinsuuntautuneesta lentokapteenin unelmia omaavasta nuoresta pilotista raivoavaksi masentuneeksi narsistiksi, jolla oli näkö-ongelmia ja itsemurha-ajatuksia, joita hänen kotoa löytyneet "todisteet" tukivat.

Yksi tärkein todiste "itsemurhapilotti" -tarinan takana on väite, että ääninauhurin tallenteesta kuuluu Lubitzin hengitys. Tämän väitteen on kyseenalaistanut national monitoring committee on aviation safety -organisaation Gerard Arnoux, joka on toiminut 18-vuotta Air France -yhtiön lentokapteenina. Hän toi esille kolme virallisen tarinan epäkohtaa 'Le Grande Journal' -ohjelmassa kaksi päivää onnettomuuden jälkeen:

1) Pilotin hengitystä ei ole mahdollista kuulla CVR:n kautta. Arnoux mainitsee että ensimmäisen sukupolven A320 -koneen ohjaamo on niin äänekäs, että lentäjien täytyy käyttää kuulokkeita puhuakseen toisilleen. Hänen mukaansa ei ole mahdollista, että äänitallenne voisi poimia Lubitzin hengitysäänet ympäröivän melun keskeltä.

2) Virallinen tarina väittää, että tutkijat kuulivat 'piippauksen' säätimestä, jonka avulla Lubitz aloitti koneen laskun. Arnouxin toteaa, ettei tämä laite pidä mitään ääntä.

3) Arnoux ihmetteli myös sitä, miksi tutkijat eivät maininneet kuulleensa voimakasta vihlovaa ääntä, jonka ohjaamon ovikonsoli pitää, kun siihen näppäillään lukituksen ohittava hätäkoodi. Arnoux tiedostaa, että ovikoodi voidaan syrjäyttää ohjaamon kautta pitämällä lukitusnäppäintä pohjassa. Tämä ei kuitenkaan vaimenna ovikonsolin äänimerkkiä ja se olisi toiminut selkeänä vahvistuksena, että yksi piloteista oli lukittu ulkopuolelle. Silti tästä ei ole mitään mainintaa. Sen sijaan meidän pitäisi uskoa ääninauhuria täydessä salassa pitävien väitteitä, että joku "hakkasi ovea" ja huusi "avaa se hiton ovi". Heillä täytyy olla erittäin hyvä kuulo, kun ottaa huomioon ohjaamon voimakkaan metelin.


On mielenkiintoista kuulla muiden paneelikeskustelijoiden vastaukset Arnouxin kommentteihin. Hän kysyy "joten miksi julkinen syyttäjä levittäisi väärää informaatiota? Piilottelevatko he jotain? Muut vastaavat, että hänellä täytyy yksinkertaisesti olla "vääriä tietoja" asiasta...

Tämän lentoturman "tutkinta" sisältää yhtäläisyyksiä Egypt Airin lento 990 tapaukseen. Kyseinen onnettomuus oli todennäköisesti poikkeavan sääolosuhteen aiheuttama, joka osoittautui liian voimakkaaksi lentokoneen kestokyvylle. Boengin näkökulmasta "itsemurhalentäjä" on taloudellisesti huomattavasti vetoavampi vaihtoehto, joten he nostivat sen pohjalta rikostutkimuksen, huolimatta egyptiläisten viranomaisten närkästyksestä.

Osoitan myötätuntoni jokaiselle lentoturmassa kuolleen omaiselle, mutta erityisesti sympatiani kohdistuu Andreas Lubitzin perheelle. Sen lisäksi että he menettivät pojan ja veljen, myös heidän muistonsa hänestä ovat ikuisesti turmeltuneet valtamedian dramaattisen Hollywood-tyylisen ja mustamaalaavan tarinan vuoksi, joka on ohittanut maltillisen ja rehellisen tutkimuksen.