Kuva
Kiovan "Euromaidan" alkoi suosittuna protestina Ukrainan korruptiota ja hyvä veli -järjestelmää vastaan marraskuun lopussa 2013. Protestit näennäisesti sytyttänyt kipinä oli presidentti Janukovytšin kyvyttömyys allekirjoittaa EU-Assosiaatiosopimus, joka olisi katkaissut Ukrainan taloudelliset ja sotilaalliset suhteet Venäjään, suosien läheisempää suhdetta Euroopan unioniin ja Natoon.

EU:n ennakkoehto sopimuksen allekirjoittamiseksi oli entisen pääministerin ja "kaasuprinsessan" Tymošenkon vapauttaminen. Se, että Tymošenko oli/on tuomittu valtion varojen kavaltaja, yhdistettynä varsin vakaviin vaikutuksiin, jotka EU-Assosiaatiosopimus olisi aiheuttanut Ukrainan taloudelle, teki yksimielisyyteen pääsyn mahdottomaksi Ukrainan hallituksessa. Tämä siitä huolimatta, että Janukovytš kehotti eduskuntaa sopimaan erimielisyydet ja hyväksymään sopimuksen. Itse asiassa, tämä EU:n vaatimus Tymošenkon vapauttamiseksi vaikuttaa olleen suunniteltu takaamaan EU-Ukraina sopimuksen epäonnistumisen tuomiten Janukovytšin syyllisenä tähän, antaen näin syyn hänen syrjäyttämiseen. Joka tapauksessa, kun sopimusta ei allekirjoitettu, ryntäsivät ukrainalaiset kaduille protestoimaan, kuin tilauksesta.

Sanon "kuin tilauksesta", sillä on löydettävissä runsaasti todisteita, jotka antavat ymmärtää kuinka yleistä mielipidettä oli hyvissä ajoin valmennettu ennen marraskuun 21:stä päivää - itse asiassa vuosia etukäteen länsimaalaisten (erityisesti Yhdysvaltalaisten) kansalaisjärjestöjen (NGO) toimesta.

Termi 'Ei Valtiollinen Organisaatio' (eng. 'Non Governmental Organisation') on selkeästi harhaanjohtava termi. Useimmat NGO:t tarvitsevat rahoitusta, joka tulee usein varakkailta, valtionjohtoon suoria yhteyksiä omaavilta, tukijoilta, tai jopa valtionjohdolta itseltään. Itse asiassa monet hyvin tunnetut yhdysvaltalaiset NGO:t ovat yhtäläisesti hyvin tunnettuja CIA:n tai muiden ulkomailla toimivien tiedustelupalveluiden julkisivuja.

Amerikkalainen miljardööri "filantrooppi" ja businessmoguli George Soros on useiden NGO-kansalaisjärjestön perustaja ja tukija. Soros on jo vuosia "avannut" yhteiskuntia (erityisesti Itä-Euroopassa) omaksi, sekä länsimaisten korporaatiointressien, hyödyksi. Vuonna 1989 hänen säätiönsä olivat keskeisessä osassa varmistettaessa, että entisen Neuvostoliiton tasavallat valitsisivat länsimaisen "liberalismin" Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Toukokuussa 2014 Soros kertoi uutisyhtiö CNN:lle:
"No tuota, perustin Ukrainaan säätiön ennen Ukrainan itsenäistymistä Venäjästä. Ja tämä säätiö on siitä lähtien ollut toiminnassa ja se on ollut tärkeässä osassa tämänhetkisissä tapahtumissa."
Sorosin osuvasti nimeämä 'Avoimen Yhteiskunnan Säätiöt' (eng. 'Open Society Foundations') työskentelee läheisesti järjestön NED: National Endowment for Democracy (suom. 'Kansallinen Lahjoitus Demokratialle') kanssa, saaden tältä myös rahaa. NED perustettiin 1980-luvun alussa vastatoimena CIA:n 1970-luvun lopussa saamalle erittäin negatiiviselle julkisuudelle. CIA tarvitsi suojan, joten luotiin NED. Vuonna 1991 haastateltiin Washington Post-lehdessä erästä NED:in perustajaa, Allen Weinsteinia, jonka mukaan "paljon siitä, mitä me (NED) teemme tänään, tehtiin 25 vuotta sitten CIA:n toimesta salaisesti."

CIA:n perustamisen jälkeen on eräs sen tavoitteista ollut tehdä maailmasta vapaa yhdysvaltalaisten yhtiöiden hyväksikäyttöä varten. Tämä tarkoittaa soluttautumista, horjuttamista ja itsenäisten kansakuntien "avaamista". Esimerkiksi yksi NED:in tavoitteista vuosina 1997-1998 entisessä Jugoslaviassa oli:
"Tunnistaa Jugoslavian Liittovaltion Tasavallassa esteet yksityisen sektorin kehittämiselle, niin paikallisella kuin liittovaltiollisella tasolla, sekä kannustaa muutoksien tekemistä lainsäädäntöön... [ja] kehittää strategioita yksityisen sektorin kasvulle."
NED ja Sorosin Avoin Yhteiskunta ovat täten kevyesti verhoiltuja Yhdysvaltojen imperialismin välineitä, ja ne ovat tehneet työtään ympäri maailmaa jo vuosikymmeniä. NED jatkaa miljooniensa jakamista ukrainalaisille 'Siviiliyhteiskunnan Organisaatioille' (eng. CSO: 'Civil Society Organisation'). Mutta mikä itse asiassa on 'siviiliyhteiskunta'?

'Siviiliyhteiskunta' (CS) on ylikäytetty termi, joka oletetusti kuvaa "ei-hallinnollisten organisaatoiden ja instituutioden ryhmittymää, joka esiintuo kansalaisten tahtoja ja etuja." Tai yksinkertaisemmin, se tarkoittaa "yhteiskunnan hallinnosta riippumattomia yksilöitä ja organisaatioita." Todellisuudessa 'siviiliyhteiskunta' on kuitenkin enimmäkseen länsimaisen valtionjohdon peitekieltä tarkoittaen "puuttumista toisten valtioiden politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin." Ympäri maailman löytyy toki monia aitoja ruohonjuuritason organisaatioita, mutta merkittäviä avustuksia saavat ainoastaan ne, jotka asettuvat Yhdysvaltojen hallinnon "strategisten kiinnostuskohteiden" mukaisesti. Nämä aidot organisaatiot ovat Yhdysvalloissa juuri niitä, joita sen hallitus tukahduttaa toistuvasti. Ne tukahdutetaan, jotka varakkaimman 1% sijasta esiintuovat tavallisten kansalaisten tahtoja ja etuja. Useimmat 'siviiliyhteiskunnan' ryhmät Ukrainassa ovat 100-prosenttisesti rahoitettu ja kontrolloitu Yhdysvaltojen hallituksen toimesta, sen tekaistujen NGO:den välityksellä.

Kuva

USAID: Demokratian ja vakauden rahoittamista ympäri maailmaa.
USAID - Yhdysvaltojen hallituksen peittelemätön organisaatio tehtävänään ottaa haltuunsa (ja syrjäyttää) ulkomaiden hallintoja - on suuri "siviiliyhteiskunnan" kannattaja, välittäen viimeisten 20 vuoden aikana "kriittistä kehitysapua Ukrainan kansalaisille" 1.8 miljardin dollarin edestä. USAID:in vuoden 2012-2016 raportissa 'Ukraine Country Development Co-operation Strategy' todetaan että se "toimii suurimpana Verkhovna Radan (Ukrainan eduskunta) lahjoittajana" ja kuinka se on myös "suurin [Ukrainan] poliittisten puolueiden lahjoittaja ja tukija." 1 Joten USAID on varsin kaukana "hallinnon riippumattomuudesta" ja sen määritelmä "siviilistä yhteiskunnasta" on ilmeisesti se, että hallinnot antavat lahjuksia toisilleen, vähät välittäen kansalaisten tahdosta".

Huomatakseen eron aidon CS (siviiliyhteiskunta) ryhmän ja USA:n hallituksen peiteryhmien välillä, ei tarvitse kuin katsoa näiden käyttämää kieltä. Aitojen ryhmien puhuessa ja kirjoittaessa selkein termein tämänhetkisistä määriteltävissä olevista asioista, sanovat USA-hallinnon rahoittamat ryhmät jokseenkin seuraavaa:
"UNITER takaa kannatuksen ja monitoroinnin pitkäjänteisyyden tunnistamalla ja kultivoimalla organisaatioita/mekanismeja, jotka ovat: 1) koordinoinnissaan, auttamisessaan ja kutsumisessaan toisia organisaatioita keskustelemaan ongelmalähtöisten aloitteiden pohjalta, uskottavia ja kestäviä 2) kapasiteetiltaan kyvykkäitä huolehtimaan kannatuksesta ja valvomaan avustusmäärärahojen jakamista organisaatioille, jotka tekevät yhteistyötä ongelmalähtöisten aloitteiden toteuttamiseksi."
"Huolehtimaan kannatuksesta [...] ongelmalähtöisten aloitteiden toteuttamiseksi"? Ihmettelen, että onko siis niin, että aloitteet syntyvät käsitelläkseen ongelmia, vai tarvitsevatko ongelmat aloitteita, jotta niitä pystyttäisiin ylipäätään hoitamaan? Voitko huolehtia aloitteen kannatuksesta, vai voitko vain kannattaa itse hoitamaasi asiaa? Minulla on juuri nyt eräs asia, joka tarvitsisi kannatusta ja haluaisin pitkäjänteisyyttä aloitteisiin hoitaakseni sitä. Pitäisiköhän minun ottaa yhteys USAID-organisaatioon?

Ukrainan valheellisten NGO-ryhmien monimutkainen verkosto

UNITER on akronyymi sanoista 'Ukraine National Initiatives to Enhance Reforms' (suom. 'Ukrainan Kansalliset Aloitteet Uudistusten Parantamiseksi') ja tunnetaan myös nimellä 'USAID/Ukraine's Strengthening Civil Society in Ukraine' (SCSU) (suom. 'USAID/Ukrainan Vahvistaen Siviiliyhteiskuntaa Ukrainassa'. Sitä hallinnoi organisaatio Pact Inc. Pact Inc. on ei-kaupallinen organisaatio Washington D.C.:ssa, joka saa rahoituksensa suoraan USAID-organisaatiolta:
USAID/Ukraina myönsi Pact-järjestölle viiden vuoden yhteistyösopimuksen projektin toteutukseen, tullen voimaan 1. lokakuuta 2008. Sopimusta jatkettiin yhdellä vuodella syyskuussa 2013. Kaikki muutokset sekä tämä jatkosopimus mukaanlukien, on avustusten kokonaissumma 14.3 miljoonaa dollaria. Syyskuun 30. päivään mennessä, vuonna 2013, oli projektiin luovutettu summa 13.7 miljoonaa ja käytetty summa 12.7 miljoonaa dollaria.1
UNITER rahoittaa myös Centre UA-järjestöä, joka perustettiin Pierre Omidyarin toimesta vuonna 2009. Tämä järjestö "yhdistää yli 50 siviiliyhteiskunnan organisaatiota, mobilisoiden kaupunkeja ottamaan osaa toimintaan Ukrainassa, ja toimii maan tärkeimpänä foorumina valvoen hallituksen läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta." Omidyar on ranskalaissyntyinen iranilais-amerikkalainen yrittäjä ja filantrooppi sekä eBay huutokauppasivuston perustaja ja puheenjohtaja.

Oleh Rybachuk on "Centre UA" -järjestön perustaja ja puheenjohtaja. Vuonna 2004, 'Oranssin Vallankumouksen' aikaan, Rybachuk johti Yhdysvaltojen tukeman presidenttiehdokkaan Viktor Juštšenkon henkilöstöä ja poliittista kampanjaa. Puhuessaan NATO-foorumissa, vuonna 2006, hän sanoi:
"Poliittisten voimien tehtävänä [Ukrainassa] on sopia milloin Ukraina allekirjoittaa suunnitelman NATO-jäsenyydestä [...] Ukrainan johtajien täytyy nyt yhdistää ponnistelunsa käynnistääkseen informaatiokampanja, joka mainostaa maan Euro-Atlanttista integraatiota niin, että ukrainalaiset voivat vapaasti ja tietoisesti valita tulevaisuutensa."
Rybachukin ura jatkui Juštšenkon ja Julija Tymošenkon alaisuudessa, toimien varapääministerinä, vastuunaan Ukrainan integroiminen NATO:on ja Euroopan Unioniin. Perustaessaan Centre UA-järjestön vuonna 2009, Rybachuk muuntautui "kansalaisaktivistiksi" ja alkoi peitellysti työskennellä Yhdysvaltojen hallitukselle valmistaakseen maaperää Ukrainan vakiintuneen järjestyksen kaatamiseksi "kansalaislevottomuuksien" muodossa. Tähän suunnitelmaan kuului myös Viktor Janukovytšin väkivaltainen syökseminen vallasta.

UNITER kuvasi kuinka Centre UA-järjestöä käytettiin painostamaan Janukovytšin hallitusta, tämän tultua valituksi presidentiksi helmikuussa 2010:
Uusi Kansalaisfoorumi (eng. The New Citizen Platform) oli avaintekijä lainsäädännön menestyksen varmistamisessa. USAID:in rahoittaman 'Ukrainan Kansalliset Aloitteet Uudistusten Parantamiseksi (USAID)'-projektin (eng. Ukraine National Initiatives to Enhance Reforms) kautta on Pact [Pact Inc.] avustanut kansalaisjärjestö Center UA:ta [New Citizen] vuodesta 2009. UNITER:in osuutena oli luoda merkittävien paikallisten ja kansallisen tason ukrainalaisten kansalaisjärjestöjen (NGO) verkosto, tuodakseen yhteen julkisen mielipiteen ja kansalaisyhteiskunta-aktivistien johtajia.

Tästä lähtien, Center UA:sta muodostui Pact:in avustuksella pääasiallinen journalistisessa työskentelyssä käytettävän julkisen informaation kokoaja. Tämä avitti merkittävästi "New Citizen Platformin" menestystä, sisältäen "Stop Cencorship" -liikkeen perustamisen kesällä 2010. Liike yhdistää median ammattilaisia heidän puolustaessaan sananvapauttaan ja oikeuttaan päästä informaatioon käsiksi. "New Citizen platformin" ja "Stop Cencorship" -liikkeiden intensiivinen yhteistyö johti mediahuomion keskittymiseen parlamentilliseen kamppailuun.2
Tutkiessa näitä Ukrainan "NGO-verkostoja" käy nopeasti ilmi se, kuinka Victoria Nulandin sanoessa Washingtonin käyttäneen 5 miljardia dollaria "demokratian edistämiseen" Ukrainassa reilun 20 viime vuoden aikana, hän ei valehdellut ainakaan numeroista. Mutta nuo 5 miljardia USA:n veronmaksajien rahoista eivät ole menneet demokratian edistämiseen, vaan Ukrainan poliittiseen ja sosiaaliseen elämään soluttautumiseen, tarkoituksena estää Venäjän luonteva yhteistyö naapurinsa kanssa. Vuosien 2009 ja 2014 välillä, monimutkaisen vale-"NGO" -verkostonsa kautta, Yhdysvaltojen hallitus osallistui keskitettyyn yritykseen muuttaa radikaalisti Ukrainan poliittista ja sosiaalista elämää ainoana taka-ajatuksenaan hyökätä Venäjää vastaan. Jälkikäteen katsottuna, väkivaltainen vallankaappaus ja Yhdysvaltojen hallituksen valitsemien poliittisten johtajien istutus kuului tuohon suunnitelmaan. Se farssi, mitä USAID:n rahoittamien NGO-verkostojen työskentely "journalistisessa työskentelyssä käytettävän julkisen informaation kokoamiseksi" oli ja on, paljastui vastikään kun Kiovan hallitus kielsi yli sadan venäläisen medialähteen toiminnan Ukrainassa.

USA:n tarkka-ampujia Euromaidanilla?

Kun George Pyatt otti vastaan Yhdysvaltojen Ukrainan suurlähettilään viran 30. heinäkuuta 2013, hän peri tämän monimutkaisen ja vakiintuneen USA:n rahoittamien aktivistien ja agitaattoreiden verkoston. Eräs Pyattin ensimmäisistä tehtävistä oli valvoa uuden Ukrainalaisen televisioasema Hromadske TV:n rahoitusta (n. 50 000 dollaria). Yllätyksettömästi Hromadsken ensimmäinen lähetys oli 22.11.2013, Maidanin protestien ensimmäisenä päivänä. Niinpä, noiden protestien johdatushuudot tulivat Mustafa Hayenin suusta, ukranalaisen toimittajan, joka perusti Hromadske TV:n (USA:n veronmaksajien rahoilla). Hromadske tarjosi kattavaa reportaasia Maidanin protesteista, ja on sen jälkeen saanut mittavaa rahoitusta USA:n valtionhallinnolta ja EU:n hallituksilta. Kanavalla esiintyi viime vuonna toimittaja, joka vaati 1,5 miljoonan Donbassin asukkaan murhaa. Tämä antaa varsin hyvän kuvan USA:n ulkoministeriön Hromadsken toimituksellisesta linjasta.

Kuva

McCain vierellään uusnatsi Tyahnybok.
Protestien alusta siihen saakka kun Janukovytš oli pakotettu häipymään maasta, Euromaidanilla halukkaat pääsivät paistattelemaan USA:n poliitikkojen kanssa. Pyatt ja Nuland jakoivat säännöllisesti "keksejä ja kehuja" protestoijille ja poliisille, samaan aikaan kun USA:n hallituksen vallankumouslähetiläs John McCain nostatti protestoijia joulukuussa 2013, kertoen heille "kuinka Yhdysvallat tukee teitä", ja "Ukraina tekee Euroopasta paremman". Sitä myöten kun protestit tulivat väkivaltaisemmiksi läpi tammikuun 2014, Ukrainan pääministeri erosi tammikuun 28. päivä, epäonnistuneessa yrityksessä miellyttää protestoijia. Helmikuun 28. mennessä presidentti Janukovytš neuvotteli "rauhansopimuksesta" kolmen opposition edustajan kanssa - Jatsenjukin, fasistisen Tyahnybokin sekä Klitschkon, mukaanlukien Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerit. Edellämainitut olivat ne samat kolme henkilöä, jotka Nuland ja Pyatt ottivat esille surullisenkuuluisassa vuotaneessa puhelinkeskutelussaan, jossa he puivat Janukovytšin jälkeisen hallituksen kokoonpanoa. Aikaansaatu sopimus vaati Janukovytšin presidentinoikeuksien rajua vähentämistä, vuoden 2004 perustuslakiin palaamista, Tymošenkon vapauttamista vankilasta, aikaistettuja vaaleja loppuvuodelle 2014, Yatchenukin nimittämistä pääministeriksi sekä Klitschkon apulaispääministeriksi, sekä senhetkisen hallituksen hajottamista.

Näillä toimilla saatiin aikaan radikaali muutos Ukrainan valtarakenteissa, ja niiden olisi pitänyt lopettaa protestit, koska opposition vaateet täytettiin. Loppujen lopuksi, oppositiojohtajat jotka allekirjoittivat sopimuksen edustivat Kiovan kaduilla protestoivia ihmisiä, vai mitä? Kuitenkin, samalla kun neuvotteluita käytiin, joku aloitti ammuskelun Kiova-aukiota ympäröivillä kaduilla helmikuun 18. ja 20. välisenä aikana. Ainakin 15 poliisia ja 80 protestoijaa sekä sivustakatsojaa ammuttiin kuoliaaksi talojen katoillle ja ikkunoihin sijoittuneiden tarkka-ampujien toimesta. Sopimus allekirjoitettiin 21. päivä, mutta suuri kuolonuhrien määrä vaikuttaa johtaneen sopimuksen välittömän hylkäämiseen, ja jäljellä olevan Ukrainan parlamentin ilmoitukseen siitä, että Janukovytš laitettaisiin viralta.

Allaolevassa kuvassa Maidan-aukio näkyy vasemmassa yläkulmassa.

Kuva
Keltainen viiva esittää protestoijien etenemistä helmikuun 20. päivä Institutskaya -katua pitkin heidän yrittäessään päästä keskuspankin ja Ukrainan parlamentin (punaisella) luo. Kaikki Maidan -aukiota ympäröivät rakennukset (vas. ylh., kuvan ulkopuolella), mukaanlukien Ukraina-hotelli (vihreällä), olivat protestoijien hallinnassa. Ukraina-hotellin aula oli muunnettu tilapäiseksi potilaiden luokittelupisteeksi. Pointti on se, että protestoijien takana ja vasemmalla, sekä heidän oikealla puolella olleiden alueiden olisi pitänyt olla turvallisia. Ukrainan viranomaiset sekä protestoijat väittävät tähän päivään saakka, että poliisi oli vastuussa kuolemista. Kuitenkin, allaolevassa videopätkässä (otettu tästä pidemmästä videosta) näkyy, kuinka protestoijaan sekä puuhun jonka takana hän piileksii, osuu takaa/ sivulta tuleva luoti, todennäköisimmin Ukraina-hotellin yläkerroksista ammuttu, kuten tämä Saksalainen raportti osoittaa (englanninkielinen tekstitys):


Läpi päivän, tusinoittain protestoijia ammuttiin takaapäin, protestoijien valloittamista rakennuksista käsin, kuten tässä yksityiskohtaisessa Ottawan yliopiston professori Ivan Katchanovskin raportissa käydään läpi.

Kysymys siitä, kuka oli vastuussa isosta kuolonuhrimäärästä sekä protestoijien että poliisien keskuudessa, nousi ajankohtaiseksi siepatun puhelinkeskustelun myötä: EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan ministeri Catharine Ashton sekä Viron ulkoministeri Urmas Paet keskustelivat jälkimmäisen juuri palattua Kiovasta:
"Alkaa olla voimakkaampaa ja voimakkaampaa aavistusta siitä, että tarkka-ampujien takana ei ollut Janukovytš, vaan joku uudesta koalitiosta. [...] kaikki uusi todistusaineisto osoittaa, että ihmisiä ammuttiin molempien osapuolten keskuudesta, poliiseja sekä kadulla olleita ihmisiä, samat tarkka-ampujat tappoivat ihmisiä molemmilta puolilta ... ja on erittäin järkyttävää, että uusi koalitio ei nyt halua tutkia mitä tarkalleen ottaen tapahtui."
Jos ihmettelet mikset ole kuullut paljoa, jos mitään, tästä puhelinkeskustelusta länsimaisessa mediassa, on syy siinä että tapahtuma on tarkoituksellisesti jätetty huomiotta. Ja kuten Paet sanoo, ilmeisesti USA/EU:n nimittämä "väliaikainen" halllitus ei ole turhan innostunut tutkimaan syytöksiä.

Video- sekä silminäkijätodisteiden ohella Paetin lausunto vihjaa voimakkaasti, että "Maidanin" protestoijien keskuudessa oli yksilöitä jotka taistelivat barrikaadien molemmilla puolilla; tarkoituksenaan tappaa niin monta protestoijaa ja poliisia kuin mahdollista, jotta "tavallisten ihmisten vallankumous" kääntyisi ukrainalaisten ultra-nationalistien vallankumoukseksi, ja sitä myötä käynnistäisi "sisällissodan" Ukrainan puhdistamiseksi Venäläisistä vaikutteista. Se agenda myötäilee mukavasti vuosikymmeniä kestäneen Anglo-Amerikkalaisen imperiumin pyrkimyksen kanssa neutraloida Venäjän potentiaali maailmanvaltana (sekä vastustaa USA:n globaalia hegemoniaa), destabilisaation sekä "sponsoroitujen" sotien kautta.

Clintonin kaudella 1992 alkanut NATO:n laajeneminen Venäjän rajojen tuntumaan aiheutti vastustusta monissa, koska se ilmiselvästi provosoisi konfliktia Venäjän kanssa. Silti suunnitelma meni läpi. Miksi? USA:n vinkkelistä nähtynä ilmenee kaksi toisiinsa kietoutuvaa hyötyä. Ensimmäiseksi, NATO:n laajeneminen itää kohti laajentaisi USA:n imperiumia fyysisesti ja taloudellisesti. Toiseksi, Venäjän provosoimisen ennustettiin pelottavan Euroopan ja erityisesti Baltian valtioita uskomaan, että Venäjä olisi uhka.

NATO suunniteltiin lisäämään turvallisuutta Euroopassa, mutta se on saavuttanut vastakkaisen tuloksen tähän päivään mennessä. "Turvallisuuden lisääntyminen Euroopassa" tarkoittaa Washingtonissa "USA:n vallan lisääntymistä Euroopassa". USA:n hallitus on jo kauan sitten ymmärtänyt, että paras keino lisätä kontrollia on lisätä pelkoa, ja pelon lisäämiseksi tarvitaan vihollista. Euroopan tapauksessa Venäjästä saataisiin vihollinen provosoimalla sitä laajentamalla NATO:a, joka oikeutettiin tarpeella lisätä turvallisuutta Euroopassa. Käytännössä NATO:n laajeneminen Venäjän rajojen pintaan suunniteltiin uhkaamaan Venäjää, ja sen seurauksena uhkaamaan Eurooppaa ja vetämään se syvemmälle Imperiumin syliin.

Tämänhetkinen Ukraina ei ole vain "epäonnistunut valtio". "Epäonnistunut valtio" on yleensä paikallisen hallituksen käsissä. Ukraina on tänään täysin USA:n hallinnon ja IMF:n kourissa. Se ei välttämättä olisi niin paha asia (suhteellisesti), ellei noiden kahden instituution Ukrainaan kohdistuvan mielenkiinnon syynä olisi ainoastaan käyttää maata vipuvartena turhassa yrityksessään estää Venäjän federaation vääjäämätöntä vahvistumista.

Katsotaanpa Natalie Jareskon tapausta. Chicagossa syntynyt investointipankkiiri vastaanotti Ukrainan kansalaisuutensa joulukuussa 2014, ja kontrolloi nyt Ukrainan talouspolitiikkaa. 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa hänellä vain sattui olemaan useampia virkoja USA:n valtionhallinnossa, ennen kuin hän otti vastaan USA:n Ukrainan suurlähetystön talousosaston päällikön toimen. Hän johti myös USAID:n rahoittamaa "Western NIS Enterprise Fund":ia, joka ystävällisesti toimitti varoja "pro-demokratia" -liikkeille valko-Venäjällä, Moldovassa ja ennalta arvattavasti Ukrainassa.

Päivälleen vuosi sitten (19.2.2014), oli olemassa mahdollisuus lopettaa Maidanin protestit rauhanomaisesti, suostuen samalla protestoijien vaateisiin ja uudistaa Ukrainan politiikkaa ja yhteiskuntaa tavalla, joka olisi hyödyntänyt Ukrainan kansalaisia. Sen sijaan USA:n imperiumi kätyreineen käynnistivät verisen sekasorron. Prosessissa Ukraina (ja sitä myöten NATO) menetti Krimin, ja tulee menettämään Donetskin ja Luganskin rikkaat maat. Välittääkö USA:n hallitus? Ei tietenkään. Todellinen tarjoitusperä, Venäjän demonisoiminen maailmanrauhan uhkaajaksi, on saavutettu.

Kaikki muut näkökohdat, mukaanlukien kymmenien tuhansien rähjäisten Ukranaissotilaiden ja ainakin 5000 itä-Ukranalaisen siviilin teurastus, on hinta jonka Washingtonin psykopaatit olivat suorastaan halukkaita maksamaan.

Alaviitteet:

1 USAID, 'Ukraine Country Development Cooperation Strategy, 2012-2016'
2 USAID, 'Audit of USAID's Strengthening Civil Society in Ukraine Project'
3 FreedomInfo, 'UNITER Project, Pact Inc. Memorandum'