USA-Russia fists
© Aquir/ShutterstockKuka päättää hyvästä ja pahasta?
Läntisessä maailmassa Venäjä-keskustelu käy kuumana, mikä on hyvä asia. Harmillista on se, että monet venäjäasiantuntijat ovat sellaisia henkilöitä, jotka eivät osaa kieltä, eivät ole käyneet Venäjällä eivätkä tunne Venäjää omakohtaisesti, mikä tarkoittaa samalla sitä, että heidän sekä kulttuurihistorian että yleensä historian tuntemus maistuu paperilta.

Lännessä on päätetty, että Venäjä on pahapoika. USA ja Nato taas ovat hyviä poikia. Kuka päättää hyvästä ja pahasta? Onko ryssä automaattisesti niin vastenmielinen, että menemme kenen tahansa puolelle miettimättä sen vikoja. Riittääkö ryssäviha yhdistäväksi tekijäksi? Venäjää pelätään, sitä väheksytään ja ennen kaikkea monet meistä suomalaisistakin tuntuvat nauttivan jokaisesta Venäjän takaiskusta, tappiosta ja yleisestä suhmuroinnista.

Meitä ei näytä haittaavan, vaikka Venäjään kohdistamamme talouspakotteet sattuvat meidän omaan nilkkaan ja vetävät Suomea yhä syvempään lamaan. Tämä vielä aikana, jolloin taloudellinen kannattavuus on kaiken mitta. Miksi suhteemme Venäjään on vieläkin niin täynnä tunnetta, ettei järki mahdu mukaan? Maailman globalisoitumisesta huolimatta meillä on ja pysyy 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Venäjältä katsoen Naton silmukka lupauksista huolimatta vain kiristyy. USA pyrkii maailmanvaltaan, jossa koko maailman talous palvelee heitä. Venäjä oli joskus suurvalta, jota se ei ole enää paitsi pinta-alaltaan ja ydinase arsenaaliltaan. Ajatus Venäjästä tasavertaisena kumppanina rymyten lamasta nousseen USA:n kanssa näyttää lännestä käsin naurettavalta ajatukselta, vaikka molemmissa valtioissa vallitsee kapitalistinen talousjärjestelmä.

Kommunistien hallitsema ja maailman nopeimmin kasvavan talouden Kiina näyttäytyy houkuttelevalta kumppanilta USA:n suunnalta. Kyse ei näytä olevan länsimaisista arvoista, joista me niin mielellämme puhumme vaan taloudesta. USA:n ja Kiinan ihmisoikeudet eivät kiinnosta meitä eurooppalaisia sen sijaan Venäjän ihmisoikeudet kiinnostavat.

USA:lla on myös tapana tehdä likaista politiikkaa välikäsien kautta, mutta me eurooppalaiset katsomme ohi. Me emme kritisoi USA:ta myöskään siitä, että se on liberaalikapitalismillaan finanssikeinotteluineen saanut ensin sekä Euroopan että osaltaan myös Venäjän talouden sekasortoon ja sitten kammennut meidän kustannuksella itsensä lamasta taloudelliseen kasvuun.

Miksi lännen suhtautuminen Venäjään on edelleen täynnä ennakkoluuloja? Tämä oli ymmärrettävää neuvostoaikana, mutta miten 25 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tilanne on edelleen sama? Me kauhistelemme vanhan Venäjän paluuta ja Krimin valtausta, mutta emme kauhistele amerikkalaisia, jotka lähettävät aseita ja sotilaita jokaiseen kriisipesäkkeeseen maailmassa?
Rosa Liksom (oik. Anni Ylävaara) on suomalainen kirjailija ja kuvataiteilija. Hän voitti Finlandia-palkinnon teoksestaan Hytti nro 6 vuonna 2011.