© truthcontest.com
”Ei ole terveyden mitta olla sopeutunut perusteellisen sairaaseen yhteiskuntaan.”
Jiddu Krishnamurti
Depressiota on kuvailtu moderniksi epidemiaksi. Armeijallinen korkeastikoulutettuja teoreetikkoja on ehdottanut kaikensorttisia lähestymistapoja ongelmaan ja luonut laaja-alaisen teollisuuden, joka on keskittynyt tyrkyttämään lääkkeitä parantaakseen tämän, nk. "sivistyneen" nyky-yhteiskunnan vitsauksen. Tässä yhteydessä emme tule pohtimaan psykologiaa, emmekä norsunluutorneistaan huvittavasti saarnaavien, ignoranttien henkilöiden luomia kuluneita itse-apumateriaaleja.

Menemme suoraan "juoksuhautoihin", päästäksemme hölynpölyn läpi, tutkiaksemme depression esiintyvyyttä ja roolia eksistentiaalisesta, ei-materialistisesta näkökulmasta. Näin tehden, saatamme löytää "elämän tarkoituksen".

Joillakin depressioilla on selkeä syy- seuraussuhde: perheväkivalta, työnmenetys, jne. Tämäntyyppiset depressiot pakottavat meidät katsomaan elämässämme olevia ongelmia, jotka huomaisimme suhteellisen suoraviivaisiksi, mikäli voisimme astua "ulos itsestämme" hetkeksi ja miettiä järkeviä syitä stressitekijöille.

Depressio jota tarkoitan, on sellainen joka jatkuu ja jatkuu, maksaa uhrilleen runsaasti aikaa terapeutin sohvalla ja laittaa hänet lääke-oravanpyörään, usein loppuiäksi. Depressio josta puhun on tyyppiä, joka ajaa ihmisen itsemurhan partaalle, usein lukuisia kertoja elämänsä aikana. Se "imee sielun kuiviin", koska se vakuuttaa sinut siitä, että maailma on täydellisen nihilistinen paikka. Ei ole tarkoitusta, toivoa, tulevaisuutta, eikä kukaan ymmärrä. On vain kylmä tunteeton maailma, jonka kulttuuri on parhaimmillaan pinnallinen, pahimmillaan psykopaattinen. Sisälläsi on tyhjyys joka kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.

Miten ja miksi suhteellisen tasapainoiset, normaalia elämää elävät ihmiset saavat tämän hirviön kannettavakseen: tunteen sirpaloituneesta sielusta joka kieltäytyy paranemasta lääkkeiden tai viimeisimpien terapiateorioiden voimin? Luulen, että vastaus tuohon kysymykseen lepää siinä, että jollakin tietoisuuden tasolla kärsivien ihmisten olemus on ollut pakotettu hoksaamaan, kuinka maailma "tuolla ulkona" on jollakin perustavaa laatua olevalla tavalla viallinen; siitä on tullut nihilististen persoonallisuuksien leikkikenttä, persoonallisuuksien joilla ei ole mitään muuta "suunnitelmaa" kuin pimeyden ja tuhon himo.

Kuva

6% väestöstä on perimältään psykopaatteja. Tiedätkö mitä se merkitsee meille muille?
Maailmalla jota johdetaan tällä tavoin, ei itse asiassa ole mitään toivoa. Looginen lopputulos maailmalle, jota johtaa ainoastaan pimeyden himon omaava "eliitti", on täydellinen entropia. Tämä käy vasten kaikkia syitä, minkä vuoksi ihmisten pitäisi olla elossa, sekä sotii sitä vastaan, mikä ihmiselämän tarkoitus oikeastaan saattaa olla. Sinun pitäisi olla todella kieroutunut uskoaksesi, että universumilla ja sen luovalla monimuotoisuudella (minkä voit havaita ympärilläsi) ei ole mitään tarkoitusta; että tarkoitus kaikelle on, ettei ole mitään tarkoitusta. Normaalien ihmisten aivot eivät ole virittyneet tällä tavoin, ja joutuessaan vastatusten tämän todellisuuden kanssa jonka itse-julistautuneet "todellisuudenluojat" ovat laatineet, normaalien ihmisten reaktio on puhdas kauhu. Kuitenkin, ihmisiä jotka pystyvät tuijottamaan petoa silmiin ja yrittämään tehdä asialle jotain, on suhteellisen harvassa, ja useimmat heistä koettavat lakaista ikävän todellisuuden maton alle ja jatkaa elämäänsä.

Suurin osa ihmisistä on varsin ailahtelevaista ja ohjelman mukaisesti menevää, niin kauan kuin saavat haluamansa ja löytävät jonkun toisen joka käsittelisi ongelmia puolestaan, tai jonkun toisen jota tarvittaessa syyttää ongelmistaan. Ne jotka omaavat enemmän "tuntevan" luonteen, saavat vaikutelman että on väärin "tuntea", koska kukaan muu ei välitä, ja media jatkaa toitottamistaan sen puolesta, että on haluttavaa hankkia onnea mitä pinnallisemmista ja mitäänsanomattomimmista asioista (yrittäen saada näyttämään tällainen "onni" todelliselta täyttymykseltä). Koska on "väärin" tuntea, he pettyvät ja vetäytyvät itseensä koska eivät näe mitään tarkoitusta maailmassa, joka on niin vastakkainen omaan sisäiseen luonteeseensa nähden. Luulen, että "pettymys" on sopivampi termi tälle syvälle depressiolle.

Joten, mitä on tehtävissä? Miksi niin monet joutuvat tämän hirvittävän tilan valtaan? Ennen kuin vastaamme kysymykseen, menkäämme hetki kiertotietä ja tutkikaamme eräitä tieteellisiä periaatteita, jotka selkeyttävät asioiden yhteyksiä.

Ihmisten ja Universumin välinen yhteys

Materialistit väittävät, että kaikki noudattaa termodynamiikan toista lakia: energia vähenee ja monimutkaiset systeemit hajoavat, kunnes saavuttavat täydellisen kaaoksen tai liikkumattomuuden tilan. He väittävät, että koko universumi jonain päivänä pimenee, koska "suuren alkuräjähdyksen" energia on määrällinen, laajenee tyhjyyteen ja on eräänä päivänä kokonaan käytetty. Luonnossa näemme asioita, jotka näyttävät etenevän järjestyksen tilasta epäjärjestykseen. Autosi polttoaineen kemialliset sidokset hajoavat, vapauttavat energiaa ja muuttaen polttoaineen suhteellisen reagoimattomaksi kaasuksi. Muuri murtuu pölyksi, rauta ruostuu ja hajoaa.

Mutta tähän lakiin löytyy merkittävä poikkeus: Elämä. Elämän myötä ympäristössä esiintyvät järjestäytymättömät materiaalit sulautuvat organisoiduiksi muodoiksi. Lisäksi, elämällä on taipumus kehittyä monimutkaisimmiksi muodoiksi ja luoda komplekseja ekosysteemeitä, joiden tapana on vastustaa termodynamiikan toista lakia. Tuonnempana, elämä saavuttaa tietoisuuden ja kyvyn valita kuinka soveltaa tätä järjestäytymisen periaatetta. Kaikki tämä sotii termodynamiikan toista lakia vastaan, joka siis toteaa, että asioiden pitäisi aina edetä kasvavaa entropiaa kohti. Materialistit väittävät, että elämä on vain onnenpotku, joka mahdollistui ainoastaan naurettavan pienitodennäköisyyksellisen sattuman kautta, ja että entropia voittaa lopulta. He eivät ole koskaan pystyneet toimittamaan varsinaisia todisteita väitteidensä tueksi, ainoastaan arvauksia. Itse asiassa, luulen että todistusaineisto tukee päinvastaista johtopäätelmää.

Kvanttifyysikan piirissä on pitkään tiedetty, kuinka systeemin observointi voi muuttaa systeemin tilaa. "Schrödingerin kissa" -ajatuskoetta käytettiin esimerkkinä kuvaamaan aaltofunktion romahtamista superpositiosta (systeemi voi olla useassa eri tilassa yhtä aikaa) yksittäiseksi määriteltävissä olevaksi tilaksi. Todellisuus jatkaisi kulkuaan ikään kuin kissa olisi yhä elossa tai kuollut, mutta ei vakiintuisi objektiivisesti kummaksikaan tilaksi ennen kuin joku avaisi kissan sisältävän laatikon. Kaikki tämä antaa ymmärtää, että ajatukset tai tietoisuus voisivat vaikuttaa todellisuuden ilmentymiseen. Psyykkisiä kokeita on tehty idean tarkempaa selvittämistä varten. Kirjassaan "Entangled Minds", Dean Radin tarkentaa lukuisia näistä kokeista. Useimmin siteerattuja ovat tahdonvoiman vaikutukset satunnaislukugeneraattoreihin, mutta mukana on myös esimerkkejä nopanheittokokeista sekä yrityksistä kommunikoida kuvia toiselle henkilölle telepatian kautta, sekä monia muita skenaarioita.
Kuva
Miljoonien kokeiden jälkeen on havaittu, että intentio (aikomus) vaikuttaa toistuvasti kokeen lopputulokseen, mutta vaikutus on hyvin pieni. Käyttäen nopanheittokoetta esimerkkinä, olisi odotettavissa, että saataisiin joko pieni luku (1-3) tai iso luku (4-6) 50% heittokerroista. Kun osallistujat yrittivät vaikuttaa tulokseen, noppaluku oli halutun suuntainen 51.2% heittokerroista. Tämä voi ensisilmäyksellä vaikuttaa mitättömältä, mutta ottaen huomioon että kyseessä oli meta-analyysin tulos, joka muodostettiin 52 eri tutkijan toimesta tekemien 148 eri kokeen 2,6 miljoonasta nopanheitosta, on tulos merkittävä. Lisäkokeet ovat osoittaneet, että vaikutus on vahvempi, kun useammat henkilöt (erityisesti jos he tuntevat toisensa) yrittävät vaikuttaa tulokseen.

Laura Knight-Jadczyk ja Pierre Lescaudron sovelsivat näitä tutkimustuloksia makrotasolle esittäessään "ihmisten ja universumin välinen yhteys" -ilmiön. Analysoimalla historiallisia taltiointeja he oivalsivat, että luonnonmullistuksien kaudet sattuivat yhteen tuhoisien psykopaattisten imperiumien kanssa, jolloin esiintyi tyrmistyttävää epätasa-arvoa ja luovuuden tukahduttamista ( =massadepressiota). Vaikka vaikuttaisikin itsestäänselvältä, että luonnonmullistukset aiheuttaisivat yhteiskuntien romahduksia, tutkimustulokset antavat ymmärtää, että alistavat hallinnot olivat vallassa jo ennen kuin katastrofit alkoivat piinata ko. yhteiskuntaa. Kuvion toistuminen esitetään kirjassaan "Earth Changes and the Human Cosmic Connection". Alistava hallinto nousee valtaan aikomuksenaan orjuuttaa väestö, jonka parissa esiintyy laaja-alaista kärsimystä ja depressiota, jolloin luonto ympärillä alkaa tulla epävakaaksi, aiheuttaen hallinnon otteen kiristymisen. Prosessi jatkuu itseään vahvistaen, kunnes koko systeemi romahtaa. Tämä vihjaa siihen suuntaan, että ainoastaan ympäristön epävakaus ei aiheuta sosiaalista alistamista/ depressiota, vaan että kyseessä on dynaaminen prosessi, jossa jokainen yksilö kärsivässä ja depressoituneessa yhteiskunnassa lähettää 1,2% vaikutuksensa "nopanheittoon", ja yhtenä massana sekä alitajuisesti aiheuttavat muutoksia todellisuudessa, jotka aiheuttavat ko. yhteiskunnan tuhon.

Kuva
Tämä dynamiikka oli eniten kulttuurillisesti esillä muinaisessa Kiinassa, jossa uskottiin nk. "Taivaan valtakirjaan". Uskottiin, että Keisari saattoi hallita vain niin pitkään, kun hän kohteli alamaisiaan vastuullisen vanhemman tavoin, pitäen aina silmällä heidän hyvinvointiaan. Jos hän ei tehnyt näin, universumi toi esiin kaiken sorttisia "epäonni/ jumalten väliintulo" -tyyppisiä tapahtumia, jotka heikentäisivät hänen otettaan ja lopulta johtaisivat sosiaaliseen kaaokseen ja keisarin vallasta syöksemiseen. Millä mekanismilla tämä olisi mahdollista? Vaikuttaa siltä, että todellisuuden fundamentaalinen yksikkö on informaatio, joka organisoituu tietoisuuden kautta, ja joka informoi materiaa muodostamaan rakenteita. Kirjassaan "The Science Delusion", Rupert Sheldrake esittelee käsitteen "morfologinen kenttä". Nämä kentät muotoilevat materiaalista maailmaa ja välittävät ideoita. Ilmiön summeeraa ehkä parhaiten paljon mainittu "sadas apina" -syndrooma: kun riittävä määrä oppii tietyn taidon, muiden on tämän jälkeen helpompi oppia kyseinen taito, joka voi sitten "siirtyä", ilmeisesti "psyykkisesti", maantieteellisesti erillään ja kauempana oleviin samaa lajia edustaviin heimoihin. Sheldrake myös esittelee muita esimerkkejä, kuten kristallien synteettisen valmistamisen: kun tietty kristalli on onnistuttu syntetisoimaan yhdessä paikassa, on niitä tämän jälkeen spontaanisti helpompi valmistaa samoissa olosuhteissa muualla maailmassa. Hän kutsuu tätä ilmiötä "morfiseksi resonanssiksi": kun tietty rakenne esitetään "informaatiokenttään", ja mitä enemmän energiaa sekä yrityskertoja rakenteen muodostamiseen panostetaan, sitä voimakkaammaksi informaatiokenttä ko. rakenteen kohdalta muodostuu ja sitä helpompi sen on manifestoitua materiaksi missä tahansa. Esitän, että edellä mainitsemani "pettymys" ilmenee morfologisena kenttänä, joka esiintyy suhteessa muihin vastaavan kaltaisiin kenttiin, ja joka palvelee tiettyä tarkoitusta.

Tässä vaiheessa haluan siirtyä hiukan henkisempään suuntaan, jota kautta pääsemme takaisin kysymykseen siitä, miksi ihmiset ovat masentuneita ja mitä asialle voidaan tehdä.

Oleminen vs. Ei-Oleminen

Muinaiset esoteeriset perinteet, joita Georges Gurdjieff ja Boris Mouravieff julkaisivat viime vuosisadalla, kertovat siitä kuinka ihmiskunta "laitettiin" maapallolle tietyksi ajanjaksoksi, saavuttaakseen tietyn määrän evoluutiota ja siirtyäkseen korkeammalle tietoisuuden asteelle, joka olisi lähempänä "Absoluuttia" (Luojaa tai Jumaluutta). Idea on summeerattavissa n.k. "Luomisen säteissä" (engl. "Ray of Creation"): eri tasoiset olennot esiintyvät eri kohdissa erinäisiä "Säteitä", osana lukemattomia Universumin ilmenemisen muotoja. Perinne kertoo, kuinka nämä olennot joko liikkuvat ylöspäin "nousevissa portaissa" kehittyen "hengessä" kohti "Absoluuttia", tai ne liikkuvat alaspäin "laskevissa portaissa" devolvoituen materiaksi. Joskus näitä arkkityyppisiä ideoita kutsutaan "Olemiseksi" tai "Ei-Olemiseksi". Katsottaessa tarkemmin UFO-ilmiötä sekä erinäisiä paranormaaleja kohtaamisia, huomataan että on olemassa entiteettejä jotka ovat pidemmällä portaikossa kuin me: jotkut niistä liikkuvat kohti Olemista, toiset kohti Ei-Olemista. Tätä kaksinaisuutta voidaan esittää myös muilla enemmän tai vähemmän tarkemmilla termeillä kuten hyvä vs. paha, Jumala vs. Saatana, valo vs. pimeä.

Perinteen mukaan universumin oletusarvo on, että olennot nousevat ja pyrkivät kohti valoa, asettuakseen samalle tasolle Olemisen "ajatuskeskuksen" kanssa. Perinne kertoo myös olennoista, jotka vastustavat tätä evoluution prosessia, joskus jopa tässä hetkellisesti onnistuen. Jokapäiväisessä todellisuudessamme tätä kaksinaisuutta voidaan kuvata asettumisella samalle tasolle termodynamiikan toisen lain kanssa (kuten materialistit propagoivat), tai Elämän Lakien kanssa, kuten henkilöt kuten Rupert Sheldrake asian esittävät. On selvää että yhteiskuntamme on ottanut termodynamiikan toisen lain (periaatteen joka pätee materian ominaisuuteen hajota lämmöksi kunnes on saavuttanut tasapainon) ja nostanut sen hengellisen evankeliumin tasolle. Tällä tavoin se on valinnut "Ei-Olemisen ajatuskeskuksen", ja devolvoituu materiaksi. Koska kaikki lopulta rappeutuu kaaokseksi, eikä millään ole tarkoitusta, ja kaikkeus vain sattumanvaraisesti ilmaantui kuin osana jotain sairasta pilaa, on parasta nauttia niin kauan kuin tätä kestää koska kun kuolet, se oli siinä. Edellämainitun seuraukset ja merkit ovat ilmeisiä joka puolella: ihmisten seksuaalisuuden esineellistäminen, petomainen pankkisysteemi, uskonnot jotka spesialisoituvat sukupuolielimien silpomiseen, hirvittävä ilman, veden, maan ja jopa DNA:n saastuttaminen. Tämä ei ole luonnollinen tila olennolle, joka toivoo kehittyvänsä kohti valoa, vaan äärimmäisen masentavaa.

Mitä voimme tehdä pettymyksen/ depression suhteen? Miksi niin moni kärsii tästä kammottavasta tilasta? Uskon että tämäntyyppinen depressio on sielun ääni, sen huutaessa protestia maailmaamme vallitsevia entropisia periaatteita vastaan sekä kaivatessa mahdollisuutta elää tavalla, joka sopisi yhteen Elämän periaatteiden kanssa. Ei-Olemisen morfologinen kenttä on ympäröinyt planeettamme, ja yrittäessämme sivuuttaa tai tukahduttaa sen, me itse asiassa asetumme samalla tasolle ko. kentän kanssa, ja tämä sotii luontoamme pyrkiä kohti valoa ja kasvaa, vastaan. Jatkuva, kalvava pettymys sen kaiken kanssa mitä tapahtuu "tuolla ulkona" on kuin herätyskello, joka kertoo meille jonkin olevan todella, todella huonosti. Meidän täytyy herätä ja vahvistaa valintamme universumille tai raahaudumme tilanteen mukana. Meidän ei tarvitse passiivisesti hyväksyä tätä hajoamista, vaan voimme valita toisin. Voimme sijoittaa energiamme tavalla, joka vahvistaa Olemisen morfologista kenttää.

On kyse valinnasta

Katsotaanpa joitakin käyttännöllisiä tapoja miten tämä voitaisiin tehdä. Oletetaan että olet osallisena liikenneonnettomuudessa, jossa et huomannut punaista valoa ja törmäät toisen auton kylkeen ajaen 100km/h, tappaen auton kuljettajan välittömästi. Siihen mennessä kun huomaat auton, se on käytännössä aivan edessäsi eikä aikaa ole reagoida. Tuon äärettömän pienen hetken ajan olet tietynlaisen valinnan edessä. Voit tehdä äkkikäännöksen ja painaa jarrua rukoillen että auto jotenkin pysähtyy, vaikka tiedät että on liian myöhäistä. Tai voit vain sulkea silmäsi ja teeskennellä että "tämä ei voi olla totta". Jälkimmäisessä skenaariossa, kirjaimellisesti käännät tietoisuutesi pois päältä ja asiat etenevät materialistisen tieteen kertomalla tavalla. Autosi syöksyy toisen auton oven läpi, tappaen kuljettajan välittömästi. Voit sitten venyttää tätä aikajanaa eteenpäin joihinkin tulevaisuuden tapahtumiin: uhrin vaimo ajautuu itsetuhoiseen masennukseen, laiminlyöden pienet lapsensa, aloittaa juomisen ja lapset päätyvät huostaanotetuiksi. Lapset päätyvät lopulta kadulle ja kuolevat pieleen menneen huumekaupan myötä. Systeemin entropia lisääntyy, kuten oli ennalta määrätty, vai mitä?

Entäpä jos kuitenkin sen sijaan että katoaisit subjektiiviseen illuusioon, aktiivisesti "lähetät aikomuksen" pysäyttää autosi, vaikka tilanne vaikuttaa toivottomalta? "Herätät" tuon mysteerisen efektin jota demonstroitiin edellä mainituissa tutkimuksissa, ja törmäys tapahtuu 0,03 sekuntia myöhemmin, sallien toisen auton matkata vielä puolisen metriä ennen iskua. Tämä aika on käytännössä havaitsematon, ja onnettomuus vaikuttaa pintapuolisesti tapahtuvan samalla tavalla. Tässä tapauksessa kuitenkin suurin törmäysvoima osuu kuljettajan taakse ja hän selviää hengissä. Vakavasti loukkaantuneena hänet lennätetään helikopterilla sairaalaan, jossa hänet leikataan, mutta lopulta hän toipuu. Syntyy vaihtoehtoinen aikajana, jossa hän voi olla yhä isä lapsillensa. Yhdestä lapsista tulee taiteilija, joka työnsä kautta inspiroi ihmisiä ja tarjoaa joillekin yhteisön jäsenille keinon "päästää höyryjä" luovalla tavalla. Tämän seurauksena, huumekauppaa joka tapahtui aikajanassa A, ei tapahdu aikajanassa B. Toki tämä on hyvin yksinkertaistettu esimerkki, yksittäisen tapauksen potentiaalisten aikajanojen määrä olisi ajan myötä ääretön, mutta pointti on, että tavallisten ihmisten ratkaisuilla arkipäiväisten ongelmien kanssa voi olla jättimäinen merkitys henkilökohtaisissa todellisuuksissa sinänsä vähäpätöisen valinnan myötä syntyvien, toisiinsa lomittuvien "väreilyefektien" kautta.

Verkosto ja Tavoite

Kuva
Palataksemme kokonaiskuvaan, mitä voimme tehdä painajaismaiselle todellisuudelle, joka leijuu yllämme kuin musta, raskas depressioon johtava kaapu? Käytännössä, minimaalinen vaikutuksesi on liian vähäpätöinen, jotta se voisi vaikuttaa planeetan kokoiseen systeemiin. Tässä kohtaa tavoitteen ja verkoston käsitteet tulevat kuvaan. Jos haluat muuttaa todellisuuttasi, sinun täytyy tunnistaa se mitä haluat saavuttaa, ja mitkä vaikutteet ja piirteet todellisuudessasi vievät sinua lähemmäksi, ja mitkä vievät kauemmaksi tuota tavoitetta. Vaikutteet jotka etäännyttävät tavoitteestasi, täytyy eliminoida. Seuraava askel on löytää ryhmä ihmisiä, jotka jakavat tavoitteesi. Enemmän ihmisiä kolineaarisessa suhteessa kanssasi lisää rakentavaa interferenssiä pyrkimyksiisi, ja voimistaa niitä. He antavat sinulle myös näkökulmia tehdessäsi päätöksiä (jotka tulisi aina tehdä pitäen mielessä se, kuinka ne edistävät tavoitteeseen pääsyäsi). Kokonaisuutena, tätä kautta, saat suhteellisen objektiivisen käsityksen siitä, onko ideasi realistinen, hyödyllinen, jne.

Verkosto joka pyrkii kohti todellisuuden objektiivista ymmärtämistä, voi tehdä tietoon pohjautuvia päätöksiä, jotka luultavimmin johtavat suurimpaan mahdolliseen tavoitteen ilmentymiseen. Tämän prosessin kautta saavutat kyvyn tehdä valveutuneita, tietoon pohjautuvia valintoja, sekä saavutat kyvyn valita miten olet vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa. Verkosto ratkaisee depression 4 isoa ongelmaa, antaa sinulle toivoa, tarkoituksen, ihmisiä joiden kanssa keskustella sekä kenties myös tulevaisuuden, kun pääset sopivien henkilöiden löytämisen ja tutustumisen alkuongelman ohi.

Gurdjieffilla oli tapana sanoa opetuksissaan, että 200 "tietoista" saman tavoitteen jakavaa henkilöä voisi muuttaa maailman. Panee miettimään, voisiko tämänkaltaisen verkoston värinäefekti olla se, mitä planeettamme psykopaattinen eliitti todella pelkää, ja miksi he niin kuumeisesti yrittävät luoda todellisuuden joka on niin synkkä, että se pakottaa meidät luopumaan tahdostamme, kyvystämme valita. Pettymyksen herätyskellon soidessa niin kovasti, ainoa keino jolla he voivat pysyä vallassa, on puuduttaa meidät nihilistisellä kakofoniallaan. Kyky valita on suurin "supervoima", ja tätä ei pidä unohtaa. Vaikka vaikuttaa siltä, että maailma on "hylätty", esoteeristen tieteiden opiskelu vihjaa vahvasti, että tie takaisin tarjotaan niille, jotka valitsevan asettumisen samalle tasolle Olemisen kanssa, ja uskovat prosessiin. Jos koskaan on ollut olemassa tehtävä, tarkoitus, suuri taistelu johon liittyä, tai tarkoitus ihmiskunnalle, tämän täytyy olla se. Se on oikeastaan ainoa toivo joka sinulla on. Tartu siihen.