Sherlock Holmes
Olemme tänään jatkuvasti uutisten ympäröiminä ja lienee miltei mahdotonta viettää päivää törmäämättä ainoaankaan uutisotsikkoon. Vaikka tiedostamme ns. keltaisen lehdistön sensaatiohakuisuuden ja tavan liioitella uutisia shokeeraavineen otsikoineen myynnin edistämiseksi, niin oletamme usein päivälehtien tuovan meille edes jonkinlaisen objektiivisen katsauksen maailman tilasta.

Ylen valheenpaljastaja kirjoittaa kuitenkin laatulehtien faktantarkastuksesta seuraavasti:
Yhdysvalloissa laatulehdet käyttävät erikoistuneita ammattilaisia tarkistamaan toimittajien juttujen faktat. Kun Newsweek ja Time lakkauttivat erilliset faktantarkistusosastonsa, USA:ssa itkettiin journalismin rappiota. Saksalaisella Der Spiegelillä on peräti 80 hengen faktantarkistusosasto. Suomessa on vain yksi lehti, joka käyttää faktantarkistajia - Valitut Palat. Pitäisikö muidenkin suomalaismedioiden käyttää faktantarkistajia?
...

Periaatteessa työ on yksinkertaista: faktantarkistaja varmistaa, tarkentaa tai korjaa jutusta kaiken, mikä ei ole mielipidettä.
...

Emmekö me toimittajat sitten osaa itse tarkistaa omia faktojamme? No emme.

On kiirettä, huolimattomuutta, sokeutumista omalle tekstille - ja joissain tapauksissa halua uskoa uskomattomaan tarinaan tai jopa tarkoituksellista valehtelua.

Saksalaisen Der Spiegelin faktantarkistusosaston johtaja Hauke Janssen laski kerran yhdestä numerosta 1153 tarkistajien korjaamaa virhettä. (Tarkistusosastot ovat Euroopassa harvinaisia - Der Spiegel on poikkeus.)

New Yorkerin tarkistaja Thomas Teal arvioi 1980-luvulla, että lehden yhdestä numerosta korjattiin tuhatkunta virhettä.
Uutisten laadun lasku vaivasi myös Amerikkalaista tiedetoimittajaa John Bohannonia, joka päätti testata menevätkö täysin fiktiiviset uutiset läpi mediassa. Hän perusti verkkosivuston, jossa hän esiintyi arvostettuna tutkijana kertoen uudesta laihdutuskeinosta, joka perustui suklaaseen ja punaviiniin. Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta seuraavasti:
Tutkimustuloksista kirjoittivat monet maailman lehdet, myös Helsingin Sanomat. Muun muassa tunnettu terveyslehti Modern Healthcare kehotti lukijoita syömään suklaata.

Nyt Bohannon on paljastanut pyrkineensä vain todistamaan, miten helppoa on nykyaikana saada media lankaan kautta maailman. Kun laatulehdet alkavat jakaa tietoa, siitä tulee uskottavaa eikä kenenkään mieleen tule epäillä sitä.
Riittää siis, että yksi laadukkaaksi oletettu lehti raportoi jostakin. Muut lehdet kopioivat uutisen ja kun väite toistetaan tarpeeksi monta kertaa, tulee siitä "totta". Tästä löytyy lukemattomia esimerkkejä. Esimerkiksi Germanwings Flight 9525 tapaturman kohdalla "tiesi" media miltei heti, että kyseessä oli itsemurhapilotti. Ja miten media tiesi tämän? Alle 24 tuntia tapahtuman jälkeen New York Times siteerasi ei-nimettyä ranskalaista armeijan virkamiestä, joka esitti kyseisen väitteen. Muut mediat toistivat uutisen ja näin siitä tuli virallinen totuus. Jatkossa mediat eivät enää raportoineet seikoista jotka puhuisivat teoriaa vastaan. Tämän mediatuomion seurauksena lähti virallinen tutkinta liikkeelle myös tästä samasta perusoletuksesta. Syyllinen "tiedettiin" jo ennen kuin tutkinta oltiin edes aloitettu. Siten ei vaivauduttu edes tarkastelemaan muita mahdollisia selityksiä tapahtuneelle.

Ylen valheenpaljastaja jatkaa:
Kuvajournalistina tunnettu Maija Tammi teki muutama vuosi sitten Valituille Paloille faktantarkistusta tuntitöinä. Hän kertoi minulle taannoin, että työ muutti hänen suhdettaan journalismiin:

- Yllättävän paljon tuli vastaan sellaista, jota kuvittelee yleistiedoksi tai maalaisjärjeksi, mutta sitten osoittautuu, ettei se pidä lainkaan paikkaansa. En nykyään kirjoita mitään "itsestäänselvyyksiä" tarkistamatta.
Tällaisia yleistietoon ja maalaisjärkeen pohjautuvia itsestäänselvyyksiä ovat esim.
  • Kaikki ns. salaliittoteoriat ovat vain "foliohattujen" hörhöilyä, paitsi jos kyseinen paljastus tulee virallisten valtamedioiden kautta, tai uskomattomaltakin kuulostava uutinen tapahtuu Venäjällä.
  • Tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydänsairauksia, vaikkakin kaikki uusimmat tutkimukset puhuvat sitä vastaan.
  • Ihmisen tuottama hiilidioksiidi saa aikaiseksi katastrofaalinen ilmastonlämpenemisen, vaikka se vastaa n. 5% CO2-kokonaispäästöistä.
  • Rokotteet ovat aina tarpeellisia ja turvallisia, jne.
Ottamatta sen enempää kantaa näiden väitteiden paikkaansapitävyyteen, media ei kuitenkaan käsittele näitä aiheita erityisen objektiivisesti tai neutraalisti, vaan niitä pidetään itsestäänselvyyksinä, joiden pohjalta artikkelit nopeasti kirjoitetaan.

Toinen väite mihin usein törmäämme on miten "netissä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vain". Valtamediassa vaihtoehtomedia ja blogit leimataan usein epäluotettavina. "Leikkaa - liimaa-journalismia?" -tutkimuksesta käy kuitenkin ilmi, kuinka merkittävä osa uutisista on kopioitu suoraan tiedotteista tai toiselta tiedotusvälineeltä, eikä alkuperäistä lähdettä juuri kyseenalaista tai täydennetä kommenteilla. Menettelytapa on seuraavanlainen (toimittajien kommentteja yllä olevasta tutkimuksesta):
Pienestä porukasta otetaan paljon enemmän irti. [---] Ei ole enää aikaa miettiä mitään, se on sitten sitä lapiointia. [---] Bulkkiuutisten määrä lisääntyy, niitä tiedotteita menee näille nettisivuille lävitse niin, että niitä ei ehditä taustoittamaan tai se oikea ihminen, joka tuntee sen alan, ei ehdi lisätä sinne muutamaa lausetta. Ja jopa uutistoimistoprinttejäkin, oli se sitten STT, Bloomberg tai mikä tahansa, niitäkin pitäis vielä jonkun aina kattoa ja muuttaa vähän. Mutta ei ole aikaa. Ne pitää kiireesti mättää eteenpäin. [Taloustoimittaja]

Uutistyö on kiireistä ja pinnallista ja kun tehdään kahdessa tunnissa juttu, niin se, jos sattuu muistamaan [---], että mitä mieltä kokoomus oli tästä asiasta, niin varmaan aika usein käy niin, että se tulee laitettua sinne juttuun ihan vaan, koska se kanta on tiedossa. [---] Kokoomus on tehnyt tämän toimittajille helpoksi. Joku vois sanoa, että ihan liiankin helpoksi, koska mun mielestä kaikki tää heidän ammattimainen toiminta näkyy siinä, minkälainen julkikuva heillä on. Ja sehän on äärimmäisen hyvä tällä hetkellä. [Politiikan toimittaja]
Siinä missä valtamediassa lapioidaan uutisia eteenpäin jatkuvalla syötteellä, ja tiukentuvilla deadlineilla, vaihtoehtoisessa mediassa toimitaan pitkälti päinvastoin. Artikkeli on valmis kun se on valmis. Tutkitaan, korjataan virheitä, ja julkaistaan vasta kun siihen ollaan tyytyväisiä. Ei ole tarvetta tuottaa kymmeniä pinnallisia kirjoituksia päivässä.