F-35
F-35 monitoimihävittäjä. Todennäköinen valinta Hornet-hävittäjien korvaajaksi.
Suomen edellinen puolustusministeri Carl Haglund perusti 2014 syksyllä työryhmän selvittämään Hornet-hävittäjien seuraajia, joiden käyttöönotto tehtäisiin vuosien 2025-2030 aikana. Tämän perusselvityksen tarkoitus on tukea myöhempää päätöksentekoa. Selvitys valmistui muutama päivä sitten, jonka uusi puolustusministeri Jussi Niinistö otti vastaan. Työryhmä esitti seuraajiksi monitoimihävittäjiä:
Esiselvitystyöryhmä esittää Hornet-hävittäjien seuraajiksi monitoimihävittäjiä, jotka pystyvät toimimaan maa-, meri- ja ilmakohteita vastaan.

Hornet-hävittäjien seuraajien hintahaarukka on viidestä kymmeneen miljardia euroa, kertoi Puolustusministeriön hankekoordinaattori Lauri Puranen hävittäjien esiselvitystyöryhmästä.

Purasen mukaan hävittäjät ovat niin kallis hankinta, että niitä ei rahoiteta puolustusmäärärahoista, vaan hankinnalle tarvitaan erillisrahoitus.
Samaan aikaan kun Suomen uusi hallitus aloittaa suuren leikkausprojektinsa, esittelee puolustusvoimien työryhmä miljardien erillisrahoituksen myöntämistä hankkeelle. Vaikka rahoitusta ei tule käsittelemään nykyinen hallitus, kertoo se silti jotain nykyisestä arvomaailmasta, toimien kontrastina leikkauspäätöksille.

Yksi todennäköisimmistä valinnoista on amerikkalainen F-35-hävittäjä. Muutama muu pohjoismaa on päätynyt tähän valintaan hiljattain:
F-35 olisi luonteva seuraaja Hornetille. Hieman enteellisesti puolustusministeri Jussi Niinistö totesi päivän lehdistötilaisuudessa, että Norja ja Tanska ovat jo päättäneet hankkia pohjoismaisen vaihtoehdon sijasta F-35-hävittäjiä. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö ei Niinistön mukaan konetyypin valintaan kaadu.
Nato-jäsenyyttä kannattava puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva on viitannut hankintojen poliittiseen luonteeseen:
"Hankinnassa on kyse järisyttävistä luvuista. Se, mistä hävittäjät hankitaan, ei ole mikään tekninen kysymys, vaan merkittävä sotilas -ja turvallisuuspoliittinen asia. Turvallisuuden merkitys on noussut niin vakavaksi asiaksi, että nyt ei voi katsoa sen sivuitse tai ohitse.
Kallista F-35-monitoimihävittäjää on kritisoitu hyvin voimakkailla sanoilla eri asiantuntijoiden toimesta. F-35:n tuotanto on myöhästynyt aikataulusta vuosia ja siitä on tullut Yhdysvaltojen historian kallein asejärjestelmä. Hävittäjään on satsattu niin paljon rahaa ja aikaa, että se on saatava kaupaksi Yhdysvaltojen liittolaisille. Vastavalkea uutisoi F-35 ominaisuuksista:
F-16-hävittäjän suunnitelutyössä mukana ollut Pierre Sprey on todennut koneen muun muassa olevan yhtäältä liian hidas ja kömpelö ilmataisteluun ja toisaalta liian nopea maataistelukoneeksi. Lisäksi hävittäjä F-35 on kallis sekä ostaa että ylläpitää, ja sen häiveominaisuudet eivät välttämättä ole Ilmavoimien ykkösprioriteetti. Häiveominaisuuden suurin hyöty liittyy nimittäin olennaisesti Deep Air Support -ilmaoperaatioihin, joissa ensisijaisen tärkeää on vihollisen ilmatorjunnan ohittaminen eli toisin sanoen hyökkäysoperaatiot vihollisen linjojen taakse tärkeiden kohteiden tuhoamiseksi. Suomen sotilasdoktriini sen sijaan nojaa puolustukseen ja Ilmavoimilla onkin suurin tarve nopealle, ketterälle, halvalle ja luotettavalle torjuntahävittäjälle. F-35 on kuitenkin yksi todennäköisimmistä loppukilpailuvaihtoehdoista.
F-35 toimisi luonnollisena jatkumona Suomen yhteistyölle Yhdysvaltojen ja Naton välillä. Suomi tilasi Yhdysvalloilta Hornet-hävittäjät vuonna 1992. Suomen Kuvalehden artikkeli kertoo, kuinka alkuperäiset kustannusarviot nousivat huomattavasti:
Suomi tilasi melkein tasan 20 vuotta sitten keskellä hyytävää taantumaa 64 Hornetia, joista 62 on yhä käytössä. Hankinnan vakuutettiin maksavan korkeintaan 13 miljardia markkaa eli 2,17 miljardia euroa.

Arvio ylitettiin 46 prosentilla, sillä loppujen lopuksi hinta kohosi 3,16 miljardiin euroon. Itse tavara maksoi suunnilleen sen verran kuin arvioitiinkin (2,34 miljardia euroa).
Lisäksi Hornet-hävittäjien lisäkustannukset ovat olleet huomattavat vuosien varrella. Koneita on täytynyt päivittää vuosien varrella erilaisilla päivittämisohjelmilla, jotka auttavat ylläpitämään koneen iskukykyä. Tähän on kulunut lähes 1,5 miljardia euroa. Yhteensä Hornet-projekti on kustantanut tähän mennessä noin 4,6 miljardia euroa:
Kalliit ovat siis Hornetien pelikelpoisuuden lunnaat: MLU 1 noin 325 miljoonaa, MLU 2 noin 554 miljoonaa, ilmasta maahan -kyky 168 miljoonaa, AMRAAM 107 miljoonaa ja elinkaaren turvaaminen 290 miljoonaa. Yhteensä 1 444 miljoonaa euroa plus (tai miinus) valuuttakurssikorjaukset plus indeksikorjaukset.

Suomeen eli lähinnä asennustyöt tekevälle Patrialle jää noin sata miljoonaa, muu raha menee Yhdysvaltoihin.
Tämä kannattaa pitää mielessä, kun uusien hävittäjien hinta-arvioita esitetään. F-35 tuotantokustannukset ovat nousseet jatkuvasti, eikä lopullista tietoa ole, kuinka kalliiksi se Suomelle tulisi. Hornettien perusteella voidaan kuitenkin olettaa että hyvin kalliiksi, ja jotkut arviot kuulostavatkin erittäin hurjilta.

Vuoden 1992 Hornet-päätös tehtiin salamyhkäisesti pienen piirin sisällä. Se oli suurin yksittäinen asehankinta koko Suomen historiassa. Silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn on paljastanut uutuuskirjassaan tästä häikäilemättömästä ja epädemokraattisesta päätöksenteon prosessista:
Elisabethin mukaan hallituksen johdossa oli katsottu, että tässä alkaa taloustilanne olla niin huono, että aikaa ei ole mihinkään mutinoihin tai informointeihin. Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla. Hävittäjäpäätös päätettiin tietoisesti pitää pienessä piirissä ja julkisuudelta piilossa. Pelättiin, että se ei etene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta. Esimerkiksi konetyypin valinnasta tiesi vain vain noin tusinan verran ihmisiä", kirjassa kerrotaan.

Rehnin mukaan päätös Hornet-hankinnoista nuijittiin lopulta läpi niin rivakasti, etteivät kansanedustajat ehtineet saada yksityiskohtaista tietoa Suomen historian suurimmasta asekaupasta.
Ylen Suomen mutkikas tie naton luo -artikkelissa kerrotaan kuinka ideologiset ja poliittiset tekijät vaikuttivat Rehnin ja muiden päätökseen.
"Minulla oli voimakas tunne, että nyt tunnustamme väriä. Nyt näytämme kuuluvamme länsimaailmaan. Minulle se tarkoitti lähentymistä Natoon. Olen aina ollut Nato-myönteinen", muisteli Rehn. (FST5, Vaikuttaja-dokumentti 8.10.2011)
Samainen artikkeli ja dokumentti tuo ilmi, kuinka Suomi on vuosien varrella hivuttautunut jatkuvasti lähemmäksi Natoa. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan Suomi ja Ruotsi ovat jo de facto Naton jäsenmaita. Viimeisin asken kohti Natoa tehtiin viime syksyllä allekirjoitetun isäntämaasopimuksen kautta. Professori ja Suomen entinen ulkoministeri Keijo Korhonen on kommentoinut isäntämaasopimusta seuraavasti:
Sopimuksen luettuaan huomaa, miksi hallituksen oli syytäkin väistää demokratian pelisääntöjä ja pelätä julkisuutta.Kysymyksessä ei ole pelkästään yhteisymmärrys Suomen "Nato-operaatioille, harjoituksille ja vastaavalle sotilaalliselle toiminnalle" antamista tukitoimista. Kysymys on Suomen valtion maa-, vesi- ja ilma-alueen varauksettomasta ja sitovasta luovuttamisesta sotilasliitto Naton jäsenvaltioiden käyttöön mitä tahansa sotilaallisia operaatioita varten. Syyskuun 4. päivän 2014 sopimus on nyky-Suomen historian suuria häpeätahroja ja pitkä naula lisää Suomen itsenäisyyden ruumisarkkuun.
Tämän valossa onkin päivänselvää, ettei venäläisiä tai kiinalaisia hävittäjiä edes tulla harkitsemaan kun päätös hävittäjistä tehdään, vaikka ne olisivat suorituskyvyltään huomattavasti tehokkaampia. Esimerkiksi Venäläinen viidennen sukupolven monitoimihävittäjä Suhoi PAK-FA T-50 hävittäjä on herättänyt paljon huomiota sen huippumodernin teknologian ja kilpailukyvyn ansioista:
PAK FA T-50 on ensiluokkainen hävittäjä, joka tulee todennäköisesti osoittautumaan erittäin kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi F-35 -hävittäjälle vientimarkkinoilla. Mikäli ilmoitetut ominaisuudet pitävät paikkansa, saattaa T-50 olla ilmataisteluominaisuuksiltaan huomattavasti parempi suhteessa F-35A -koneeseen varsinkin ketteryydeltään ja nopeudeltaan. Mikäli yksikköhinta pysyisi alle 80 miljoonassa eurossa ja käyttökustannukset alle 25 000 eurossa, sopisi kone Suomelle hyvin torjuntahävittäjäksi. Vaikka Ilmavoimat todennäköisesti tuleekin painottamaan NATO-yhteensopivaa hävittäjää, on PAK FA vahva vaihtoehto loppukilpailuun ainakin ilmailullisessa mielessä.

Tämän ovat todenneet jopa Yhdysvaltalaiset sotilasasiantuntijat:
"Suorituskyvyn puolesta se todellakin näyttää kilpailevan Raptorin kanssa", National Interest -lehti siteerasi vanhempaa Yhdysvaltalaista sotilasviranomaista, joka vertasi F-22 ja PAK-FA -hävittäjiä toisiinsa.

Viime vuonna entinen Yhdysvaltain ilmavoimien tiedustelupäällikkö ja kenraaliluutnantti Dave Deptula kommentoi National Interest -lehdellä, että PAK-FA on "varsin hienostuneesti suunniteltu hävittäjä, joka on vähintäänkin tasavertainen, ja joidenkin mukaan jopa ylivoimainen Yhdysvaltojen viidennen sukupolven hävittäjään".
On tietenkin surullista, että ihmiskunta on sillä henkisellä tasolla, että sen täytyy käyttää miljardeja erilaisiin voimakeinoihin ja tapoihin tuhota toisiaan. Valitettavasti olemme tuomittuja juoksemaan historiallista oravanpyörää niin kauan, kun pysymme henkisesti tällä tasolla. Ja kuten olemme aikaisemmin kirjoittaneet, niin Suomen henkinen ilmapiiri näyttää palanneen takaisin 1930-luvulle. Selkeimmin arvojen koventuminen näkyy uuden hallituksen päätöksissä leikata kaikkein köyhimmiltä väestönosilta ja ihmisten henkisiä voimavaroja lisääviltä alueilta, erityisesti koulutuksesta. Meillä on oikeusministerinä henkilö, joka kannattaa kuolemantuomiota ja puolustusministerinä henkilö, jolla on äärioikeistolainen tausta. Meillä on valtiovarainministerinä sekä elinkeinoministerinä henkilöt, jotka ovat kovan linjan uusliberalisteja. Meillä on herätysliikeeseen kuuluva pääministeri ja naispappeuden vuoksi katolilaiseksi kääntynyt ulkoministeri. Hallitus on niin taloudellisilta kuin henkisiltä arvoiltaan kenties oikeistolaisempi kuin koskaan, joten Nato-yhteistyö tulee jatkumaan ja voimistumaan aikaisemman kehityksen mukaisesti. Nähtäväksi jää, minkälaiseen kohtaloon se meidät lopulta johtaa.