Kuva
Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari tekee parhaansa levittääkseen länsimaista propagandaa
Lontoon Guardian lainasi äskettäin Suomen entisen presidentin, Martti Ahtisaaren, lausuntoja tämän toimiessa välittäjänä YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan keskusteluissa. "Länsimaat torjuivat reilut kolme vuotta sitten Venäjän tarjoaman mahdollisuuden Syyrian presidentin Bashar al-Assadin syrjäyttämiseen", sanoi Ahtisaari. Päällisin puolin, tämä vaikuttaa antavan positiivisen kuvan Putinista ja Venäjästä: he yrittivät toimia diplomaattisesti ja auttaa lopettamaan Syyrian sisällissodan. Laajemmin vaikuttaisi myös siltä kuin hän [Ahtisaari] arvostelisi länsimaita Venäjän tarjouksen torjumisesta.
"Se oli mahdollisuus, jonka menetimme vuonna 2012", Ahtisaari sanoi haastattelussa.
Ahtisaari sai näennäisesti länsimaat näyttämään huonoilta kertoessaan, kuinka länsimaiden johtajat torjuivat tarjouksen ollessaan niin varmoja Assadin kukistumisesta. Mutta onko näiden lausuntojen pohjalta välittyvä ja vastaanotettu todellinen viesti todellakin tämä? Näkeekö lausuntojen perusteella kukaan oikeasti länsimaat "pahiksina" tässä asiassa, vai kokeeko lukija oleellisempana vihjailut Venäjän sekaantumisesta toisen itsenäisen valtion kohtaloon (toimien Assadin selän takana)? Vaikuttaa todennäköisemmältä, että tämän juuri Assadin ja Putinin yhteistyön lisääntymisen hetkellä ilmestyneen uutispätkän tarkoitus on lyödä kiilaa Syyrian ja Venäjän hallitusten välille. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että kumpikaan tarttuisi tähän syöttiin.

Ahtisaaren huomautuksiin sisältyy myös toinen viitekehys. Ensinnäkin, että "vallanvaihdos" on "oikeutettua" olosuhteiden näin vaatiessa. Guardianin artikkelin laatijat viittaavat huolellisesti Syyrian demokraattisesti valittuun presidenttiin, Bashar al-Assadiin, "diktaattorina", aivan kuin tämä olisi objektiivinen tosiasia. Assad on tosiasiassa Syyrian demokraattisesti valittu johtaja, joka yhä nauttii enemmistön kannatusta Syyrian kansalaisten keskuudessa. Vähäpätöiset asiat, kuten tosiasiat, eivät kuitenkaan ole koskaan estäneet länsimaiden narratiiveja. Tämä olikin varsin luihu, vaikkakin hyvin tavallinen länsimainen propagandakirjoitelma.

Tällä uutisoinnilla yritetään tahrata myös Putinin mainetta, vihjaamalla hänen olleen innokas sekaantumaan toisen maan hallituksen asioihin. Tämä mustamaalaaminen on jo loppuun kulunut kikka eikä mikään uutinen niille, jotka ovat seuranneet Yhdysvaltojen hallituksen ulkopolitiikkaa viimeisen 100 vuoden aikana. Yhdysvaltojen nukkehallitusten ja lahjottujen poliitikkojen komea kirjo ei tästä tietenkään hätkähdä, mutta maat jotka eivät vielä ole USA:n imperiumin orjia, eivät vapaaehtoisesti varmaankaan halua ottaa osaa tähän toimintaan, ainakaan avoimesti.

Joten ei tule yllätyksenä, että Putin nopeasti kiisti nämä syytökset. Hän ei ole tyhmä. Putinin tiedottaja Dmitry Peskov sanoi samaa, mitä Putin on toistanut jo varsin pitkään:
Peskov hylkäsi väitteet, sanoen kuinka "on erittäin helppo kronologisesti jäljittää Syyrian kriisin alusta lähtien, kuinka Venäjä on toistanut useilla tasoilla ainoastaan Syyrian kansan voivan määrätä tulevaisuudestaan, ainoastaan demokraattisten vaalien kautta."
Joten tässä meillä on erittäin länsimyönteisen diplomaatin, joka johti Suomen liittymistä Euroopan Unioniin sekä kehotti maata liittymään Natoon, ilkeä ja ovela propagandapläjäys. Nämä molemmat instituutiot toimivat Yhdysvaltojen ulkopolitiikan välikappaleina, pakottaen Euroopan valtiot tahtoonsa sekä ujuttaen sotilaallista infrastruktuuriaan lähemmäs Venäjää ja Kiinaa, yrityksessä uhkailla näitä. Ahtisaari on selkeästi länsimaiden likaisen työn tekijä. Hän ei ole henkilö, joka olisi halukas nostamaan esiin Yhdysvaltojen roolia Syyrian sisällissodan tehtailussa sekä Yhdysvaltojen kieltäytymistä tarjouksesta saada Assad luopumaan vallasta.

Ahtisaari yrittää päinvastoin saada Venäjän näyttämään Yhdysvaltojen imperiumin kaltaiselta, eli vallanvaihdoksen kannattajalta. Hän pyrkii rakentamaan tietyn "tekopyhyyden" Putinin sanojen ja hänen oletettujen yritysten (painostaa Syyrian hallitusta) välille. Näin Yhdysvallat propagandaporukoineen saa lisää ammuksia Putinin ja Venäjän mustamaalaamiseen. Putin ampui raportin nopeasti alas, mutta tämä ensimmäinen Guardianin raportti on jo kaikunut ympäri internetiä, saaden jopa monet vaihtoehtoiset uutissivustot toistamaan sitä. Kremlinin kiistämis-uutinen on sen sijaan saanut vähemmän näkyvyyttä. Se saa minut ajattelemaan, että tämä ei tapahdu vahingossa. Länsimaiden propagandakoneisto on liikkeellä täydellä voimalla, levittäen juuri tätä nimenomaista valhetta.

Mutta, kuten jo aiemmin totesin, tässä ei ole mitään uutta. Kuten kaikki taitavat psykopaatit ja heidän käskyläisensä, ensisijainen keino "tartuttaa" valheellinen versio totuudesta miljoonien ihmisten mieliin on häpeilemättä syyttää toisia siitä, mitä he itse tekevät.