Osa ihmisistä vaatii sulkemaan rajoja. Pakolaiset ovat alunperin paenneet juuri ISIS:n kaltaisten terroristien julmuuksia, tuhansien hukkuessa Välimereen. Minkälaisia demokratioita ja vapauden valtioita olemme, mikäli suljemme porttimme avun tarpeessa olevilta vain siksi, että hyvin pieni osa heistä saattaa olla radikalisoituneita? Loisimme samalla otollisen ilmapiirin hyvin orwellimaisille skenaarioille, jossa vaatimukset pakolaisten keskitysleirien kaltaisista oloista olisivat taas askeleen lähempänä.
Toiset haluavat pommittaa terroristeja. Emme kuitenkaan usko, että voimalla voitaisiin ratkaista näin syvälle juurtunutta vastakkainasettelun ongelmaa. Lähi-idän kaaos on synnyttänyt kysynnän radikalismille. Meidän olisi viimeistään nyt herättävä siihen tosiasiaan, että tulella ei voi taistella tulta vastaan. Viimeiset 14 vuotta Lähi-Itään on kohdistunut ennennäkemätöntä kauhua - terroria - lukuisten sotien ja pommitusten kautta. Tämä on johtanut Eurooppaa kuormittavaan pakolaisvirtaan. Jokaisella tapahtumalla on syy ja seuraus. Korjaamme tänä päivänä sitä satoa, jonka "terrorismin vastainen sota" on kylvänyt.
Moni on laittanut Ranskan värit Facebook-profiiliinsa osoittaakseen myötätuntoa uhreja kohtaan. Tämä on täysin ymmärrettävää ja osoitus siitä, että jaksamme vielä välittää toisista ihmisistä. Silti, kunpa ihmiset olisivat tunnustaneet myös Afganistanin, Irakin, Libyan, Syyrian ja Jemenin väriä aikanaan, sillä myötätuntomme ei tulisi rajoittua vain niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat maantieteellisesti tai kulttuurisesti sukulaisiamme. Viikko sitten ISIS räjäytti väitetysti venäläiskoneen Siinaissa, jonka vuoksi 224 ihmistä menetti henkensä. Facebook ei ehdottanut tällöin venäläislippua myötätunnon eleeksi. Todennäköisesti tapahtuma ei vaivannut tai häirinnyt kovinkaan monen viikonlopun viettoa. Beirutissa tapahtui pommi-isku pari päivää sitten todennäköisesti ISIS:n toimesta, surmaten 45 ihmistä, mutta tämäkin tapahtuma ohitettiin olankohautuksella, mikäli sen edes sattui uutisista lukemaan.
14 vuotta kestänyt "terrorismin vastainen sota" on lisännyt radikalismia ja terrorismin uhkaa ympäri maailman.
Tälläisinä aikoina meitä vaaditaan valitsemaan puolia. Vastakkainasettelu sekä "me ja ne" ajattelu ovat voimistuneet ihmisten mielipiteiden polarisoituessa. Dantekin sanoi, että helvetissä on varattuna erityinen paikka niille, jotka suuren moraalisen kriisin aikana pysyvät puolueettomina. Lopulta on vain yksi puoli, joka on valinnan arvoinen: Totuus. Totuus on, että olemme kollektiivisesti samassa veneessä, ja mikäli haluamme välttää toistamasta samoja historiallisia virheitä, ei vihollinen löydy erilaisuudesta, vaan peilistä. Uhkina eivät ole vieraat kulttuurit, uskonnot tai etniset ryhmät, vaan se, että muutumme itse samankaltaisiksi, kuin vihaa kylvävät vähemmistöön kuuluvat radikaalit terroristit. Uhkana on se, että eräänä päivänä heräämme sängystä, emmekä vihan ja pelon sokaisemina enää tunne myötätuntoa ketään vähäänkään erilaista ihmistä kohtaan.
