Russia-Turkey
© tuntematon
Syyrian tilanteesta aiheutunut jännittyneisyys Turkin ja Venäjän välillä ei kuluneen viikon aikana näyttänyt merkkejä lientymisestä. Venäjän kannan ollessa yksinkertainen - "me olemme valmiit taisteluun" - on Turkin kanta vähintäänkin epäselvä: turkkilaiset poliitikot sanovat yhtä, sitten täysin vastakkaista ja sitten jotakin täysin muuta. Hetkittäin he saavat tilanteen kuulostamaan siltä, kuin invaasion hetki jo lähestyisi, toisinaan he kuitenkin taas sanovat "ettei Turkki suunnittele mitään omin päin tehtävää invaasiota". Ongelma tässä on, että eurooppalaisilla ei ole vähäisintäkään halua joutua sotaan Venäjän kanssa. Samalla Yhdysvallat ja Ranska kieltäytyvät tukemasta YK:n päätöslauselmaa joka vahvistaisi Syyrian suvereniteettiä. Jep, kuulitte oikein. Yhdysvaltojen ja Ranskan mielestä YK:n peruskirja (joka vahvistaa kaikkien maiden suvereniteetin) ei päde Syyrian kohdalla. Mene ja tiedä...

Liikkeellä on sitkeitä huhuja siitä, kuinka Turkin ylimmät sotilaspäälliköt vastustaisivat kategorisesti hyökkäystä Syyriaan, ja että he eivät haluaisi olla osallisina sodassa Venäjää vastaan. Ymmärrän täysin heidän kantansa, sillä he ymmärtävät täydellisesti kaksi yksinkertaista tosiasiaa: 1) Turkki ei ole se, joka tarvitsee sotaa, vaan Erdogan 2) Turkin tullessa lyödyksi, tulee Erdogan syyttämään armeijaa tästä tappiosta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on merkkejä erimielisyyksistä koskien tämänlaisen sodan mahdollisuutta: neokonservatiivit tukeavt Erdogania ja työntävät hänet kohti sotaa, kuten he tekivät Saakashvilin kohdalla, kun taas Valkoinen talo ja Washington käskevät Erdogania "jäähdyttelemään". Mitä tulee turkkilaisiin itseensä, ovat he tulittaneet rajan yli kurdien ja syyrialaisten asemia sekä, ainakin kahdesti, ilmeisesti lähettäneet pienen sotilasjoukon rajan yli.

Puhtaasti sotilaallisesta perspektiivistä tarkasteltuna, ei turkkilaisten joukkojen kokoontumisessa rajan tuntumaan ole mitään järkeä. Myöskään siinä ei ole järkeä, että he julistavat ensin aloittavansa hyökkäyksen, sitten kieltäen tämän, sitten tulittaen hieman ja sitten lähettäen rajan yli muutaman pienen joukon. Se mitä turkkilaisten olisi tullut tehdä, on peitellysti aloittaa lisäämään joukkojensa valmiustasoa ja sitten hyökätä heti Venäjän huomattua nämä valmistelut, vaikka tämä tarkoittaisi heidän joutuvan aloittamaan taisteluoperaatiot ennen täyden mobilisaation ja valmiuden saavuttamista. Yllätyshyökkäyksen edut ovat niin suuret, että tämän saavuttamiseksi miltei kaikki muut seikat on syytä jättää huomioimatta. Turkkilaiset toimivat täysin päinvastoin: ensin he mainostivat hyökkäysaikeistaan, ja kun joukot olivat saavuttaneet valmiutensa, he yksinkertaisesti pysähtyivät rajalle antaen sitten täysin ristiriitaisia selityksiä. Tässä ei ole hitustakaan järkeä.

Se mikä tekee tästä kaoottisesta tilanteesta vielä monimutkaisemman on Erdoganin selkeä mielenvikaisuus ja se, että vakava sisäinen yhteenotto Turkin poliittisten johtajien ja armeijan välillä näyttää ainakin mahdolliselta.

Lisäksi, Yhdysvaltojen ja Erdoganin hallinnon välillä näyttää olevan hyvin pahaa verta. Tilanne äityi niin pahaksi, että Erdoganin pääneuvonantaja, Seref Makoc, sanoi Turkin mahdollisesti kieltävän USA:ta käyttämästä Incirlikin lentotukikohtaa iskuissaan kohti ISIS:ta, mikäli USA ei nimeä YPG:tä (Kurdien 'Kansan puolustusyksiköt') terroristijärjestöksi. Erdogan kielsi myöhemmin tämän lausunnon, mutta tosiasia on, että turkkilaiset kiristävät suoraan nyt USA:ta. Jos Erdogan neuvonantajineen vakavissaan uskoo heidän voivan kiristää supervaltiota kuten USA:ta, ovat heidän päivänsä luetut. Tämänlaiset vastuuttomat tunteenpurkaukset osoittavat vähintäänkin, kuinka turkkilaiset ovat murenemassa itse luomansa paineen vaikutuksen alaisina.

Kuitenkin tosiasia, että Turkki ei ole ainakaan vielä hyökännyt on ehkä pienen pieni merkki siitä, kuinka Turkki on luopumassa tästä hullusta ideasta, tai että he tyytyvät tekemään jonkinlaisen "mini-invaasion" vain muutaman kilometrin syvyydeltä rajan yli. Asevoimat varmastikin suosisi tämänlaista minimaalista kasvojen pelastavaa vaihtoehtoa, mutta entäs Erdogan ja häntä ympäröivät hullut?

Ehkä Turkin armeijan tulisi ymmärtää maan johtajan olevan mielipuoli ja sitten tehdä asialle jotakin?

Venäläiset eivät silti jätä mitään sattuman varaan, vaan he ovat asettaneet kaikki joukot korkeaan hälytystilaan. He ovat hyvin julkisesti lähettäneet alueelle edistyksellisimmän tiedustelukoneensa (Tu-214R). Voit ajatella Tu-214R:aa maavalvonta- ja taistelunjohtokoneena (AWACS), joka monitoroi suuria maataisteluoperaatioita (Syyrian ilmatilaa valvovat jo Venäjän tavalliset A-50M-järjestelmät). Venäjän ilmapuolustusvoimat ovat organisoineet Etelä-Venäjällä laajamittaisia harjoituksia, käsittäen suuren määrän SU-34-hävittäjiä, joita varmasti käytettäisiin sodassa Turkkia vastaan. Ilmapuolustusvoimat ovat valmiina. Merivoimien erikoisryhmiä Syyrian rannikolla on täydennetty. Aseiden toimituksia on kiihdytetty. Tärkein päätelmä on yksinkertainen ja päivänselvä: venäläiset eivät tee uhkauksia - he valmistautuvat sotaan. He ovat itse asiassa nyt valmiita.

Esiin nousee tärkeä kysymys: mitä venäläiset tekisivät, jos heidän Syyriassa olevan, vielä varsin pienen joukon, kimppuun hyökättäisiin ja heidät jyrättäisiin turkkilaisten toimesta? Turvautuisiko Venäjä tällöin ydinaseisiin?

Ainakin yksi toimittaja, Robert Parry, on kirjoittanut seuraavaa:
"Eräs lähde venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiristä kertoi minulle venäläisten varoittaneen Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogania olevansa tarpeen tullen valmis käyttämään ydinaseita pelastaakseen joukkonsa, mikäli ne joutuisivat turkkilais-saudilaisen hyökkäyksen kohteeksi."
Onko tämä tosiaan mahdollista? Käyttäisikö Venäjä todellakin ydinaseita, jos tilanne Syyriassa muuttuu rumaksi? Venäjän sotilasdoktriini on hyvin selkeä koskien maan ydinaseiden käyttöä. Seuraavassa olennaisin kappale:
27. Venäjän federaatio pidättää itsellään oikeuden käyttää ydinasetta vastauksena Venäjään tai sen liittolaisiin kohdistuvalle ydinaseen tai muun joukkotuhoaseen käytölle ja lisäksi tilanteissa, joissa tavanomaisilla aseilla tapahtuva hyökkäys kohdistuu Venäjään ja Venäjän olemassaolo valtiona on uhattuna. Päätöksen ydinaseen käytöstä tekee Venäjän federaation presidentti.
Asiassa ei ole mitään epäselvää. Venäjä ei tule käyttämään ydinasetta, jos sen olemassaolo valtiona ei ole uhattuna. Jotkut epäilemättä haluavat huomauttaa, kuinka sotilasdoktriini ja todellisuus Syyriassa ovat kaksi eri asiaa, ja että jos turkkilaiset valtaisivat Hhmeimin lentotukikohdan ei Venäjällä olisi muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ydinaseita. Tälle logiikalle on olemassa ennakkotapaus: kun Yhdysvallat osana Desert Shield-operaatiota sijoitti 82:en maahanlaskudivisioonan Saudi-Arabiaan, oli Pentagon täysin tietoinen kuinka tämä divisioona tulisi tuhotuksi, jos huomattavasti suurempi Irakin armeija valtaisi Saudi-Arabian. Toiveena oli, että USAF (Yhdysvaltain ilmavoimat) ja USN (Yhdysvaltain laivasto) pystyisivät tekemään tarpeeksi hyökkäyslentoja pysäyttääkseen Irakin etenemisen. Ymmärrys oli kuitenkin se, että tämän taktiikan epäonnistuessa tultaisiin käyttämään ydinaseita. Syyrian tilanne on kuitenkin toisenlainen.

Ensinnäkin, venäläisten erikoisjoukot Syyriassa eivät ole muodoltaan jalkaväkijoukkoja kuten amerikkalaisten Irakissa käyttämä 82. divisioona. Maasto sekä vastustavat joukot ovat myös hyvin erilaiset. Toisekseen, Venäjän osasto Syyriassa voi laskea Kaspianmerelle ja Välimerelle sijoitetun Venäjän laivaston tulivoiman ja tuen sekä Venäjän ilmapuolustuksen (Venäjän mantereelta) tulevan avun varaan. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: venäläiset voivat luottaa saavansa tukea Syyrian armeijalta, Iranin joukoilta, Hizbollahilta ja mahdollisesti Syyrian kurdeilta, jotka ovat nyt avoimesti liittymässä tähän 4+1 koalitioon (Venäjä, Iran, Irak, Syyria ja Hizbollah), muuttaen sen näin luullakseni 4+2 koalitioksi.

Tällä 4+2 allianssilla on eräs tärkeä ominaisuus, jonka luulisi todella kannustavan turkkilaisia vahvasti olemaan hyvin varovaisia ennen minkäänlaisten toimien aloittamista: jokaisella tämän 4+2 allianssin jäsenellä on laaja kokemus sodankäynnistä. Näillä jäsenillä on paljon enemmän kokemusta kuin Turkin armeijalla. Turkin moderni armeija on luonteeltaan enemmän samantyyppinen kuin Israelin armeija vuonna 2006 - sillä on paljon kokemusta siviilien terrorisoinnista, mutta sen joukkoja ei ole koulutettu taistelemaan "oikeissa" sodissa. Jos Turkki todella hyökkää Syyriaan, on suuri mahdollisuus siitä, että he kohtaavat saman painajaisen kuin israelilaiset hyökätessään Libanoniin vuonna 2006.

Sillä välin Venäjän tukemat Syyrian joukot etenevät. Vastahyökkäyksensä alettua, ovat syyrialaiset onnistuneet hitaasti ja vähitellen uudelleenvaltaamaan kaikki Länsi-Syyrian strategiset kohteet, ja he ovat nyt uhkaamassa Rakkaa. Katso itse:


Ydinasia on: venäjän Syyrian erikoisjoukkojen koko ja toimintakyky on suurentunut, ja yhteistoiminnan taso 4+2 allianssin elementtien välillä on lisääntynyt. Lisää tähän kyky sijoittaa tarvittaessa rykmentin kokoinen (ja täysin mekanisoitu) maahanlaskujoukko Latakiaan, niin alat nähdä turkkilaisten ottavan suuren riskin hyökätessään Venäjän joukkojen kimppuun, vaikka Venäjä ei uhkaisikaan ydinaseilla.

Tämä tilanne ei ole, suoraan sanoen, kuitenkaan vielä ratkaistu. Ei ole sattumaa, että juuri kun tulitauon oli määrä tulla voimaan, tapahtui Turkissa kaksi terroristihyökkäystä, joista ah-niin-sopivasti syytettiin kurdeja. Vaikuttaa todellakin siltä, kuin joku yrittäisi kovasti työntää Turkin törmäyskurssille Venäjän kanssa, eikö vain?

Yrityksissä ennustaa mitä turkkilaiset ja heidän saudiystävänsä tulevat tekemään ei ole mitään järkeä. Olemme selkeästi tekemisissä kahden hallinnon kanssa, jotka ovat "menettämässä järkensä": he soimaavat kaikkia osapuolia (myös suojelijoitaan Yhdysvalloissa), he pelkäävät omia vähemmistöryhmiään (kurdeja ja shiioja) ja heidän taipumuksensa väkivaltaan ja terroriin on yhtä vahva kuin heidän kyvyttömyytensä käydä tavanomaista sotaa. Tuleeko sinulle tästä mieleen myös jokin toinen ryhmä?

Tietysti! Ukronatsit sopivat tähän kuvaukseen täydellisesti. No, arvaapa mitä, he uneksivat nyt muodostavansa turkkilaisten kanssa Venäjänvastaisen allianssin. Uskomatonta, eikö? Kuvittele miltä tämä ukrainalais-turkkilais-saudilainen allianssi näyttäisi: oikean elämän "islamo-fasistinen" jengi täynnä roistoja, yhdistettynä fanaattisuuteen, korruptioon, epäpätevyyteen, väkivaltaan, kirkuvaan nationalismiin ja sotilaalliseen kyvyttömyyteen. Varmasti myrkyllinen, mutta ei elinkykyinen yhdistelmä.