nuclear eye
© beforeitsnews.com
Voitko nähdä sen olevan tulossa? Missä se tulee saamaan alkunsa?
Olen filmannut Marshallinsaarilla, jotka sijaitsevat Australian pohjoispuolella keskellä Tyyntämerta. Aina kertoessani ihmisille missä olen ollut, he kysyvät: "Missä se sijaitsee?" Jos tarjoan vihjeen viittaamalla "Bikiniin", he sanovat: "Tarkoitat uimapukua?". Harva näyttää olevan tietoinen siitä, kuinka bikini-uimapuku nimettiin juhlistaakseen Bikini-saaren [Bikinin atolli] tuhonneita ydinräjäytyksiä. Yhdysvallat räjäytti Marshallinsaarilla yhteensä 66 ydinasetta vuosien 1946 ja 1958 välillä - vastaten 1,6:a Hiroshimaan pudotetun pommin räjäyttämistä joka päivä, kahdentoista vuoden ajan.

Tänä päivänä Bikini on hiljainen, mutatoitunut ja saastunut. Palmut kasvavat oudoissa ruudukkomuodostelmissa. Mikään ei liiku. Lintuja ei ole. Vanhan hautausmaan hautakivet huokuvat säteilyä. Geigermittari ilmaisee kenkäni olevan "vaaralliset". Seistessäni rannalla, katselin smaragdinvihreän Tyynenmeren katoavan suunnattomaan mustaan aukkoon. Tämä aukko on kraatteri, joka aiheutui vetypommi "Bravon" räjäytyksestä. Räjäytys myrkytti ihmiset sekä ympäristön satojen kilometrien säteellä, ehkä ainiaaksi.

Kotimatkallani pysähdyin Honolulun lentokentällä ja huomasin amerikkalaisen lehden nimeltä Women's Health. Kansikuvassa oli bikineihin pukeutunut nainen ja otsikko kuului: "Myös sinä voit saada bikinivartalon." Muutama päivä sitten Marshallinsaarilla olin haastatellut naisia, joilla oli hyvin toisenlaiset "bikinivartalot"; jokainen heistä kärsi kilpirauhasen syövästä sekä muista hengenvaarallisista syöpämuodoista. Toisin kuin kansikuvan hymyilevä nainen, olivat he kaikki köyhiä: he olivat ahneen supervallan uhreja ja koekaniineja. Tämä supervalta on tänä päivänä vaarallisempi kuin koskaan.

Kerron tämän kokemuksen varoittaakseni sekä keskeyttääkseni erään meitä kaikkia kalvavan häiriötekijän. Modernin propagandan perustaja, Edward Bernays, kuvaili tätä demokraattisissa yhteiskunnissa tapahtuvaa ilmiötä "tietoiseksi ja älykkääksi tapojen sekä mielipiteiden manipulaatioksi". Hän kutsui tätä "näkymättömäksi hallitukseksi".

Kuinka moni tiedostaa maailmansodan jo alkaneen? Tällä hetkellä se ilmenee propagandasotana, valheina ja harhautuksina, mutta tämä voi ensimmäisen virheellisen käskyn ja ensimmäisen ohjuksen aiheuttamana muuttua silmänräpäyksessä.

Vuonna 2009 seisoi Obama ihailevan yleisön edessä Euroopan sydämessä, Prahassa. Hän lupasi tehdä "maailman vapaaksi ydinaseista". Ihmiset hurrasivat ja jotkut itkivät. Mediasta virtasi tulvallinen latteuksia. Obamalle myönnettiin myöhemmin Nobelin rauhanpalkinto.

Tämä kaikki oli huijausta. Hän valehteli.

Obaman hallinto on valmistanut lisää ydinaseita, ydinkärkiä, ydinaseiden jakelusysteemejä sekä rakentanut lisää ydinasetehtaita. Yksistään ydinkärkimenot nousivat Obaman kaudella korkeammalle kuin yhdenkään aikaisemman Amerikan presidentin aikana. Vähän yli kolmenkymmenen vuoden aikana on tähän kulunut rahaa yli 1 biljoonaa dollaria.

Suunnitelmissa on myös miniydinpommi. Tämä tunnetaan nimellä B61 Malli 12. Mitään tämänkaltaista ei ole aikaisemmin nähty. Kenraali James Cartwright, entinen Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston varapuheenjohtaja, on sanonut: "Pienempi koko tekee tämän ydinaseen käytöstä mahdollisempaa".

Viimeisten 18 kuukauden aikana on Venäjän länsirajalle kasattu suurimmat sotilaalliset voimat - Yhdysvaltojen johtamana - sitten toisen maailmansodan. Ei sitten Hitlerin hyökätessä Neuvostoliittoon, ole ulkomaiset joukot esittäneet näin selkeää uhkaa Venäjää kohtaan.

Ukrainasta - joka kerran oli osa Neuvostoliittoa - on tullut CIA:n huvipuisto. Orkestroituaan vallankaappauksen Kiovassa, hallitsee Washington tosiasiassa Venäjän naapurihallintoa, joka suhtautuu Venäjään vihamielisesti: hallinto, joka kirjaimellisesti on natsien mädännyttämä. Ukrainan huomattavat poliittiset hahmot ovat pahamaineisten OUN- ja UPA-fasistien poliittisia jälkeläisiä. He ylistävät avoimesti Hitleriä ja peräänkuuluttavat venäjänkielisen vähemmistön vainoa ja karkotusta.

Tämä päätyy harvoin lännen uutisointiin, tai sitten asiat esitellään päinvastaisina totuuden salaamiseksi.

Yhdysvaltojen armeija sijoittaa Latviaan, Liettuaan ja Viroon - Venäjän naapuriin - taistelujoukkoja, panssarivaunuja ja raskasta aseistusta. Tämä äärimmäinen provokaatio maailman toista ydinasevaltiota kohtaan kohdataan lännessä hiljaisuudella.

Mikä tekee näkymän ydinsodasta vieläkin vaarallisemmaksi on rinnakkainen Kiinaan kohdistuva kampanja. Harvoin kuluu päivääkään, jolloin Kiinaa ei ylennettäisi "uhkaavan" valtion asemaan. Amiraali Harry Harrisin, USA:n Tyynenmeren komentajan, mukaan on Kiina "rakentamassa suurta hiekkaseinämää Etelä-Kiinan merelle. Hän viittaa tällä Kiinan rakenteilla oleviin kiitoratoihin Spratlysaarilla, jotka ovat kiistan kohteina Filippiinien kanssa - prioriteetiltaan vähäinen kiista, kunnes Washington alkoi painostamaan ja lahjomaan Manilan hallitusta, myös Pentagonin aloitettua propagandakampanjan nimeltään "navigoinnin vapaus" [eng. "freedom of navigation"].

Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa? Tämä tarkoittaa vapautta amerikkalaisille sotalaivoille partioida ja dominoida Kiinan rannikkovesiä. Kuvittele mikä olisikaan amerikkalaisten reaktio, jos kiinalaiset sotalaivat tekisivät samaa Kalifornian rannikolla.

Tein elokuvan nimeltään The War You Don't See [kts. alla oleva video], jossa haastattelin kuuluisia amerikkalaisia ja brittiläisiä toimittajia: toimittajia kuten CBS:n Dan Rather, BBC:n Rageh Omar ja Observerin David Rose. He kaikki sanoivat, että mikäli lehdistön ja television toimittajat olisivat tehneet työnsä, kyseenalaistaen propagandan koskien Saddam Husseinin joukkotuhoaseita; mikäli George W. Bushin ja Tony Blairin valheita ei oltaisi vahvistettu ja toistettu toimittajien toimesta, ei vuoden 2003 Irakin invaasiota olisi ehkä tapahtunut. Sadat tuhannet ihmiset, naiset ja lapset, olisivat tänään ehkä elossa.



Kommentti: Jos jollekin on vielä epäselvää, kuinka paljon tuhoa ja kuolemaa Yhdysvaltain sodankäynti on kylvänyt viimeisen n. sadan vuoden aikana, suosittelemme "historian kertauskurssia" katsomalla myös Oliver Stonen dokumenttielokuvasarjan The Untold History of the United States. (tilaa esim. Amazonista). Tämä neljä DVD:tä sisältävä paketti on tuurilla löydettävissä myös suomeksi tekstitettynä (suomenkielinen versio näyttää enimmäkseen olevan loppu/poistunut kaupoista). Etsivä voi myös löytää suomenkielisen tekstityksen erillisenä tekstitiedostona internetistä. Joitakin episodeja (ilman tekstitystä) on löydettävissä myös YouTubesta, esim täältä.


Venäjää ja/tai Kiinaa vastaan käytävän sodan maaperää valmisteleva propaganda ei periaatteiltaan ole lainkaan erilainen. Tietääkseni yksikään länsimaisen "valtamedian" toimittajista - sanokaamme Dan Ratherin tasoinen - ei kysy miksi Kiina rakentaa kiitoratoja Etelä-Kiinan merellä. Vastauksen luulisi olevan päivänselvä. Yhdysvallat on tukikohtien verkostollaan, ballistisilla ohjuksillaan, taistelujoukoillaan sekä ydinpommittajillaan saartamassa Kiinaa.

Tämä kuolettava kaari ulottuu Australiasta Tyynenmeren saariin, Mariaanien ja Guamin saariryhmiin, Filippiineille, Thaimaahan, Okinawaan, Koreaan sekä läpi Euraasian, Afganistaniin ja Intiaan. Yhdysvallat on ripustanut hirttosilmukan Kiinan niskan ympäri. Tätä ei näy uutisissa. Median hiljaisuutta; median sodankäyntiä.

Vuonna 2015, täysin salassa, Yhdysvallat ja Australia järjestivät lähihistorian suurimman yksittäisen sotaharjoituksen ilmassa ja merellä, nimeltään Talisman Sabre. Sen tarkoituksena oli harjoitella erästä ilma- ja meritaistelusuunnitelmaa, tukkimalla laivaväyliä kuten Malakansalmen ja Lombokinsalmen, jotka tukkiutuessaan katkaisisivat Kiinan mahdollisuudet päästä käsiksi öljyyn, kaasuun ja muihin tärkeisiin Lähi-Idän ja Afrikan raaka-aineisiin.

Sirkuksessa, joka tunnetaan USA:n presidenttikampanjana, Donald Trump esitellään hulluna ja fasistina. Hän on taatusti vastenmielinen; mutta hän on myös median vihaama hahmo. Yksistään tämä tulisi herättää meissä skeptisyyttä. Trumpin näkemykset pakolaisuudesta ovat irvokkaita, mutta eivät sen irvokkaampia kuin David Cameronin. Trump ei ole Yhdysvaltojen Suuri Karkottaja, vaan tämä titteli lankeaa Nobelin rauhanpalkinnon voittaneelle Barack Obamalle.

Erään ihmeellisen liberaalin kommentaattorin mukaan, Trump on "päästämässä väkivallan pimeät voimat valloilleen Yhdysvalloissa". Päästämässä valloilleen? Tämä on se maa, jossa taaperot ampuvat äitejään ja jossa poliisi käy murhaavaa sotaa mustia amerikkalaisia vastaan. Tämä on se maa, joka on hyökännyt ja yrittänyt syöstä vallasta enemmän kuin 50 hallitusta (monet näistä demokraattisia) sekä suorittanut pommituksia Aasiasta Lähi-Itään, aiheuttaen miljoonien ihmisten kuoleman ja häädön.

Mikään muu maa ei vedä vertoja tälle systemaattisen väkivallan luettelolle. Useimmat Yhdysvaltojen sodista (melkein kaikki näistä on käyty puolustuskyvyttömiä maita vastaan) eivät ole republikaanisten presidenttien aloittamia, vaan liberaalisten demokraattien: Truman, Kennedy, Johnson, Carter, Clinton ja Obama.

Vuonna 1947 kuvaili kansallinen turvallisuusneuvosto direktiiveissään Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tärkeimmäksi päämääräksi "maailman, joka on pääosiltaan muutettu [Amerikan] oman kuvan mukaiseksi". Ideologia oli messiaaninen amerikkalaisuus. Olemme kaikki amerikkalaisia. Tai muuten. Harhaoppiset tultaisiin käännyttämään, heitä horjutettaisiin, lahjottaisiin, mustamaalattaisiin tai heidät murskattaisiin.

Donald Trump on oire tästä, mutta hän on myös yksinäinen susi. Hän kutsuu Irakin sotaa rikokseksi; hän ei halua sotaan Venäjän ja Kiinan kanssa. Vaara meille muille ei ole Trump, vaan Hillary Clinton. Hän ei ole riippumaton erakko. Hän ilmentää sen systeemin sinnikkyyttä ja väkivaltaa, jonka kehuskeltu "poikkeuksellisuus" on totalitaarisuus, höystettynä satunnaisella liberaalisella julkisivulla. Presidentinvaalien lähestyessä, tullaan Clintonia tervehtimään ensimmäisenä naispresidenttinä, huolimatta hänen rikoksistaan ja valheistaan - aivan kuten Obamaa ylistettiin ensimmäisenä mustana presidenttinä, liberaalien niellessä hänen roskapuheensa "toivosta". Ja kuolaaminen sen kuin jatkuu.

Guardianin kolumnisti Owen Jones kuvasi Obamaa "hauskaksi, hurmaavaksi ja poikkeuksellisen viileäksi [eng. cool]". Tämä samainen Obama lähetti jokin aika sitten miehittämättömiä lennokkeja [eng. drones] Somaliaan teurastamaan 150 ihmistä. New York Timesin mukaan hän tappaa ihmisiä yleensä tiistaisin, kun hänelle luovutetaan lista mahdollisista lennokki-iskujen uhreista. Erittäin viileää.

Vuoden 2008 presidenttikampanjan aikana uhkasi Hillary Clinton "tuhota täydellisesti" Iranin käyttämällä ydinaseita. Obaman alaisuudessa ulkoministerinä ollessaan, hän osallistui Hondurasin demokraattisesti valitun hallituksen kaatamiseen. Tehtyään osuutensa Libyan tuhoamiseksi vaikutti hän melkein iloiselta. Libyan johtajan, eversti Gaddafin, tullessa julkisesti sodomoiduksi veitsellä - murha, joka mahdollistettiin amerikkalaisten logistiikan avulla - iloitsi Clinton tämän kuolemasta: "Tulimme, näimme, hän kuoli." [kts. alla oleva video]

Eräs Clintonin lähimmistä liittolaisista on entinen ulkoministeri Madeleine Albright, joka hyökännyt nuorten naisten kimppuun, koska he eivät ole tukeneet "Hillarya". Tämä on samainen Madeleine Albright, joka surullisenkuuluisasti kertoi televisiohaastattelussa, kuinka puolen miljoonan irakilaislapsen kuolema oli "sen arvoista" [kts. alla oleva video].


Clintonin suurimpien tukijoiden joukosta löytyt Israelin lobbausjärjestö (AIPAC) sekä aseyhtiöt, jotka ruokkivat Lähi-Idän väkivaltaisuuksia. Yhdessä aviomiehensä kanssa on hän vastaanottanut omaisuuden Wall Streetiltä. Hänet ollaan kuitenkin vihkimässä naisten ehdokkaaksi, taistellakseen pahaa Trumpia, tuota virallista paholaista, vastaan. Hänen tukijoihinsa kuuluu kuuluisia feministejä, kuten USA:n Gloria Steinem sekä Australian Anne Summers.

Sukupolvi sitten, esti postmoderni kultti nimeltään "identiteettipolitiikka" monia älykkäitä, liberaalisuuntautuneita ihmisiä tutkimasta kannattamiaan yksilöitä ja näiden aatteita - kuten Obaman ja Clintonin huijauksia; kuten vale-edistyksellistä Kreikan Syriza-liikettä, joka petti maansa kansalaiset liittoutumalla vihollisen kanssa. Itseabsorptiosta, eräänlaisesta "minä-ismistä", tuli etuoikeutettujen länsiyhteiskuntien ajan henki [zeitgeist], signaloiden suurten kollektiivisten sotaa, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta, rasismia ja seksismiä vastustavien liikkeiden kuolemaa.

Tämä pitkä unitila saattaa pian olla ohi. Nuoret ovat jälleen heräämässä. Vähitellen. Tuhannet, jotka kannattivat Jeremy Corbynia Labour-puolueen johtajavalinnassa, ovat osa tätä heräämistä - kuten ne, jotka kokoontuivat tukeakseen senaattori Bernie Sandersia.

Viime viikolla Britanniassa Jeremy Corbynin lähin liittolainen, hänen varjo-rahastonhoitajansa John McDonnell, sitoutti erään Labour-hallituksen maksamaan piraattimaisten pankkien velat, näin käytännössä jatkaen niin sanottua talouskuuria [engl. fiscal austerity]

Yhdysvalloissa on Bernie Sanders luvannut tukea Clintonia jos ja kun hänet nimetään ehdolle. Myös hän on puoltanut Yhdysvaltojen oikeutta käyttää väkivaltaa toisia maita kohtaan, kun hän katsoo sen "oikeaksi ratkaisuksi". Hän sanoo Obaman tehneen "hyvää työtä".
Australiassa on valloillaan eräänlainen ruumishuonepolitiikka, jossa median välityksellä pelataan pitkäveteisiä parlamentaarisia pelejä, sillä välin kun pakolaisia ja alkuperäisasukkaita vainotaan myös eriarvoisuuden ja sodan vaaran lisääntyessä. Malcolm Turnbullin hallitus on juuri julkistanut 195 miljardin dollarin niin sanotun puolustusbudjetin, joka on merkki sotaanlähdöstä. Mitään keskustelua asiasta ei ollut. Hiljaisuutta.

Mitä on tapahtunut kansalaisten suoran toiminnan hienolle perinteelle, joka ei ole puolueiden estettävissä? Missä on se rohkeus, mielikuvitus ja sitoutuminen, joita vaaditaan tiellä kohti parempaa, oikeudenmukaisempaa ja rauhanomaisempaa maailmaa? Missä ovat taiteen, elokuvien, teatterien ja kirjallisuuden toisinajattelijat?

Missä ovet ne, jotka särkevät hiljaisuuden? Vai odotammeko, kunnes ensimmäinen ydinohjus laukaistaan?

Tämä on muokattu versio John Pilgerin puheesta Sydneyn yliopistolla, otsikkona "Maailmansota On Alkanut".

John Pilger on palkittu australialainen toimittaja ja dokumentaristi. Hän on tehnyt yli 30 dokumenttielokuvaa, kirjoittanut 11 kirjaa sekä vastaanottanut 21 eri palkintoa (monesti hänet on valittu vuoden toimittajaksi/reportteriksi).Pilger on toiminut sotakirjeenvaihtajana mm. Vietnamissa, Kambodžassa, Egyptissä, Intiassa, Bangladeshissä, Biafrassa ja Lähi-idässä. Brittiläisen New Statesman -lehden Aikamme sankarit äänestyksessä Pilger sijoittui neljänneksi, Aung San Suu Kyin, Nelson Mandelan ja Bob Geldofin jälkeen. Vuonna 2009 Pilgerille myönnettiin Sydney Peace Prize, joka on Australian ainoa kansainvälisesti jakama rauhanpalkinto. Rauhanpalkinnon perusteluissa kiiteltiin Pilgerin työtä ihmisoikeuksien puolesta ja "äänen antamisesta voimattomille".