Donald Trump
© REUTERS/ Carlos Barria
Yhdysvallat (ja Eurooppa) ei ole ollut vuosikymmeniin yhtä jakautunut kuin mitä se on tällä hetkellä. Pohjimmainen syy on vuoden 2001 jälkeisen maailman tapahtumat. Sekä Bushin että Obaman—näennäisesti konservatiivin ja liberaalin—vallan aikana toteutetun sisä- ja ulkopolitiikan seurauksena ovat rikkaiden ja köyhien väliset tuloerot kasvaneet ja ulkomailla käydyt sodat lisääntyneet.

Tämä on vaikuttanut kollektiivisesti koko läntiseen yhteisöön. Erityisesti vuoden 2008 talouskriisin jälkeen (joka syntyi pankkien holtittomasta käytöksestä) on länsimainen keskiluokka tuntenut narun kiristyvän kaulansa ympärillä. Samalla globaalit resurssit ovat jakautuneet yhä harvemman käsiin: vuosi sitten omisti 62 ihmistä yhtä paljon kuin köyhin puolikas maapallon väestöstä. Tänä vuonna 8:n rikkaimman omaisuus vastaa 50% koko maailman väestöstä! Tilanne on räjähtänyt dramaattisesti, sillä vuonna 2010 köyhintä puolikasta vastasi 388 rikkainta.

Sotien suhteen tilanne ei ole yhtään lohdullisempi: Afganistanin ja Irakin sotien jälkeen Libya tuhottiin pommittamalla ja heidän johtajansa Muammar Gaddafi tapettiin kylmäverisesti Naton valvovan silmän alla. Myös Syyriassa Assadin "täytyi mennä" (tosin huonolla menestyksellä), jonka vuoksi Yhdysvallat kumppaneineen teki sen minkä ovat aina tehneet: ryhtyivät rahoittamaan, aseistamaan ja kouluttamaan "vapaustaistelijoita" eli mielipuolisia jihadisteja. Kuten Gaddafi aikanaan varoitti, on tilanne johtanut Euroopan pakolaiskriisiin. Maailmassa on tällä hetkellä enemmän pakolaisia kuin koskaan aikaisemmin, yli 60 miljoonaa.

Jotta voisi ymmärtää Donald Trumpin nousua presidentiksi, on välttämätöntä ottaa huomioon tämä konteksti. Hillary Clinton edusti samaa status quota kuin George Bush ja Barack Obama, minkä vuoksi amerikkalaisille kelpasi kuka tahansa muu — varsinkin jos toinen vaihtoehto vaikutti tulevan poliittisen systeemin ulkopuolelta. Trump huomioi vaalikampanjassaan rehellisemmin terrorismin vastaisen sodan epäonnistumisen ja elintason laskun, kun taas Hillary keskittyi lähinnä horisemaan venäläisistä ja Putinista.

Trumpin karkea ja poliittisesti ei-korrekti tyyli saattoi myös vedota hyvin moneen tyytymättömään äänestäjään; Barack Obama oli taitava oraattori, johon asetettiin paljon "toivoa ja muutosta", mutta tuotti lopulta enemmistölle pettymyksen olemalla lähinnä Bushin liberaali versio. Siksi ei ole ihmeellistä että Trumpin kaltainen ehdokas voitti — hän on monella tapaa selkeästi edeltäjänsä vastakohta. Nyt olemme tilanteessa, jossa osa väestöstä—joka samaistaa itsensä jonkinlaiseksi liberaaliksi—on nukkunut viimeiset 8 vuotta ruususen unta, yhtäkkiä heräten painajaiseen, jossa hitlermäinen Trump aikoo muuttaa utopistisen rakkauden ja vapauden valtakunnan diktatuuriksi! Heidän reaktionsa on suurinpiirtein tämä:


Selvästikään valheisiin uskominen ei tee hyvää ihmisen psyykelle. Kuten mainitsin, niin todellisuudessa ovat viimeiset kahdeksan vuotta olleet samaa toisintoa Bush-vuosille, kiihdyttäen Yhdysvaltojen muutosta poliisivaltioksi. Nobel-Obama vainosi tietovuotajia, rajoitti sananvapautta, kävi salaista lennokkisotaa, aloitti uuden kylmän sodan ja pommitti 7 maata presidenttiytensä aikana, samalla kun puhui "kivoja asioita", jotka ilmeisesti merkitsevät ihmisille enemmän kuin teot.

Nyt Trump on perinyt tämän väkivaltaisen koneiston itselleen, aloittaen kieltämättä aika kovalla linjalla, asettamalla maahantulokiellon seitsemän muslimienemmistöisen valtion kansalaisille. Kuinka tähän tulisi suhtautua?

Sarjakuvapiirtäjä ja kirjailija Scott Adams on kirjoittanut blogissaan kahdesta tavasta tulkita Trumpin hallinnon toimia:
Lähden siitä oletuksesta, etteivät ihmisen aivot ole kehittyneet näkemään todellisuutta oikein. Emme ole tarpeeksi fiksuja. Sen sijaan aivomme luovat pieniä elokuvaraitoja päämme sisällä, jotka voivat erota toisistaan hyvinkin paljon. Tämä tilanne on havaittavissa nyt. Puolet maasta on sitä mieltä, että Trumpista on hyvää vauhtia tulossa Hitlerin kaltainen diktaattori. Mutta monet muut amerikkalaiset pitävät Trumpia tehokkaana bisnesmiehenä, jolla on hyvät aikomukset. Molemmat eivät voi olla oikeassa. [...]

Hitlerfiltteri aiheuttaa ihmisissä tyytymättömyyttä, jonka vuoksi he ovat protestoimassa kaduilla. Samaan aikaan osa näkee Trumpin hyvänä neuvottelijana, joka ajattelee maansa parasta. He ovat varsin tyytyväisiä Trumpin tähänastiseen työhön. Neuvottelufiltterin mukaan Trump tekee ison aloitustarjouksen ja tinkii siitä johonkin kohtuullisempaan. Jos tätä strategiaa ei näe, näyttäytyy hänen toimensa hulluilta, harkitsemattomilta ja rasistisilta. [...]
Trump on kirjoittanut kirjan tästä strategiastaan, joten olisi loogista olettaa hänen toimivan kyseisen mallin mukaan. Lisäksi taas kerran tulisi ymmärtää kokonaiskuva: Trumpin maahantulokieltolaki pohjautuu Obaman hallinnon 2015 säätämään lakiin ja Kotimaan turvallisuuden viraston (DHS) 2016 päätökseen — se ei ole ilmestynyt tyhjästä.

Adams jatkaa:
Jos miljoonat kansaiset Yhdysvalloissa ovat oikeassa että Trump on seuraava Hitler, niin meidän pitäisi pian nähdä tämänlaista käyttäytymistä häneltä. Muussa tapauksessa he ovat täydellisiä idiootteja ja tämä taas voi laukaista kognitiivista dissonanssia. Tiede kertoo, että nämä pelästyneet ihmiset alkavat pian tulkita kaikki Trumpin teot Hitler-käytöksenä, huolimatta siitä, kuinka naurettavalta tämä näyttäytyy objektiivisesta näkökulmasta. Ja juuri nyt olemme näkemässä tämän tapahtuvan.
Nimenomaan. Eikä kyseessä tarvitse enää olla edes Trumpin teot, vaan ihmisten jotka tukevat häntä. Esimerkiksi New Yorkin yliopistolla järjestettiin muutama päivä sitten väkivaltainen mielenosoitus, jossa vastustettiin Donald Trumpia tukevan koomikon Gavin McInnesin seminaaritilaisuutta. McInnesiä pippurisumutettiin mielenosoituksen aikana ja 11 pidätettiin mellakoinnista. Mielenosoitukseen osallistuneen professorin törkypuheet kuvaavat hyvin tätä hysteeristä ilmapiiriä:


Toisena esimerkkinä toimii liberaalien äskettäinen reaktio, kun provokatiivisena tunnetun, oikeistokonservatiivisen toimittaja Milo Yiannopoulosin oli määrä vierailla Berkeleyn yliopistossa puhujana. Myös hän on tunnettu Trumpin tukija. Tilaisuus synnytti väkivaltaisen mellakan, jossa mm. sytytettiin tulipalo ja pippurisumutettiin naispuolista Trumpin kannattajaa.


Juuri tälläinen toiminta lisää todellisen äärioikeiston kannatusta, pahentaen tilannetta entisestään. Vaikka Yiannopoulosin tai McInnesin kanssa ei olisikaan samaa mieltä, niin luulisi että yliopisto-opiskelijat, seuraavan älymystön sukupolvena, kykenisivät kuuntelemaan ja sietämään myös omien näkemystensä vastaisia mielipiteitä — ilman väkivaltaa. Nyt he näkevät natseja kaikkialla, mutta käyttäytyvät itse kuin ruskeapaidat.

Toisaalta ovatko tälläiset "itkupotkuraivarit" ihmekään, kun Trumpin voittoon reagoitiin yliopistomaailmassa mm. seuraavasti:
  •  Michiganin yliopisto tarjosi traumatisoituneille oppilailleen rauhoittumista varten värityskirjoja ja muovailuvahaa (ovatko nämä oppilaat yliopistossa vai lastentarhassa?)
  •  Kansasin yliopisto muistutti stressaantuneita nuoria, että kampuksen vakituiset terapiakoirat tarjoavat apua
  •  Cornellin eliittiyliopisto järjesti kampuksen kattavan "itkunurkkauksen", jossa työntekijät jakoivat nenäliinoja ja kuumaa kaakaota
  •  Tuftsin yliopisto tarjosi musertuneille opiskelijoilleen taide- ja askartelusessioita (okei, lastentarhan sijaan tämä muistuttaa enemmän kesäleirin toimintaan)
  •  Lukuisissa yliopistoissa (mm. Yale, Connecticut, Iowa) professorit peruivat tunteja ja/tai kokeita, koska oppilaat pyysivät tätä tai olivat liian järkyttyneitä opetettaviksi
Median toiminta ei myöskään auta yhtään tätä tilannetta. Trump on uusi Putin, kuten Der Spiegelin uusimman numeron kannesta käy ilmi:
Der Spiegel
Tällä hetkellä Trumpin hallintoon kannattaisi suhtautua varautuneesti mutta avoimesti: se on laillisesti valittu, joten Trump ansaitsee tilaisuuden näyttää, onko hänellä halua tai kykyä muuttaa Yhdysvaltojen katastrofista suuntaa geopoliittisella pelikentällä. Iraniin ja Kiinaan kohdistuva uhittelu ei silti näytä lupaavalta. Toisaalta puheet Venäjästä vaikuttavat huomattavasti maltillisemmilta ja pohjimmiltaan Trump on bisnesmies, ei ideologinen sotahaukka, kuten Hillary. Joka tapauksessa harkitsematon tunnepohjainen reagointi ei hyödytä ketään, varsinkaan kun pahimmassa tapauksessa tilanteen kärjistyminen voi johtaa sisällissotaan — toisaalta ehkäpä juuri tätä jotkut värivallankumouksia harrastavat osapuolet tavoittelevatkin.