idlib chemical attack
Viimeisimmän iskun uhreja.
Viime tiistaina tapahtui taas uusi kemiallisten aseiden isku Syyrian maaperällä, Idlibin maakunnassa. Kymmeniä ihmisiä on kuollut tämän seurauksena. Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Vuonna 2013 Syyriassa suoritettiin kaksi kemikaali-iskua. Obaman hallinto hyödynsi molempia näistä iskeäkseen Assadin hallintoa vastaan.

YK tutki läpikohtaisin 2013 tapahtuneen ensimmäisen kemikaali-iskun. YK:n tutkintakomitean Carla Del Ponte sanoi lopulta todisteiden viitanneen, että iskun suoritti Syyrian kapinalliset eikä hallituksen joukot. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tuki kapinallisille vain lisääntyi, mikä nosti esille vakavia kysymyksiä siitä, kuinka tosissaan Obama todellisuudessa oli tuomitsemaan kemialliset iskut.

Pulitzer-palkittu toimittaja Seymour Hersh paljasti, että toinen suuri kemiallinen isku oli tapahtunut vastaavasti. Hersh osoitti, että Yhdysvallat pyrki tarkoituksellisesti tulkitsemaan todisteita Assadin syyllisyyden puolesta, harkitsematta terroriryhmä al-Nusraa vaihtoehdoksi, vaikka sillä oli hallussaan kiellettyjä hermokaasuja. Al-Nusran olisi pitänyt olla pääepäilty.

Vuonna 2016 YK väitti, että Syyrian hallinto oli todellakin käyttänyt kemiallisia aseita vuosia kestäneen konfliktin aikana. Mutta YK sanoi myös ISIS:n tehneen samaa. Tähän liittyen YK julisti jo vuonna 2013, ettei Syyrian hallinnolla ollut enää kemiallisia aseita käytössään.

Carla del Ponte
© AFP Photo / Fabrice CoffriniYK:n tutkimuskomission jäsen Carla Del Ponte kertoi vuonna 2013 että sariinikaasun käytöstä epäillään kapinallisia.
Näitä faktoja ei olla kerrottu viimeisimmän iskun käsittelyn yhteydessä. Vaikka kyseiset raportit ovat kaikkien nähtävissä ja luettavissa, on maailma silti päättänyt taas kerran osoittaa syyttävää sormea Assadia kohtaan. On myös tärkeää huomata, että yksi Assadia ja/tai Venäjää syyttävistä lähteistä on niin kutsuttu Syrian Observatory for Human Rights (SOHR). Tätä organisaatiota pyörittää yksittäinen Assadin-vastainen toisinajattelija Englannin Coventryssä. Se että näitä väitteitä tukee White Helmets -järjestö, ei ainakaan lisää uskottavuutta, sillä Alternet-sivuston mukaan ryhmää ohjaa "väliintulon agenda, jota länsimaisten hallitusten ja PR-kampanjoiden toimesta tuetaan".

Media on täyttä häkää tuomitsemassa Assadin hallinnon vaikkei suoraan vahvistakaan mitään tietoa. Tämän artikkelin julkaisuaikaan Guardianilla on esillä kolme isoa uutisotsikkoa: yksi raportoi iskusta ja seuraavat kaksi tuomitsee suoraan Assadin (katso täältä ja täältä.)

Jopa uusiseelantilainen sanomalehti New Zealand Herald julkaisi kunnianhimoisen artikkelin otsikolla "Donald Trump on ainoa johtaja, joka voi pysäyttää Syyrian hirmuteot." Kyseessä ei siis ole satiirisivusto Onionin juttu...

Jutun kirjoittaja jättää huomioimatta kaikki edellämainitut raportit koskien vuonna 2013 tapahtuneita iskuja, väittäen että "Syyrian hallinto käytti sariinikaasua" tuolloin. Kirjoittaja väittää myös, että "Obama ei tehnyt mitään" vastareaktiona.

Väite, ettei Obama "tehnyt mitään" on täysin järjetön. Pelkästään vuonna 2016 Obama tiputti yli 26 000 pommia, joista lähes puolet iski Syyriaan. Tämä pommitukset kohdistuivat myös Syyrian hallinnon joukkoihin, mikä rikkoi suoraan kansainvälistä oikeutta. Obaman presidenttiyden aikana CIA käytti noin yksi miljardia dollaria vuodessa Syyrian kapinallisten kouluttamiseen.
Colin Powell holds up a vial
© Ray Stubblebine / ReutersMuistatteko vielä nämä valheet?
Valtamedia on nostattanut pelkoa "valeuutisista" ja niiden vaikutuksesta demokraattiseen toimintaan. Mutta mitä muutakaan nämä raportoinnit Syyriasta ovat kuin valeuutisia? Uutisoinnin pitäisi perustua todisteisiin. Nyt ne on muokattu palvelemaan ulkopoliittista vallanvaihdon agendaa.

Tai ehkäpä Syyrian hallinto erittäin typerästi käytti kemiallisia aseita, joka veti välittömästi puoleensa kansainvälisen huomion ja sotapuheet, vain päiviä sen jälkeen kun Yhdysvallat avoimesti myönsi harkitsevansa jättää Assad rauhaan. Mutta mitä jos Syyrian hallinto ei olekaan vastuussa iskusta, vaan sen takana onkin taas kerran Syyrian kapinalliset? Yhdistääkö maailma voimansa ja vaatii terroristiryhmien aseistamisen lopettamista, kuten kongressin edustaja Tulsi Gabbard on pyytänyt?

Vai onko niin, että meitä kiinnostaa kemialliset iskut vain silloin, jos Syyrian hallinto on syypää? On tärkeää ymmärtää, että mikäli kapinalliset olivat iskun takana, on Yhdysvalloilla oikeasti kyky tehdä asialle jotain, sillä amerikkalaiset liittolaisineen tukevat heitä aktiivisesti. Tuen poistaminen terrori-iskuja käyttäviltä ryhmiltä toisi turvallisuutta ja vakautta Syyriaan. Mutta näin ei ole käymässä, sillä median päämääränä näyttäisi olevan ennemminkin saada julkinen mielipide tukemaan sotaa ja kaaosta Lähi-idässä.