congress asylum
Yhdysvaltojen viimeisimmät pakotteet ja Venäjän vastaus niihin on aiheuttanut spekulaatioryöpyn virallisessa mediassa ja blogosfäärissä - kaikki yrittävät tulkita ja ymmärtää tilannetta, joka vaikuttaa täysin epäloogiselta. Miksi ihmeessä Yhdysvaltain senaatti hyväksyi nämä uudet Venäjä-pakotteet, kun Venäjä ei ole tehnyt kerrassaan mitään provosoidakseen tämänlaista äänestystulosta? Kaikki Yhdysvaltain senaattorit, Rand Paulia ja Bernie Sandersia lukuun ottamatta, äänestivät näiden sanktioiden puolesta. Miksi? Ottaessamme vielä huomioon, että näiden pakotteiden suurin yksittäinen vaikutus tulee ehkä olemaan Yhdysvaltojen ja EU:n välinen välirikko, tuloksena ehkä jopa [EU:n] vastasanktiot, on hämmennyksemme yhä suurempi. On absoluuttisen selvää, että nämä pakotteet eivät tule vaikuttamaan Venäjään millään tavalla, enkä usko että kukaan vakavissaan odottaa niiden tuloksena Venäjän tekevän ainuttakaan muutosta toimintatavoissaan. Silti, jokainen senaattori, Paulia ja Sandersia lukuunottamatta, äänestivät tämän puolesta. Onko tässä mielestäsi lainkaan järkeä?

Koittakaamme ymmärtää mistä tässä kaikessa on oikein kyse.

Ensin, pieni muistutus: kuten kaikilla Yhdysvaltain poliitikoilla, piirikunnasta Yhdysvaltain kongressiin, on kaikilla senaattoreilla äänestäessään vain yksi johtoajatus - "mitä minä itse hyödyn tästä?" He tulevat tuskin koskaan ajatelleeksi mitä oikean elämän seuraamuksia heidän äänestyskäyttäytymisensä aiheuttaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkin hyvin vaikutusvaltaisen ryhmittymän on täytynyt lobata ja käyttää hyvin voimallisia "argumentteja" saadakseen tässä idioottimaisessa äänestyksessä tämänlaisen näennäis-yksimielisen (98%) äänestystuloksen. Pitäkää mielessä, että senaatin republikaanit tiesivät äänestävänsä vastoin presidentin toiveita. Ja silti, joka ikinen [republikaaninen] senaattori, paitsi Rand Paul, äänesti näiden sanktioiden puolesta. Tämän tulisi antaa sinulle aavistuksen siitä, kuinka vaikutusvaltaisesta lobbausryhmästä tässä on kyse. Millä ryhmittymällä voisi olla näin paljon vaikutusvaltaa?

Verkkosivu "Business Pundit: Expert Driven" on avuliaasti julkaissut artikkelin, listaten Washington DC:n kymmenen vaikutusvaltaisinta lobbausryhmittymää. Ne ovat (verkkosivun alkuperäisessä järjestyksessä):
  • Teknologiateollisuus
  • Kaivosteollisuus
  • Aseteollisuus
  • Maatalousteollisuus
  • Öljyjätit
  • Finanssiala
  • Lääketeollisuus
  • Eläkeläisten etujärjestö AARP
  • Pro-Israel lobbausryhmä
  • National Rifle Association eli NRA (suom. Kansallinen kivääriyhdistys)
Okei, miksikäs ei? Voisimme tietenkin laittaa ne uuteen järjestykseen, nimetä ne uudelleen, lisätä muutaman (kuten "vankilateollisuus" tai "tiedustelupalveluryhmä"), mutta tämä lista on kaiken kaikkiaan aivan kelpo. Kiinnittikö jokin nimistä jo huomiosi?

Olisi perusteltua väittää, että useimmat näistä lobbausryhmistä tarvitsevat ulkoisen vihollisen kukoistaakseen ja ainakin aseteollisuuden (engl. Military-Industrial Complex) ja siihen liittyvien korkean teknologian teollisuuden edustajien kohdalla tämä on varmasti totta. Voitaisiin myös hyvin todeta, kuinka öljyjätit sekä kaivos- ja maatalousteollisuus näkevät Venäjän mahdollisena kilpailijana. Näiden lobbausryhmien intressien lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin niiden omaavan enimmäkseen sisäpoliittisia kytköksiä. Kaukainen Venäjä, ollen taloudellisesti suhteellisen pieni, ei ole näille ryhmittymille sittenkään niin tärkeä. Tämä on etenkin totta lääketeollisuuden, eläkeläisjärjestön (AARP) ja kivääriyhdistyksen (NRA) kohdalla. Näin ainoaksi potentiaaliseksi ehdokkaaksi jää ns. Israel-lobbausryhmä.

"Israel-lobbausryhmä" on tietenkin harhaanjohtava nimitys. Israel-ryhmittymä ei ole juuri lainkaan kiinnostunut Israelista maana, tai niikseen, Israelin kansalaisista. Osuvampi nimi tälle ryhmittymälle olisi pikemminkin "neokonservatiivi-lobbausryhmä". Meidän tulee lisäksi muistaa, että tämä neokonservatiiviryhmä poikkeaa kaikista muista listalla olevista. Se ei ensinnäkään edusta Yhdysvaltojen etuja. Eikä se edusta [tavallisten] israelilaisten etuja. Se edustaa paremminkin USA:n valtaeliitin tiettyä osajoukkoa, joka todellisuudessa on paljon pienempi kuin 1% populaatiosta. Tällä osajoukolla on yhteinen ideologia maailmalaajuisesta herruudesta, tyypilliseen neokonservatiivien tapaan.


Kommentti:
Eretz Yisrael
Suur-Israelin (Eretz Yisrael) kuvitellut rajat.
Miksi siis nimitys Israel-lobbausryhmä - miten Israel liittyy asiaan? Vastaus on, että monet kovan linjan neokonservatiiveista ovat myös omaksuneet, joko uskonnollisista ja/tai itsekkäistä syistä äärisionistien ideologisen ajatuksen ns. suur-Israelista (Eretz Yisrael). Tämä ideologia näkee myös muut Lähi-idän "epädemokraattiset" maat (mm. Syyria, Irak, Libya) "uhkana" itselleen, siksi niiden vaikutusvaltaa on nakerrettava keinolla millä hyvänsä, joista perinteisin keino näyttää olevan sekasorron, levottomuuksien ja väkivaltaisuuksien synnyttäminen "värivallankumousten" kautta ja tukemalla alueellisia terroristiryhmiä. Israelilaisia (kaksoiskansalaisuuden omaavia) äärisionistien edustajia on tunnetusti myös "soluttautunut" osaksi USA:n poliittista päätöksentekoa ja mediakoneistoa. Osa neokonservatiiveista ei välttämättä oikeasti mielessään tue suur-Israel projektia, mutta koska tämä projekti sopii hyvin osaksi heidän omaa tavoitettaan maailman (ja sen energiavarojen, kuten öljyn) herruudesta, puoltavat he myös tätä agendaa (kts. oheinen kartta). Näin molemmat ryhmittymät, äärisionistit ja neokonservatiivit, raaputtavat toistensa selkiä, koska näille psykopaateille ideologiat ovat pelkkä savuverho valta-aseman maksimoimiselle.


He ovat niitä, jotka 100% rautaisesta kontrollistaan mediasta ja kongressista huolimatta kuitenkin hävisivät presidentinvaalit Donald Trumpille ja jotka ovat nyt päättäneet kuollakseen syyttää häntä virkavirheestä (engl. impeach). He ovat niitä, jotka yksinkertaisesti käyttävät "Venäjää" propagandistisena vipuvartena levittääkseen uskomusta siitä, kuinka Trump seuralaisineen ovat itse asiassa venäläisiä agentteja ja kuinka Trump itse on eräänlainen "presidenttiversio Mantsurian kandidaatista".

Pitäkää mielessä, kuinka historia on osoittanut neokonservatiivien, suuresta määrätietoisuudestaan huolimatta, olevan varsin vähä-älyisiä. Toki, he omaavat tietynlaisen kiihkomielisen päättäväisyyden, joka on auttanut heitä saavuttamaan suhteettoman suuren vaikutusvallan Yhdysvaltain politiikassa. Kuitenkin lukiessasi mitä he itse asiassa kirjoittavat ja kuunnellessasi mitä he oikeasti sanovat, ymmärrät välittömästi näiden yksilöiden olevan älyltään varsin keskinkertaisia, mistä johtuen heidän toimintansa on hyvin ennustettavissa ja käytöksensä ärsyttävää. He lyövät toiminnassaan aina yli, jääden sitten hölmistyneinä ja kauhuissaan ihmettelemään, kuinka heidän vehkeilynsä ja suunnitelmansa kaatuivatkin omaan niskaan.

Esitän, että tämä kuvaa täsmälleen tämänhetkistä tilannetta.

Neokonservatiivit hävisivät ensinnäkin vaalit. Heille tämä oli shokki ja painajainen. "surkimukset" (engl. "deplorables") äänestivät median antamien yksiselitteisen selkeiden "propagandaohjeiden" vastaisesti. Seuraavaksi neokonservatiivit suuntasivat kiihkomielisen vihansa kohti Trumpia ja he onnistuivatkin käytännössä neutralisoimaan hänet, mutta samalla he heikensivät näillä toimillaan USA:ta itseään! Mietipä seuraavaa: 6 kuukautta Trumpin virkaanastumisen jälkeen on USA onnistunut jo suoraan uhkailemaan Irania, Syyriaa, Pohjois-Koreaa ja kaikissa näissä tapauksissa on tulos ollut täsmälleen nolla. Mikä vielä pahempaa, Trumpin käyttäytyminen Eurooppaa kohtaan ja Euroopan tämänhetkinen anti-Trump propaganda ovat asettaneet USA:n ja EU:n törmäyskurssille. Tämä on täysin uskomatonta: vaikka tämänhetkiset jännitteet EU:n ja USA:n välillä ovat eduksi Venäjälle, ei Venäjä ole ollut lainkaan osallisena tämän tilanteen luomisessa - tämä tilanne luotiin täysin amerikkalaisten itsetuhoisen typeryyden pohjalta, täysin tyhjästä.

Sillä välin, kun Kim Jong-un laukaisee ohjuksia, Syyrian armeijan lähestyessä Deir ez-Zoria, Ukrainan muuttuessa Somaliaksi, Venäjän talouden ja Putinin suosion taas kasvaessa, ovat neokonservatiivit kontrollinsa menettäessään täysin sekoamassa. He tekevät järjettömiä mutta heille tyypillisiä asioita: asettavat pakotteita (huolimatta siitä, että ne ovat täysin vailla tehoa) ja lähettävät ympäriinsä lausuntoja (huolimatta siitä, että kukaan ei huomioi niitä). Toisin sanoen, neokonservatiivit ovat nyt alkaneet uskoa taikuuteen. He tieten tahtoen uskottelevat itsellensä omaavansa valtaa ja vaikutusvaltaa, yrittäen selviytyä täysimittaisista epäonnistumisistaan uskomalla, että heidän äänillään kongressissa on jotakin merkitystä. Tosiasia on, että heidän äänillään ei ole mitään merkitystä.

Tässä kohdin kääntäkäämme huomiomme toiseen asiaan liittyvään väärinkäsitykseen. Siihen, että Venäjän viimeisimmällä vastauksella näihin pakotteisiin olisi oikeasti jotakin tekemistä näiden pakotteiden kanssa. Asia ei ole näin.

Ottakaamme ensi käsittelyyn myytin siitä, että nämä sanktiot/pakotteet vahingoittavat Venäjää. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Jopa 100% russofobinen Bloomberg on alkanut ymmärtämään, kuinka nämä Venäjä-pakotteet ovat mahdollisesti tehneet sekä Putninista että Venäjästä entistä vahvempia. Toiseksi, katsokaamme ajoitusta: vastapakotteiden sijaan päättivät venäläiset yhtäkkiä vähentää dramaattisesti Yhdysvaltojen diplomaattihenkilöstöä sekä takavarikoida kaksi amerikkalaisten diplomaattien käytössä ollutta kiinteistöä - selkeästi vastauksena Obaman viimevuotiseen venäläisten diplomaattien karkotukseen ja Venäjän hallussa olleen kiinteistön takavarikointiin. Miksi juuri nyt?

Monet tarkkailijat ovat sanoneet venäläisten olevan "naiiveja" suhtautumisessaan länteen/Yhdysvaltoihin ja Putinin "toivoneen" parempia suhteita maiden välillä, sanoen kuinka tämä Putinin toiveajattelu on lamaannuttanut hänet. Toiset sanovat Putinin olevan "heikko" tai jopa "samassa juonessa" lännen kanssa. Tämä kaikki on täyttä hölynpölyä.

Ihmiset tuppaavat unohtamaan Putinin olleen upseeri KGB:n ulkomaantiedustelun osastolla, niin sanotulla "ensimmäisellä pääosastolla" (PGU). Lisäksi Putin on vastikään paljastanut työskennelleensä PGU:n erittäin salaisella "direktoraatti S"-osastolla, vastaten laittomien Itä-Saksan venäläisagenttien kontakteista. Jos PGU oli KGB:n "parhaiden parhaimmistoa" sekä sen kaikkein salaisin osa, oli "Direktoraatti S" taasen PGU:n "parhaiden parhaimmistoa" sekä sen kaikkein salaisin osa. Tämänlainen työura ei varmastikaan sovellu "naiiveille" tai "heikoille" yksilöille, lievästi sanottuna! PGU:n upseerit olivat ennen kaikkea pääasiassa "lännen ja USA:n asiantuntijoita", USA:n ollessa virallisesti "päävihollinen" (vaikkakin monet PGU-upseerit näkivät brittiläiset kaikkein pystyvimpinä, vaarallisimpina ja vilpillisimpinä vihollisinaan). Ottaen huomioon näiden upseereiden erittäin korkeatasoisen koulutuksen, väittäisin PGU:n upseereiden lukeutuneen maailman parhaimpien länsi-asiantuntijoiden joukkoon. Heidän ja heidän työtoveriensa selviytyminen oli riippuvainen siitä, kuinka hyvin he ymmärsivät läntistä maailmaa. Mitä tulee Putiniin, on hän aina toiminut hyvin harkitusti ja johdonmukaisesti, eikä ole mitään syytä olettaa että hän tällä kertaa -Yhdysvaltain viimeisimpien pakotteiden johdosta- olisi yhtäkkiä saanut Kremlissä jonkinlaisen voimakkaan tunteenpurkauksen. Voit olla pirun varma siitä, että päätös venäläisten viimeisimmästä vastauksesta on syntynyt pidemmällä aikavälillä, hyvin harkitusti, ollen osa täsmällistä pitkäaikaissuunnitelmaa.

Esitän, että avain tämän Venäjän vastauksen ymmärtämiseen piilee siinä tosiasiassa, että nämä Yhdysvaltain viimeisimmät pakotteet sisältävät ennennäkemättömän ja suoraan sanoen shokeeraavan yksityiskohdan: uudet toimet riisuvat käytännössä presidentiltä valtuudet kumota nämä pakotteet. Mikäli Trump haluaisi kumota yhtäkään näistä pakotteita, tulisi hänen käytännössä lähettää virallinen kirje kongressille, jolla olisi 30 päivää aikaa joko hyväksyä tai hylätä tämä ehdotus. Kongressi on nyt toisin sanoen kaapannut presidentin päätösvallan itselleen, hallitakseen USA:n ulkopolitiikka.

Tämä on, hyvät ystävät, selkeästi perustuslaillinen vallankaappaus (coup d'état) ja rikkoo räikeästi vallanjaon periaatetta, joka muodostaa Yhdysvaltain poliittisen systeemin ytimen.

Tämä todistaa myös USA:n kongressin täydestä turmeltuneisuudesta. Samainen kongressi ei tehnyt mitään vastaavaa aiempien presidenttien ohittaessaan kongressin aloittaessaan sotatoimia (ilman kongressin hyväksyntää). Nyt kuitenkin kongressi on selkeästi kaapannut USA:n ulkopoliittisen päätöksenteon, estääkseen "rauhan syntymisen uhan" Venäjän ja USA:n välillä.

Mikä olikaan Trumpin reaktio?

Hän ilmoitti allekirjoittavansa lakialoitteen (suom.huom. minkä hän on nyt tehnyt).

Niinpä niin, tämä mies on halukas allekirjoittamaan asiakirjan, joka käytännössä edustaa laitonta vallankaappausta, riisuen hänen auktoriteettiaan sekä toimien vasten perustuslakia, jota hän on vannonut puolustavansa.


Kommentti: Totta, mutta vaikka hän käyttäisi veto-oikeutta, olisi kongressilla valta ohittaa tämä päätös. Molempien lopputuloksena on lamaantunut Trump. Lue artikkeli: "Miksi Trumpin täytyy allekirjoittaa laki uusista pakotteista".


Tämän johdosta venäläisten reaktio onkin varsin yksinkertainen ja ymmärrettävä: he ovat luovuttaneet Trumpin suhteen.

Ei sillä, että heillä olisi ollut paljoa toivoa hänen suhteensa, mutta he silti uskoivat vahvasti, että Trumpin valinta saattaisi tarjota maailmalle todellisen historiallisen tilaisuuden muuttaa nykyistä Obaman neokonservatiivien aikaansaamaa katastrofista suuntaa, ja tätä kautta palauttaa kansainväliset suhteet takaisin järjelliselle tasolle. Mutta näin ei tapahtunut, koska Trumpin ainoaksi saavutukseksi osoittautui ilmaista ajatuksiaan 140 merkillä tai alle. Mutta yksi ehdottoman tärkeä asia, joka Trumpin olisi täytynyt tehdä ja jossa hän epäonnistui täydellisesti, oli neokonservatiivien murskaaminen. Vielä pahemmin Trumpin ainoana reaktiona heidän moninaisiin yrityksiin syöstä hänet vallasta oli kömpelöt lepyttämispyrkimykset.

Venäjälle tämä tarkoittaa, että presidentti Trump on jäänyt kongressin jalkoihin.

Koska nykyisen kongressin kanssa on täysin mahdotonta saada mitään aikaiseksi, ovat venäläiset päättäneet ryhtyä yksipuolisesti itseään hyödyttäviin toimiin, kuten vähentämään dramaattisesti amerikkalaisdiplomaattien määrää Venäjällä. Kremlin näkökulmasta näissä sanktioissa ei ole kyse vain hyväksymättömästä provokaatiosta, vaan sopivasta tilaisuudesta viedä eteenpäin lukuisia Venäjän sisäisiä linjavetoja. Amerikkalaisten edustajien pois potkiminen Venäjältä on vain ensimmäinen askel.

Seuraavaksi uskon Venäjä hyödyntävän Yhdysvaltojen sekavaa käytöstä tuodakseen esille kuinka vastuuttomiksi ja lapsellisiksi he ovat muuttuneet. Venäläiset toimivat jo näin aikaisemmin julistaessaan Obaman ja Kerryn tiimin olevan "yhteistyökyvyttömiä". ("недоговороспособны" lisää taustaa löytyy täältä). Nyt kun Trump on allekirjoittanut oman perustuslaillisen tuhonsa, eikä Tillerson kykene hiljentämään YK-Nikkiä, ja kun Mattis ja McMaster tappelevat keskenään harhaisista Afganistanin-suunnitelmista, niin alkaa Obama-Kerry-tiimi näyttäytymään lähes aikuismaiselta.

Suoraan sanottuna Venäläisten on aika jatkaa eteenpäin.

Ennustan, että neokonservatiivi-sekopäät eivät lopeta ennen kuin saavat Trumpin virastaan. Ennustan myös, että Yhdysvallat ei tule aloittamaan mitään suurta sotilaallista interventiota (koska ei ole enää maita joihin se voi turvallisesti ja helposti hyökätä). Jotain teeskenneltyjä "väliintuloja" (kuten Syyrian tomahawk-isku) tapahtuu kyllä vielä ja hyvin todennäköisesti. Tämä sisäinen hitaasti kulkeva Trumpiin kohdistuva vallankaappaus vie silti kaiken energian saada mitään aikaiseksi, jonka vuoksi ulkopolitiikasta muovautuu pelkkä Yhdysvaltojen sisäpolitiikan sivutuote.

Itä-Eurooppa on nyt täysin jumissa. He seuraavat onnettomasti sivusta Ukrainan katastrofia ja samaan aikaan pelaavat pelejään esittämällä kovaa Venäjälle (viimeisin esimerkki tälläisestä "aidan takaa haukkumisesta" oli kun Romania sulki ilmatilansa venäläiseltä matkustajakoneelta, jonka kyydissä oli siviilimatkustajien lisäksi Venäjän varapääministeri Dmitri Rogozin). Todellinen (länsi) Eurooppa palaa asteittain järkiinsä ja ryhtyy tekemään taas kauppaa Venäjän kanssa. Jopa Ranskan Emmanuel Macron de Rothschild saattaa todennäköisesti osoittautua paremmaksi yhteistyökumppaniksi kuin Donald.

Mutta todellinen toiminta tapahtuu muualla: etelässä, idässä ja kaukoidässä. Maailmalla ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä odottelemaan amerikkalaisten järkiintymistä. On hyvin paljon muita tärkeitä asioita ratkaistavana ja valtavia projekteja työstettävänä. Ennen kaikkea on ilmaantunut uusi ja erilainen moninapainen maailma, jonka tulee vielä vahvistua. Jos amerikkalaiset tahtovat eristäytyä tästä kaikesta, hylätä perustajaisiensä luomat perustuslailliset oikeudet, ja operoida harhaisten todellisuuskäsitystensä pohjalta, niin se on heidän ongelmansa ja oikeutensa.

Washington DC alkaa olemaan kuin jonkinlainen LSD:n vaikutusalainen lastentarha - samaan aikaan sekä huvittava että järkyttävä näky. Eivätkä nämä lapsukaiset vaikuta olevan kovin järjissään: he ovat sekava lauma öykkäreitä ja selkärangattomia idiootteja. Ja joillakin heistä on vieläpä sormi suoraan ydinaseiden laukaisunappulalla, mikä on hyvin pelottava ajatus. Aikuisten ihmisten tuleekin nyt keksiä keino pitää näiden lapsukaisten huomio jossain muualla, jotta he eivät vahingossakaan ala painelemaan tälläisiä nappeja! Mutta kannattaa vielä odottaa tämän maan reaktiota, jonka kansalaiset ovat paljon suurempia ja parempia kuin johtajansa, ja jotka kipeästi kaipaavat todellista patrioottia lopettamaan Washington DC:n noitasapatin.

Lopetan tämän kolumnin henkilökohtaiseen merkintään. Matkasin juuri kirjaimellisesti läpi Yhdysvaltojen, Oregonin Rogue riveriltä aina Itä-Floridaan saakka. Tällä pitkällä matkallani näin henkeäsalpaavia näkyjä ja ennen kaikkea lukuisia hienoja ihmisiä, jotka vastustavat DC:n mielipuolista toimintaa jokaikisellä solullaan, kaivaten maahansa vapautta tästä rappeutuneesta ja pirullisesta vallasta, joka on ottanut Yhdysvaltojen hallituksen kynsiinsä. Olen asunut yhteensä 20 vuotta Yhdysvalloissa ja olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan lukuisia maassa asuvia ystävällisiä, kelvollisia, kunniallisia ja yksinkertaisesti hienoja ihmisiä. Sen sijaan että näkisin amerikkalaiset Venäjän vihollisena, näen heidät luonnollisina liittolaisina vähintäänkin siksi, että jaamme yhteisen vihollisen (DC:n neokonservatiivit) ja koska meillä ei ole yhtä ainuttakaan todellista syytä konfliktiin. Lisäksi amerikkalaiset ja venäläiset ovat monella tapaa ja usein hyvittavallakin tavalla hyvin samankaltaisia. Aivan kuten ensimmäisen kylmän sodan aikana en menettänyt toivoani Venäjän kansaan, kieltäydyn nytkin menettämästä toivoani Yhdysvaltojen kansan suhteen. Toki Yhdysvaltojen hallitus on kuvottava, paha, ruma, typerä, taantunut ja suorastaan saatanallinen, mutta Yhdysvaltojen kansalaiset ovat hyvin kaukana tästä. En tiedä voiko tämä maa selvitä nykyisestä hallintojärjestelmästä yhtenäisenä amerikkana vai hajoaako se useaan osaan, (pidän tätä hyvin mahdollisena) mutta uskon Yhdysvaltojen kansan selviytyvän tästä tilanteesta, aivan kuten venäläiset selviytyivät 1980- ja 90-lukujen kauheuksista.

[sivukommentti: minua on syytetty "Putinin agentiksi" (Vladi, voisitko jo lähettää rahat tililleni!!), "juutalaismieliseksi", tai jopa "kryptojuutalaiseksi", sekä "natsiksi ja antisemiitiksi" (ja ketäpä hyvää ihmistä ei olisi kutsuttu "antisemiitiksi" edes kerran elämänsä aikana), "kommunistiksi" ja "muslimiksi" (tai ainakin "muslimi-propagoijaksi") ja nyt minua tullaan varmasti kutsumaan "USA-mieliseksi". Selvä se, myönnän syyllisyyteni! Rakastan hyvin paljon tätä maata ja sen kansaa. Itseasiassa sydämeni särkyy heidän puolestaan ja siitä kärsimyksestä, jonka Anglosionistinen imperiumi on heille aiheuttanut. Yhdysvaltojen kansalaisten ja imperiumin välisessä taistelussa asetun anteeksipyytelemättä kansan puolelle, jota pidän ystävänäni, liittolaisenani ja jopa veljenäni.]

Juuri nyt Yhdysvallat vaikuttaa syöksyvän alas samanlaiselta kielekkeeltä, kuin Ukraina aiemmin (tämän takana on samat ihmiset, jotka aiheuttavat samanlaisia katastrofeja kaikkialla missä kulkevat). Suuri ero on Yhdysvaltojen valtava ja hyödyntämätön potentiaali toipua tilanteesta. Ukrainaa ei välttämättä edes ole olemassa 10 vuoden päästä, mutta Yhdysvallat tulee aivan varmasti olemaan, vaikkakin hyvin erilaisena tai jopa useana eri valtiona.

Mutta tällä hetkellä voin vain toistaa sen mitä floridalaisilla on tapana sanoa hurrikaanin lähestyessä heitä: "kyykistykää" ja valmistautukaa hyvin vaikeisiin ja vaarallisiin aikoihin.