Antifa
Monien leuat loksahtivat Trumpin todettua, kuinka Charlottsvillessa väkivaltaa esiintyi molempien ryhmittymien joukossa. Kuinka hän julkesi? Kerratkaamme yleisesti hyväksytyt tosiasiat. Toinen puoli koostui valkoisen ylivallan edustajista, tosiasiallisista fasisteista sekä rekisteröidyistä KKK:n (Ku Klux Klan) jäsenistä. Vastakkainen puoli taasen koostui vastamielenosoittajista, jotka vain peräävät tasa-arvoisuutta ja myötätuntoa - maailmaa ilman rasismia ja sortoa. Tämä on niin itsestään selvää, siis että toisen puolen edustajat ovat pahoja ja rappeutuneita, vastakkaisen puolen edustajien ollessa hyviä ja jaloja, että näiden kahden ryhmittymien yhtäläistäminen on ei ainoastaan moraalisesti väärin, mutta myös merkki siitä että Trump on pohjimmiltaan valkoisen ylivallan kannattaja (engl. white supremacist). Epäonneksemme, melkein kaikki näistä yllä mainituista "faktoista" ovat vääriä, puutteellisia tai harhaanjohtavia. Mikä olennaisinta, vallalla oleva kollektiivinen sokeus tälle tosiasialle on hyvin vaarallinen ilmiö.
  • "Vaihtoehtoinen" fakta #1: Kaikki Charlottesvillessä mieltään osoittaneet eivät olleet valkoisen ylivallan kannattajia. Paikalla oli nähtävästi myös varsin hyviäkin ihmisiä. Tämä pätee molemmin puolin. Olen varma, että hyviä ihmisiä esiintyi myös vastamielenosoittajien joukossa.
  • "Vaihtoehtoinen" fakta #2: Kuten myöhemmät tapahtumat Berkeleyssä ovat tehneet selväksi, Antifa ei ole vain ryhmä hyvää tarkoittavia anti-fasistisia mielenosoittajia. He ovat joukko radikaaleja, jotka kannattavat ja suorittavat väkivaltaisia tekoja niitä kohtaan, jotka he katsovat olevan fasisteja. Valtamedia on vihdoinkin huomannut tämän (myös Nancy Pelosi!).
  • "Vaihtoehtoinen" fakta #3: huolimatta siitä katsotko Trumpin olevan rasisti tai ei, oli hän oikeassa tuomitessaan väkivaltaiset ääriainekset molemmissa ryhmittymissä. Kutsu minua vanhanaikaiseksi, mutta sen näkökannan omaksuminen, että väkivalta on oikeutettua ainoastaan itsepuolustustarkoituksessa on mielestäni hyvä nyrkkisääntö. Mutta Antifa on nähtävästi omaksunut Bushin väkivaltadoktriinin.
Katsoin äskettäin erään videon mielenosoittajista ja heidän vastustajistaan Bostonissa viikko sitten. (En juuri tähän hätään löydä tuota videota, mutta nämä kaksi ovat katsomisen arvoisia: video1, video2.) Puhevapautta puolustava mielenosoittaja kertoi, kuinka Antifan mielenosoittajat käyttivät samoja taktiikoita kuin fasistit. Tästä tuohtuneena eräs Antifan edustaja ryhtyi nauramaan ja pilkkaamaan häntä, sanoen kuinka hän yritti "moraalisesti samanarvoistaa" fasistit ja fasisteja sekä sortoa vastaan taistelevat. Ei kai kukaan täysjärkinen toimisi näin? Epäilen että kyseinen henkilö lukee tätä artikkeliä, mutta pyrin seuraavaksi valaisemaan miksi on äärimmäisen tärkeää tehdä juurikin näin.

Olen samaa mieltä joistakin Antifan näkemyksistä. Lue vaikkapa esittelytekstini: en pidä fasisteista. (Minua ei kuitenkaan luultavasti koskaan kutsuttaisi Antifan kokoontumisiin, sillä en myöskään pidä kommunisteista). Mielestäni sorto on pahuutta. Sama rasismin kanssa. Mielestäni parhaimpia asioita mitä yksilö voi tehdä elämässään on tutkia natsi-Saksan historiaa, jotta sellainen painajainen ei toistuisi.

Kuitenkin mikäli Antifan tapaiset ryhmät todella haluavat ymmärtää pahuutta voidakseen taistella sitä vastaan, ovat he valitettavasti liian naiiveja. He ovat myös yksinkertaisesti väärässä. He ovat langenneet täsmälleen samaan ansaan, johon muut vallankumoukselliset protestiliikkeet ovat langenneet sukupolvesta toiseen: he eivät ole tunnistaneet poliittisen pahuuden todellista luonnetta. Yksinkertaistaen: fasismi ei ole perimmäinen ongelma. Huomion keskittäminen vain siihen [fasismiin] ei tule koskaan olemaan tehokasta, eikä se tule estämään natsi-Saksan kaltaisen pahuuden toistumista. Itse asiassa "Antifa-hallitus" saattaisi lopulta näyttää olennaisilta osin samalta kuin Hitlerin hallitus, vaikkei se aivan täsmällinen kopio kaikkine yksityiskohtineen olisikaan.

Antifan ideologiaan perustuva hallitussysteemi ei luultavasti menestyisi kovin kauan; "Antifan" koostuessa erilaisten "identiteettiryhmien" kannattajista ei evoluutio suo sille mahdollisuutta säilyä pitkään yhtenäisenä. Tämäntapainen ryhmä sortuisi väistämättä vallan saatuaan ryhmän sisäisiin taisteluihin sekä joukkovainoihin. Mikäli ryhmä kuitenkin selviytyisi tästä prosessista, ei se enää muistuttaisi paljoakaan alkuperäistä muotoaan. Valkoisella ylivallalla - Antifan virvoittamalla ideologialla - on sen sijaan evolutiivinen perusta säilyä yhtenäisenä, mutta siltä puuttuu tällä hetkellä laaja kannatus. Joten sekä teoriassa että käytännössä identiteettipolitiikasta ei ole toimivan yhteiskunnallisen ja hallinnollisen perustan ideologiaksi. (Ja ei, en pidä Israelina onnistuneena esimerkkinä tästä.)

Tässä muutama asia, joka kaikkien tulisi ymmärtää:

Mustat eivät ole kollektiivisesti pahoja. Valkoiset eivät ole kollektiivisesti pahoja. Aasialaiset eivät ole kollektiivisesti pahoja. On mahdollista, että joissakin maissa on enemmän tai vähemmän pahoja ihmisiä, mutta keskivertaisesti nämä yksilöt muodostavat aina murto-osan maailmanlaajuisesta populaatiosta. Pahoilla ihmisillä tarkoitan yksinkertaisesti niitä, jotka käyttäytyvät toisia vahingoittavalla tavalla, jonka useimmat ihmiset katsovat olevan mahdotonta hyväksyä: fyysinen väkivalta, raiskaus, krooninen pahoinpitely, tahallinen petos, kaikenlaiset huijaukset ja varkaudet jne. Jokaisesta ryhmästä löytyy tämäntyyppisiä ihmisiä. Ihmisten lokeroiminen helposti tunnistettaviin ryhmiin - yleensä perustuen johonkin biologiseen kategoriaan, jolla ei ole mitään tekemistä heidän varsinaisen luonteensa kanssa - on harvoin tehokas tapa lisätä ymmärrystä, korjata vääryyksiä tai estää maailmamme ongelmia. Se ei ole hyvä alusta yhteiskunnan perustamiseksi.

Sama pätee useimpiin kategorioihin, joita käytämme ymmärtääksemme maailmaa. Joitakin esimerkkejä:
  • Kansallisvaltiot: Kaikki venäläiset eivät ole pahoja. Kaikki Pohjois-Korealaiset eivät ole pahoja. Jotkut amerikkalaiset ovat pahoja. Jotkut britit ovat pahoja. Jotkut kanadalaiset ovat pahoja. Jotkut hallitukset ovat pahempia kuin toiset
  • Uskonto: Kaikki muslimit eivät ole pahoja. Jotkut kristityt ja juutalaiset ovat aivan yhtä pahoja kuin ISIS:in jäsenet. Jotkut uskonnolliset liikkeet ovat kuitenkin vaikutusvaltaisempia kuin toiset
  • Talous: Kaikki kommunistit eivät ole pahoja. Jotkut kapitalistit ovat. Jotkut taloussysteemit ovat todistettavasti toisia parempia, mutta esim. natsi-Saksan tai Neuvostoliiton pahuustason saavuttamiseksi vaaditaan muutakin kuin talouspolitiikkaa
  • Politiikka: Kaikki fasistit eivät olleet pahoja. Kaikki demokraatit tai republikaanit eivät ole hienoja ihmisiä. Demokratiat eivät myöskään ole vapaita poliittisesta pahuudesta.
  • Luokat: Kaikki rikkaat ihmiset eivät ole pahoja. Jotkut köyhät ihmiset ovat pahoja.
Tämä kaikki on melkeinpä liian ilmeistä. Olen varma, että useimmat ihmiset voisivat keksiä lisää esimerkkejä kaikista kategorioista: huijarisaarnaajat, korruptoituneet ja häpeälliset poliitikot. Tämä ei kuitenkaan estä ihmisiä hämmentymästä. Jokin seurakunta voisi esimerkiksi kiivaasti kieltäytyä uskomasta, että heidän pappinsa on pedofiili. Kansallinen armeija voi oikeuttaa kidutukset ja teloitukset, kuitenkin samalla uskoen näiden tekojen olevan vähemmän pahoja kuin samat teot vihollisen tekeminä. Ryhmämme sisäinen pahuus on merkityksetöntä tai oikeutettua, mutta samanmuotoinen pahuus vihollisen esittämänä on kollektiivista ja mahdotonta hyväksyä.

Mikäli SJW:t (engl. Social Justice Warrior), jotka syyttävät valkoisia ihmisiä kaikesta, pysähtyisivät hetkeksi miettimään, he saattaisivat älytä kuinka idioottimainen heidän käsityksensä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta pahuudesta onkaan. Kuvittelepa hetkeksi maailmaa ilman valkoisia ihmisiä. Ratkaisisiko tämä yhtäkään maailman ongelmaa? Tuskinpa. Psykopaatteja olisi yhä riittämiin. Jäljellä olisi vielä runsaasti huijareita, raiskaajia, murhaajia ja pyrkyrityranneja, jotka ilomielin tappaisivat miljoonia toisia ei-valkoisia ihmisiä luodakseen "fasistisia" ja totalitaarisia hallitusrakennelmia. Tämän äskeisen kieltäminen laskettaisiin rasismiksi.

Kuvittele nyt maailmaa ilman fasisteja. Katso esim. kuinka Neuvostoliitossa kävi, vaikka siellä ei esiintynyt fasismia. Ymmärtänet varmaan mihin tällä pyrin.

Kaikkien edellisten esimerkkien pinnan alta löytyy yksinkertainen tosiasia: jokaisen ryhmän jäsenet ovat erilaisia. Ryhmien jäseniä on mahdotonta "keskiarvoistaa" ikään kuin he olisivat identtisiä. Lampaiden joukossa on aina susia - ja myös lampaat voivat muuttua väkivaltaisiksi. 1900-luvun myöhemmän puoliskon "antikommunistisen" liikkeen joukosta löytyi useita entisiä ja nykyisiä natseja. Samaten myös tämän päivän "antifasistisen" liikkeen joukosta on jo pitkään löytynyt äärikommunisteja. Suokaa anteeksi, jos en tahdo valita kuolenko käärmeen vai skorpionin toimesta. Vasemmistolla on omat tyranninsa ja autoritaarinsa (virkamiehiä sokeasti tottelevat), aivan samalla lailla kuin oikeistolla.

Antifan kaltaiset ryhmät pelkäävät "Trumpokalyptistä" tulevaisuutta, jossa meksikolaiset, muslimit ja CNN:n toimittajat - ja kaikki heitä tukevat -lähetetään keskitysleireihin. "Hylätkää kaikki vihaamamme ihmiset, muuten vangitsemme tai tapamme teidät." Ideologinen oikeisto pelkää tulevaisuutta, jossa kulttuurimarxistit toimeenpanevat poliittisesti korrektin hallinnon, jossa kaikki heidän agendaansa kyseenalaistavat lähetetään "gulageihin" (keskitysleireihin). "Hyväksykää kaikki vihaamanne ihmiset, tai vangitsemme tai tapamme teidät." Molemmat painajaismaiset skenaariot voivat käydä toteen. Näillä kahdella hallinnolla olisi kuitenkin paljon yhteistä. Ne molemmat pakottavat ihmiset totalitaariseen yhdenmukaisuuteen ja hankkiutuvat eroon vihollisistaan byrokraattisella tehokkuudella. Taasen: käärme vai skorpioni.

Lisäksi ongelmana on, että kuka saa päättää ketkä ovat fasisteja. Voimme kaikki olla yhtä mieltä siitä, että fasistit ovat pahoja. Voimmeko myös olla yhtä mieltä siitä onko joku fasisti vai ei? Neuvostoliitossa oltiin nähtävästi yhtä mieltä siitä, että fasistit ja "länsivihollisen kanssa yhteistyötä tekevät" olivat pahoja. Ongelma on kuitenkin tässä: he tuomitsivat huomattavan määrän täysin viattomia ihmisiä elinkautiseen orjuuteen gulageihin - perustuen täysin keksittyihin syytöksiin, ilkeämielisiin tuomitsemisiin sekä pienimpäänkin viittaukseen siitä, että yksilö vastusti valtaapitäviä ja vallitsevaa virallista ideologiaa. Mikäli tämänlainen visio houkuttelee sinua, ole hyvä vain ja liity Antifaan.

Tri Debra Soh julkaisi tämän äskettäin Twitterissä. Sen on vitsinä vain puolittainen:


Selkeätajuisemmin:


Erilaiset ryhmät tulevat aina olemaan eri mieltä asioista. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Joten konflikteja, liittyen aiemmin mainitsemiini kategorioihin, tulee aina olemaan riittämiin. Nämä voivat liittyä esimerkiksi kansallisuuteen, politiikkaan, rotuun, uskontoon jne. On kuitenkin olemassa eräs asia, josta useimmat näistä ryhmistä voivat olla samaa mieltä: pahimman laatuisen poliittisen pahuuden estäminen. Enemmistö konservatiiveista ei halua Hitlerin tapaista hallintoa. Enemmistö liberaaleista ei halua Stalinin tapaista hallintoa. He saattavat tietysti saada juuri jommankumman näistä hallitusmuodoista, mutta vain ja ainoastaan johtuen omasta tietämättömyydestään ja kyvyttömyydestään huomata sudet joukossaan.

Juuri tässä on avainasia, jota kukaan ei näytä huomaavan: poliittisen pahuuden syylliset ovat aina samantyyppisiä yksilöitä, riippumatta siitä kuuluvatko he fasisteihin, kommunisteihin, islamisteihin tai muihin ryhmittymiin. Tämä kaikki on esitetty tyhjentävästi Lobaczewskin kirjassa Political Ponerology. Kuinka tämä skenaario kehittyy, yhä uudestaan ja riippumatta hetkestä, on pähkinänkuoressa seuraava:
  • Jokin skitsoidinen ideologia ilmestyy yhteiskunnan näyttämölle, julistaen utopistista hölynpölyään - ratkaisua kaikkiin "meidän" ongelmiin
  • Suuri ihmisjoukko innostuu tästä ideologiasta, koska sen tarjoama hölynpöly tarjoaa ratkaisuja heidän tuntemiin epäkohtiin, myös luvaten paremman tulevaisuuden
  • Nämä ihmiset perustavat seuraavaksi liikkeen taistellakseen niitä vastaan, jotka he toteavat "syyllisiksi" tämänhetkiseen kurjuuteen. Tämä uusi liike haluaa "ottaa vallan takaisin"
  • Heidän keskittymisensä "ulkopuoliseen viholliseen" sokaisee heidät näkemästä ryhmän sisällä esiintyvää pahuutta
  • Tämän sisäisen pahuuden edustajat lisäävät tasaisesti valtaansa, koska he (psykopaatit) menestyvät ja kukoistavat juuri tällaisessa ympäristössä ja tilanteessa
  • "Tosiuskovaiset" antavat anteeksi liikeen esittämän väkivallan, koska se tehdään ainoastaan hyvän asian puolesta (tarkoitus pyhittää keinot). Joillakin "tosiuskovaisista" on kuitenkin rajansa
  • Ryhmän psykopaatit - nyt avainasemissa - kitkevät pois kaikki jäsenet, jotka alkavat kyseenalaistamaan asioiden kulkua ja ryhmän päämääriä
  • Useiden kitkemisoperaatioiden jälkeen liike saavuttaa poliittisen valta-aseman. Kukaan ei ole turvassa johtohenkilöiden ulosmittaamilta "oikeustoimilta"
  • Totalitaarinen painajainen
Tämä on Antifan viitoittama suunta. Mikäli he saavat haluamansa, ei tuloksena välttämättä ole "fasistinen" yhteiskunta, mutta ei myöskään lainkaan tätä parempi vaihtoehto. Mikäli he eivät onnistu, saattaa heidän provosoima reaktio oikeiston joukossa tehdä aivan yhtä pahaa jälkeä. Todelliset ja varsinaiset poliittiset pelurit (erityisesti psykopaatit) eivät välitä siitä, kumpi puoli voittaa, kunhan he voivat hyötyä tästä kaaoksesta ja lopulta integroida itsensä osaksi "voittanutta" ryhmää.