Putin Russia jets ISIS
Syyskuussa 2015 ISIS oli riehunut Syyriassa jo noin 4 vuotta, teurastaen siviilejä sekä tuhoten kyliä ja kaupunkeja. Tuolloin alkoi näyttämään, että ISIS ja "kapinallisjoukot" saattavat päihittää Syyrian armeijan (SAA) sekä syöksevän Syyrian hallituksen vallasta. Tämä oli siis tilanne, vaikka USA:n johtama liittoutuma oli "pommittanut ISIS:tä" jo melkein vuoden ajan, sillä oudolla seurauksella, että jihadistit lisäsivät tasaisesti reviiriään Syyriassa ja Irakissa. Näin jälkeenpäin on varsin ilmeistä, että ainoa asia joka mahdollisti tämän palkkasoturijoukon nimeltä ISIS ylipäätään uhkaamaan Syyriaa oli Yhdysvaltojen ja sen Persianlahden liittolaisten jakama aseistus ja koulutus sekä taloudellinen tuki.

Kuitenkin Venäjän armeijan puututtua asioihin syyskuun 30. 2015, näkivät ISIS:in ja muiden valikoitujen "kapinallisryhmien" taistelijat alueidensa ja lukumääränsä vähentyvän nopeasti, huolimatta Yhdysvaltojen hallituksen tarjoamasta avustuksesta ja tuesta. Venäläisten joukkojen viime vuoden lopulla suorittaman Aleppon vapauttamisen jälkeen olemme nähneet useita vielä dramaattisempia voittoja Syyrian armeijan toimesta (Venäjän ilmavoimien tukemana). Tällä viikolla olemme saaneet todistaa Syyrian armeijan kenties ratkaisevinta voittoa sen vapauttaessa pitkään ISIS:in hallussa olleen Deir ez Zorin kaupungin.

Sinulta on ehkä jäänyt tämä huomaamatta, mutta viimeisten kahden vuoden aikana valtamedia ja läntiset hallitukset ovat johdonmukaisesti jättäneet huomioimatta tai arvostelleet Syyrian ja Venäjän ilmavoimien voittokulkua. Tämä ei tietenkään ole yllättävää, sillä ISIS ei ole muuta kuin Yhdysvaltojen ja sen Persianlahden liittolaisten palkka-armeija, jonka tehtävänä on käydä sotaa Syyrian kansalaisia vastaan, tuhota Syyria valtiona ja muokata se länsimaiden etujen mukaiseksi. Niinä hetkinä joina länsimedia katsoi sopivaksi kommentoida Syyrian ja Venäjän armeijoiden saavutuksia, tuomitsi se kyynisesti nämä toimet "venäläisten aggressiona" tai kertoen "Assadin tappavan omia kansalaisiaan."

Tämän viikon Deir ez Zorin vapautus on tästä hyvä esimerkki. Vaikkakaan mitään erityisiä tuomitsemisia ei ole esiintynyt, on kuitenkin vaikea löytää edes yhtä amerikkalaista valtamedian julkaisua, joka olisi uutisoinut siitä kuinka Venäjän äskettäinen ilmaisku maanalaiseen komentokeskukseen tappoi 40 ISIS:in taistelijaa, mukaan lukien heidän kenttäkomentajiaan. Tapettujen korkea-arvoisempien taistelijoiden joukossa oli mm. kansainvälisesti etsintäkuulutettu Abu-Muhammad al-Shimali, itsejulistautunut "Deir ez Zorin emiiri".

Irakissa syntynyt ja Saudi-Arabian kansalaisuuden omaava (yllätys, yllätys!) sekä Al-Qaidan jäsen, al-Shimali, vannoi uskollisuuttaan ISIS:lle vuonna 2015 (saaden vastineeksi ison tukun rahaa). Hän tuli kuuluisaksi salakuljetusoperaatioistaan, joissa hän salakuljetti terroristeja Syyriaan (USA:n ja Saudi-Arabian puolesta). Kuitenkin pitääkseen tämän farssinäytelmän käynnissä nimesi Yhdysvaltojen ulkoministeriö vuonna 2015 Al-Shamalin "korkean profiilin kohteeksi", tarjoten jopa 5 miljoonaa dollaria tiedoista hänen kiinnisaamiseksi. Useat Euroopan tiedustelujärjestöistä väittivät Al-Shamalin olleen osallisena myös Pariisin iskuihin marraskuussa 2015. Saattaisi luulla, että nyt kun tämä Syyrian ja Ranskan verilöylyistä vastuussa oleva julma tappaja on neutralisoitu, lopettaisivat USA:n ulkoministeriö ja Ranskan hallitus naurettavan Venäjän vastaisen retoriikan ja sen sijaan onnittelisivat julkisesti Venäjän ja Syyrian sotavoimia sekä hallituksia tästä erinomaisesta saavutuksesta. Tämä luulo ei ole kuitenkaan tiedon väärti. Heillä ei ole mitään sanottavaa; sen sijaan heillä on luultavasti vaikeuksia hillitä haluaan huutaa, kuinka Venäjä on juuri tappanut erään heidän suosikkisuojateistaan.
Gulmurod Khalimov
Gulmurod Khalimov, Pentagonin ISIS-mies Syyriassa, Venäjällä tai missä tahansa mihin hänet lähetetään.
He tulevat kuitenkin hyvästä syystä pitämään kielensä kurissa: kansainväliseen terrorismiin sekaantuneet osapuolet tuskin haluavat, että eräs toinen samassa yhteydessä tapettu "ISIS-komentaja", Gulmurod Khalimov, saisi liikaa julkisuutta. Gulmurod Khalimov oli tajiikistanilainen sotilaskomentaja, joka "loikkasi ISIS:iin" vuonna 2015 saatuaan vuosien koulutuksen Yhdysvalloissa ulkoministeriön terrorismin vastaisen avustusohjelman välityksellä. "Loikkauksensa" jälkeen Khalimov sanoi suunnittelevansa paluuta kotiin, vakiinnuttaakseen Sharia-lain Keski-Aasian kotimaahansa ja viedäkseen jihadismia Venäjälle. Mikä yhteensattuma. Pentagon ja CIA eivät tietenkään kaihda kuluttamasta miljardeja veronmaksajien rahoista kouluttaakseen ja aseistaakseen jihadisteja.

Julkisuuteen on tullut myös eräs pieni tähän liittyvä yksityiskohta: "nimetön diplomaattilähde" on väittänyt USA:n ilmavoimien koneen evakuoineen elokuun lopussa Deir ez Zorista ainakin tusinallisen ISIS:in kenttäkomentajia, joista kaksi oli väitetysti "eurooppalaista alkuperää". Tämä ilmeisesti tapahtui sen jälkeen, kun alkoi käymään selväksi että Deir ez Zorin kaupunki tulee joutumaan Syyrian armeijan käsiin. Epäilen yleensä väitteitä, jotka tulevat "nimettömistä diplomaattilähteistä", mutta tällä kertaa syytös on uskottava, kun ottaa huomioon Yhdysvaltojen antaneen aiemmin suoraa tukea Syyrian jihadisteille. Aiemmin kesäkuussa Venäjän Syyrian joukkojen komentaja kenraalieversti Sergei Surovikin kertoi, kuinka ISIS-taistelijoiden oli annettu poistua kahdesta kylästä Raqqan lounaispuolella ja siirtyä kohti Palmyraa. Surovikin kertoi Yhdysvaltojen koalition tehneen yhdessä kurdien kanssa "salaisia sopimuksia ISIS:in johtohenkilöiden kanssa luovuttamaan [ISIS:n] hallitsemiaan alueita, jotta he voivat siirtyä toisiin maakuntiin, joissa Syyrian hallituksen joukot operoivat."

Mutta eipä kuitenkaan kannata odottaa liikoja Pentagonin ja CIA:n psykopaattisilta sotahaukoilta ja heidän mestaajaystäviltään Saudi-Arabiassa sekä länsimedialta, joka on näiden kaikkien kolmen propagandasiipi. Heidän hieno suunnitelmansa tekaistun sisällissodan aiheuttamasta vallanvaihdosta Syyriassa on kaatunut nenälleen, kiitos Venäjän sotavoimien, Vladimir Putinin johtajuustoimien sekä Libanonin Hizbollahin ja Iranin taistelijoiden tähtitieteellisten ponnistelujen ansiosta. Mikään ei voi enää muuttaa tätä, ei edes USA:n "B-suunnitelma" veistää kurdivaltio Pohjois-Syyriaan.

Mikäli Washingtonin todellisuudenmuokkaajat ajattelevat Pohjois-Syyriaan kaavaillun USA-liittoutuneen kurdien erillisalueen varmistavan Lähi-Idän amerikkalaisen "omistajuuden" jatkumisen sekä sen estävän Venäjän ja Iranin valta-aseman lisääntymistä alueella, on tämä vain kuvaannollinen toiveuni. Mikäli Kurdistan luodaan Syyriasta ja Irakista, tulee tämä tapahtumaan ainoastaan Iranin, Turkin, Syyrian ja Irakin suostumuksella, joilla kaikilla on painavat syyt (ja tehokkaat keinot) estää kurdien kotimaan perustamisen. Niin geopoliittinen kuin maantieteellinenkin todellisuus tässä asiassa tarkoittaa, että mahdollinen virallinen kurdivaltio olisi liittoutunut lähimpien naapureidensa kanssa, ei imperialististen sotahaukkojen ja paikalle tupsahtavien mestaajien kanssa.