© Yossi Zeliger
Everstiluutnantti Sagi ja Mustafa Barzani
Irakin Kurdistanissa järjestettiin viikko sitten kansanäänestys. Äänestettävänä oli eroaako se Irakista muodostaakseen itsenäisen valtion. Äänestysprosessin valvonta oli heikkoa ja lopputulos oli etukäteen arvattavissa. Se, että äänestys järjestettiin juuri nyt, liittyy enemmänkin ilman lain mandaattia presidenttinä toimivan Barzanin henkilökohtaisiin vaikeuksiin kuin aitoon tilaisuuteen saavuttaa itsenäisyys. Äänestys ei ollut sitova. On nyt Barzanin käsissä joko julistaa itsenäisyys tai siirtää asia syrjään (vaihdossa uuteen rahatukkuun).

Kirjoitimme ensimmäisen kerran kurditilanteen ongelmasta ja heidän kunnianhimoisista tavoitteista Irakissa joulukuussa 2005 (!). Itsenäistä kurdivaltiota kohtaavat ongelmat olisivat tuolloin olleet samat kuin nytkin:
Kurdien sisämaavaltio pystyisi tuottamaan paljon öljyä, mutta kuinka tämä öljy saavuttaisi markkinat, erityisesti Israelin? Naapurimailla Turkilla, Iranilla ja Syyrialla on omat kurdivähemmistönsä, eikä heillä ole mitään syytä auttaa kurdivaltiota rikastumaan ja nähdä kuinka rahaa virtaisi heidän kapinoiville kurdivähemmistöille. Kun kurdit nappasivat Kirkukin, ei Irakin muu arabiväestö ole kiinnostunut rahoittamaan putkia kurdien öljylle.
Arabit, turkkilaiset ja persialaiset näkevät kurdit uppiniskaisina paimentolaisheimona ja Israelin etuja ajavina sätkynukkeina.

1960 ja -70 -lukujen puolivälillä Israel taisteli yhdessä Iranin (joka oli tuolloin Shaahin vallassa Yhdysvaltojen liittolainen) kanssa arabivihollisiaan Irakia, Syyriaa ja Egyptiä vastaan. Osana yhteistyötä Mossad lähetti everstiluutnantti Tzuri Sagin suunnittelemaan ja toteuttamaan kurdiarmeijan rakentamista, tarkoituksena hyökätä irakilaisjoukkoja vastaan pohjois-Irakissa. Tzuri Sagi oli myös vastuussa Israelin suorittamista Saddam Husseinin salamurhayrityksistä. Hänen kurdipuolen kumppaneina oli Barzanien klaanin johtaja, Mullah Mustafa Batrzani. Israelin luoma kurdiarmeija tunnetaan nykyään nimellä Peshmerga. Mullah Mustafa Barzanin poika Masoud Barzani on nykyään Irakin Kurdistanin laiton presidentti.

Sagi ja kurdipäälliköt

Barzani ja Mossadin tuolloinen johtaja Meir Amit.
Barzanit ovat osa suurta kurdiheimoa ja johtava klaani Irakin kurdialueella (toinen suuri klaani on Talabani, joilla on tällä hetkellä huomattavasti vähemmän valtaa). Vuonna 2005 Masoud Barzani valittiin Irakin kurdialueen presidentiksi. Hänen 8-vuotinen kautensa päättyi vuonna 2013. Alueellinen parlamentti jatkoi hänen presidenttiyttään kahdella vuodella. Mutta vuodesta 2015 hän on hallinnut ilman mitään laillista pohjaa. Barzani esti parlamenttia kokoontumasta yhteen ja syrjäyttämästä häntä. Masoud Barzanin poika Mazrour Barzani on alueen turvallisuusvaltuuston johtaja. Hänen hallussaan on sotilas- ja siviilitiedustelu. Masoud Barzanin veljenpoika Nechirvan Barzani on kurdialueen pääministeri.

Yhdysvaltojen öljyyn kohdistuva kiinnostus auttoi Barzania pääsemään valtaan. Kurdit pumppasivat ja möivät öljyä ilman Bagdadin suostumusta. Öljyä kuljetetaan Turkin öljyputkia pitkin ja myydään enimmäkseen Israelille. Turkin presidentti Erdoganin perhe on vahvasti sekaantunut tähän bisnekseen. Mutta huolimatta (laittoman) öljykaupan miljardeista on kurdialue vahvasti velkaantunut. Kurdistan on korruptoitunut ja alueellinen hallinto päättikin ryövätä paikalliset pankit saadakseen lisää rahaa. Silti tämäkään ei riittänyt palkkojen maksuun. Barzanin mafiaperhe on ryöstänyt alueen rutiköyhäksi. Jatkaakseen toimintaa on hallinnon täytynyt anastaa lisää rikkauksia ja laajentaa sen bisnes-aluetta.

Baezanin perheellä on vahvat uskonnollishistorialliset suhteet sunnien suufilaiseen Naqshbandin hengelliseen koulukuntaan. Jaysh Rijal al-Tariqa al-Naqshbandia eli JRTN (engl. Army of the Men of the Naqshbandi Order) oli yksi Yhdysvaltojen miehitystä vastustanut vastarintajärjestö. Vuonna 2014 järjestö auttoi (vaikkakin asiasta on ristiriitaista tietoa) ISIS:tä Mosulin valtauksessa, jonka jälkeen ISIS kukisti myös sen.

Masoud Barzanin alaisuudessa toimineet Irakin kurdit olivat osallisia vuonna 2014 ISIS:n toteuttamassa Mosulin ja kurdinkielisten jesidien asuttaman Sijarin alueen valtauksessa. He näkivät sen tilaisuutena haalia lisää öljyä ja julistaa itsenäisyys Bagdadilta. Vasta kun ISIS marssi kurdien "pääkaupunkiin" Erbiliin, jossa Yhdysvaltojen ja Israelin tiedustelupalvelut ja länsimaiset öljykorporaatiot pitävät päämajojaan, alkoivat kurdit vastustamaan ISIS:tä.

Sitten he käyttivät taistelua ISIS:tä vastaan syynä laajentaa hallussaan olevaa aluetta 40 prosentilla. ISIS:n karkoittamat jesidi- ja assyrialaisvähemmistöt eivät ole enää päässeet takaisin, sillä alueen miehittämät kurdit ovat kieltäneet heiltä pääsyn koteihinsa. NYT:n kirjeenvaihtaja Rukmini Callimachi raportoi paikan päältä:
Olen kuullut monta kertaa väitettävän että Irakin armeija pakeni kun ISIS jyräsi Mosulin kun taas kurdit pitivät puoliaan. Valitettavasti tämä ei ole totta. Mt Sinjar oli yksi kurdijoukkojen hallitsema alue. Siellä asuu suuri osa 500 000 Irakin jesidistä. Olen haastatellut lukuisia jesideja, jotka selvisivät ISIS:n joukkotuhonnasta. Heidän mukaan kurdijoukot lähtivät nopeasti karkuun kun ISIS saapui. Mutta ennen sitä kurdit pahensivat asiaa riisumalla jesidit aseista eivätkä varoittaneet ISIS:n etenemisestä. Lopputuloksena tuhannet jesidinaiset joutuivat ISIS:n kidnappaamiksi ja raiskaamiksi. Monet haastateltavani syyttivät kohtalostaan erityisesti kurdijoukkoja.
Callimachi kirjoittaa lisäksi että kurdijoukot ovat nyt estäneet jesidejä palaamasta takaisin koteihinsa. Barzani on yksipuolisesti ominut heidän maansa ja julistanut sen osaksi kurdien aluetta. Kurdit miehittävät myös jo raamatussa mainittuja maita ja kyliä, jotka kuuluvat assyrialaiskristityille.

Toinen tapaus on Kirkuk. Öljyrikas kaupunki on alunperin ollut turkmeenien ja arabian aluetta. ISIS:n tappion jälkeen kurdit ovat miehittäneet aluetta ja haluavat nyt liittää sen osaksi kurdien hallinnoimaa osaa. Irakin hallinto luonnollisesti vastustaa raivokkaasti tätä ja on lähettämässä armeijansa paikalle. Turkin hallinto, joka kokee tehtäväkseen puolustaa kaikkia turkmeenejä, on myös uhannut väliintulolla.

Kurdien itsenäisyysäänestyksen jälkeen Irakin hallinto julisti osittaisen saarron alueelle. Irak on itsenäinen valtio, kurdialueella ei ole itsenäistä laillista asemaa. Tämä antaa Bagdadille monia keinoja tehdä tyhjiksi kurdien tavoitteet. Perjantaista alkaen kaikki kansainväliset siviililennot Erbiliin ovat Bagdadin määräyksestä kielletty. Maasaarto ja kauppa- ja rahaliikenteen lakkauttaminen ovat todennäköisesti seuraavia siirtoja.

Syyria, Iran ja Turkki ovat kaikki puhuneet kurdien itsenäistymistä vastaan ja uhanneet vastatoimilla. Virallisesti myös Yhdysvallat vastustaa itsenäistä kurdivaltiota. Israel oli ainoa valtio, joka tuki äänestystä. Tämä sympatia (tai poliittinen taktiikka) on molemminpuolista: Kurdistanin Erbilin äänestyspisteen ylhäällä luki: "Me olemme toinen Israel!"

Senaatin vähemmistöjohtaja ja sionistien kätyri Chuck Schumer vaati Trumpin hallintoa tunnustamaan Kurdistanin itsenäisyys. Tätä Trump ei voi tehdä, koska se asettaisi Yhdysvallat sen Turkin ja Irakin hallinnon sisäisiä "liittolaisia" vastaan. Mutta Yhdysvaltojen virallinen kanta on eri kuin miten se kentällä toimii. Yhdysvaltojen aseita päätyy edelleen kurdijoukkojen käsiin Irakissa ja Syyriassa.

Vastaavasti Turkki on virallisesti erittäin huolestunut kurdien itsenäisyysliikkeestä, mutta myös sillä on taloudellisia eturistiriitoja asiassa. Pitkällä aikavälillä Turkki pelkää itsenäisyysliikkeen kasvattavan suosiota Turkin suuressa kurdiväestössä ja se näkee kurdien äänestyksen Irakissa Yhdysvaltojen siirtona vasten Turkin turvallisuusetuja:
[Turkkilaiset] uskovat äänestyksen olevan itseasiassa osa Washingtonin pitkäaikaista halua luoda "toinen Israel" Lähi-idän alueelle. Israelin tuki kurdien itsenäisyysäänestykselle on vahvistanut tätä näkemystä.
Irakin pääministerin mukaan Turkki hyväksyi kurdialueen saarron. Mutta turkkilaisilla yrityksillä ja Erdoganin perheellä on taloudellisia etuja kurdialueen öljyyn. Turkki vie 8 miljardin edestä ruokaa ja tuotteita per vuosi kurdialueelle. Vaikka Ankarassa ollaan huolestuneita itsenäisyyshalujen leviävän Turkin omaan kurdiväestöön, saattaa lyhyen aikavälin ahneus ylittää pitkän aikavälin kansallisen edun.

Mikäli Masoud Barzani saa tarpeeksi ulkopuolista tukea ja hänen itsenäisyyskikkansa toimii, niin myös Syyrian tilanne muuttuisi. Syyrian kurdit ovat nykyisin PKK/YPG:n johtamia, joka on poliittinen kultti ja asejärjestö, noudattaen Abdullah Öcalanin raakaa filosofiaa. Poliittisesti he vastustavat Barzania, mutta heillä on samanlaisia pyrkimyksiä ja asenteita. Vaikka Syyrian kurdit vastaavat vain 8% väestöstä, ovat he miehittäneet 20% Syyrian alueista ja hallitsevat 40% sen öljyvarannoista. Jatkuva Yhdysvaltojen tuki Syyrian kurdeille ja Irakin tapahtumat voisi johtaa Syyrian valtion kahtiajakautumiseen. Damaskos ei ikinä suostuisi tähän.

Kurdien itsenäisyys Irakin Barzanistanin ja/tai Syyrian Öcalanin kultin muodossa aloittaisi uuden sotien vuosikymmenen - joko kurdivaltioiden ja niitä ympäröivien maiden välillä, tai sitten hajaantuneiden kurdiheimojen kesken