Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) on asettanut itsensä naurunalaiseksi, jättämällä totuuden kertomatta.

syria gas canister
Haluamme nykyään haastaa politiikan isot auktoriteetit. Emme enää usko koreileviin johtajiimme, heidän helppoine valheineen ja twiitteineen: Trumpeihin ja Mayeihin sekä Euroopan nationalisteihin. Emme etenkään luota yhteenkään arabialaiseen diktaattoriin.

Kuitenkin, sen kaikesta byrokratiasta ja korruptiosta huolimatta, kun YK kertoo meille että maailmaa uhkaa ilmastonmuutos, uskomme enimmäkseen tähän. Kun kansainvälinen Punainen Risti varoittaa meitä humanitaarisesta katastrofista Afrikassa, on meillä taipumus uskoa heidän sanaansa. Ja kun kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) - joka edustaa 193:a jäsenvaltiota - raportoi kloori-iskuista Syyriassa, oletamme tämän olevan kertakaikkisen totta.

Tähän saakka. Viimeisten päivien aikana on nimittäin ilmaantunut järkyttäviä todisteita siitä, että OPCW:n lopullisessa raportissa (koskien väitettyä Syyrian hallinnon kemiallisten aseiden käyttöä Duman kaupungissa viime vuonna) järjestö tarkoituksella salasi yleisöltä ja medialta 15-sivuisen eriävän arvion olemassaolon koskien kahta sylinteriä, jotka oletetusti sisälsivät molekyyliyhdisteistä klooria. Nämä sylinterit toimivat lopullisen raportin kenties kaikkein langettavimpina todisteina.

OPCW virallisen väitteen mukaan nämä sylinterit pudotettiin luultavasti ilma-aluksesta - todennäköisesti syyrialaisesta helikopterista - Duman yläpuolella 7.4.2018. Kuitenkin tässä eriävässä arviossa, johon OPCW ei viitannut millään tavalla julkaisemassaan päätännössään, todetaan kuinka on "suurempi todennäköisyys sille, että molemmat sylinterit asetettiin manuaalisesti paikoilleen, kuin että ne toimitettiin ilma-aluksesta käsin".

On vaikea aliarvioida tämän OPCW:n manipulatiivisen toimen vakavuutta. Vastineena konservatiiviselle kirjailijalle Peter Hitchensille, joka myös kirjoittaa Mail on Sunday -lehteen (hän on tietenkin edesmenneen Christopher Hitchensin veli), OPCW myöntää, että sen ns. tekninen sihteeristö "on suorittamassa sisäistä tutkimusta koskien tämän dokumentin luvatonta julkaisua".


Kommentti: Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että vaikka asiakirjan ei ollut tarkoitus nähdä päivänvaloa joku sisäpiiriläinen kapinoi ja päätti toimia omatuntonsa mukaan...


OPCW lisää: "Tällä hetkellä ei ole asiaa koskien saatavilla enempää julkista tietoa ja OPCW ei kykene sovittamaan haastattelupyyntöjä". Tämä on taktiikka, joka on nähtävästi toiminut tähän saakka: yksikään uutismedia, joka raportoi OPCW:n virallisista johtopäätöksistä ei ole seurannut kertomusta tästä OPCW:n salaamasta raportista.

Ja voit olla varma, että OPCW ei tule "sovittamaan" yhtäkään haastattelua. Tässä on kyse instituutiosta, joka on tutkinut sotarikosta satojen tuhansien ihmisten hengen maksaneessa konfliktissa - kuitenkin sen ainoa vastaus kyselyihin koskien tätä insinöörien "salaista" arviota on keskittyä omaan noitavainoonsa löytääkseen asiakirjan (jonka se halusi salata maailmalta) vuotajan.

Mikäli tämä ei ole tarpeeksi valitettavaa, on OPCW - jonka lopullinen raportti oli yli satasivuinen ja joka julkaisi jopa helppolukuisen version toimittajille - nyt läimäissyt teräsovensa kiinni, toiveenaan estää lisäinformaation vuotamisen lehdistölle.

Vielä vaarallisempaa on kuinka OPCW:n sensurointitoimet ovat antaneet suuren määrän propagandamateriaalia länsimaiden vastustajille, Syyrian hallinnolle ja venäläisille. Russia Today on herkutellut tarinoilla, kuinka NATO-valtiaat kontrolloivat poliittisesti OPCW:tä. Amerikkalaisilla sivustoilla (rauhaa puolustavilla, mutta myös salaliittoteorioita edistävillä) riemuitaan insinöörien ristiriitaisesta raportista.

Mitä tulee hyväuskoisiin katsojiin ja lukijoihin - meihin - tämä kansainvälisistä tiedemiehistä koostuvan ja oletetusti arvovaltaisen organisaation törkeä petos voi johtaa ainoastaan yhteen johtopäätökseen: meidän tulee taas kerran turvautua maailman Assangeihin ja Chelsea Manningeihin - "pettureihin", jotka vastustajiensa silmissä vahingoittavat länsimaiden turvallisuutta - ja Wikileaksin kaltaisten ryhmien paljastuksiin, mikäli haluamme tietää totuuden maailman tapahtumista ja virallisten raporttien taakse kätkeytyvistä asioista.

Institutionaalinen - ja journalistinen - muisti on sellainen, että meidän tulee kenties muistella hetki menneitä muistuttaaksemme itseämme vuoden 2018 Duma-hyökkäyksen tärkeydestä. Syyrian hallituksen joukkojen lähestyessä viime vuoden alkukeväästä islamistien hallitsemaa Dumaa, (piirittäen usean neliökilometrin verran kerrostaloja, slummialueita ja kapeita katuja Damaskoksen itäreunamilla) alueilta lähetetyt videot näyttivät kauhistuttavaa kuvamateriaalia siviileistä, joiden suut vaahtosivat heidän oletetusti tukehtuessa hengitettyyn kaasuun.

Syyrian hallitus kiisti väitteet. Näin tekivät myös venäläiset. Kuitenkin sillä perusteella, että riittävät todisteet kaasuhyökkäyksestä oli annettu, aloittivat USA, Britannia ja Ranska pommitusiskut Syyriaan. Lontoon lehdistötilaisuudessa Theresa May tuomitsi aggressiivisesti Assadin diktatuurin, sen käytettyä kaasua naisia ja lapsia vastaan.

Syyrian hallinnon kemiallisista iskuista oli raportoitu useasti ennen Duman episodia, mutta maailman reaktio videotodisteisiin kotikutoisen sairaalan osastolta teki tapahtumasta kansainvälisen kriisin.


Kommentti: Kirjoittaja sivuuttaa tässä tärkeän vaiheen: "maailman reaktio" oli länsimaisen median provokaation tulosta.


Amerikkalaisten risteilyohjusten eräs kohde oli Damaskoksessa sijaitseva tiedekeskus, jonka OPCW itse oli vapauttanut kaikista syytteistä koskien syksyn 2018 kemiallista sodankäyntiä. Kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmin - Syyrian "turvallisuussyistä" määräämän viivästyksen jälkeen - OPCW:n kansainväliset tiedemiehet, jotka olivat jo haastatelleet Duman sairaalan lääkäreitä, saapuivat kaduille jossa kemiallinen isku väitetysti tapahtui.

Marraskuisessa virallisessa raportissaan OPCW toteaa, että huolimatta siitä että "orgaanofosfaattisia hermoaineista" (sariinikaasuja) ei löydetty Dumasta ja että kuolleeksi todetut oli jo haudattu, päätteli heidän ryhmänsä (johon kuului "mekaanisteknisiä" eksperttejä) että kahdesta kohteesta löydetyt kanisterit olivat läpäisseet betonin sekä katon iskeytyäkseen rakennusten lattioille.

OPCW:n mukaan on mahdollista, että "sylinterit sisälsivät reaktiivisiä klooriyhdisteitä". Todistajanlausunnot, ympäristö- ja biolääketieteelliset näytteet sekä toksikologiset ja ballistiset analyysit "tarjoavat kohtuulliset perusteet sille, että myrkyllistä kemikaalia käytettiin aseena". Toisin sanoen, kanisterit olivat tippuneet taivaalta.

Tuolloin vielä julkaisematon asiakirja nimeltään "Unclassified - OPCW Sensitive, Do Not Circulate - Engineering Assessment of the Two Cylinders Observed at the Douma Incident - Executive Summary" päiväykseltään 27.2.2019, on kirjoitettu erään insinöörin toimesta, jonka nimi on yltympäri internetiä, mutta jota emme toista tässä. Se tarjoaa täysin vastakkaiset johtopäätökset kuin mitä julkaistu raportti, todeten kuinka "tekninen alaryhmä ei voi olla varma siitä, että sylinterit kummassakaan kohteessa päätyivät sinne ilma-aluksesta pudottamisen tuloksena".

Ja miksi ei? Koska:
"Sylinterien mitat, ominaisuudet ja ulkomuodot sekä tapahtumapaikkojen ympäristö eivät olleet yhteensopivia sen kanssa, mitä olisi voinut odottaa mikäli toinen sylintereistä olisi pudotettu ilma-aluksesta [...]Yhteenvetona, havainnot molemmissa kohteissa yhdistettynä myöhempiin analyyseihin viittaa siihen, että on todennäköisempää että molemmat sylinterit asetettiin manuaalisesti kohteisiinsa, sen sijaan että ne olisivat pudotettu ilma-aluksesta."
Suoraan sanottuna, asiakirja ehdottaa, että sylinterien sijainnit olivat lavastetut - että joku Dumassa oleskeleva asetti sylinterit OPCW:n toteamiin kohteisiin heti pommitusten jälkeen 7.4.2018. Kukaan, eivät edes syyrialaiset tai venäläiset kiellä että sinä yönä oli havaittavissa tavanomaista pommitusta ja tykkitulta. Koska ensimmäiset kuvat näistä sylintereistä kohteissaan näytettiin ennen kuin syyrialaiset ja venäläiset saapuivat Dumaan, on itsestäänselvä päätelmä se, että Assad-vastaiset joukot kenties asettivat ne sinne.

Kaikissa tämän tyyppisissä tapauksissa on välttämätöntä ymmärtää, kuinka todisteiden löytäminen kaasuiskuista on tunnetusti vaikeaa. Se on pakostakin epätäsmällistä tiedettä. Toisin kuin kranaattipalaset, sirpaleet, kranaatinheitinalustat, rakettien tietokonekoodaukset tai ohjekirjat, eivät kaasusäiliöt ole varustettuina sopivilla nimilapuilla, jotka paljastaisivat omistajat tai valmistajat. Kemikaalit eivät sisällä tietokoneen osia. Näin ollen niin OPCW:n virallinen raportti kuin pimitetty insinöörien arvio ovat hyvin tieteellisiä asiakirjoja - kenties vaikeaselkoisia maallikolle - mutta ne ovat hyödyllistä luettavaa kokonaisuudessaan, kenties tietosanakirja ulottuvilla. Lukijat voivat löytää OPCW:n täyden raportin ja pienen salapoliisityön jälkeen myös vuodetun insinöörien raportin internetistä.

OPCW olisi saattanut säästää itsensä paljolta nolaukselta - ja venäläisten pilkalta - mikäli se olisi yksinkertaisesti kertonut koko totuuden: että vaikka enemmistö sen tiedemiehistä päätyi lopputulokseen, että "kaasusylinterit" putosivat katon läpi (ilma-aluksesta), oli pieni vähemmistö toista mieltä.

Tämä ei olisi ollut muuta kuin julkisen tutkimuksen suorittaminen, johon kuuluu eriävän vähemmistön mielipiteiden julkituonti. Tämä ei selvästikään ollut kuitenkaan mitä OPCW halusi. Näin sen hiukan outo lopullinen loppupäätelmä "kohtuullisin perustein" saattaisi olla hyväksyttävä vastine vaikkapa perheväkivaltarikoksen yhteydessä, mutta tuskin riittävä jälkikäteen oikeuttamaan Syyriaan kohdistuneet NATO-pommitukset.

Olin paljolti kiusaantunut Dumassa näkemistäni tapahtumapaikoista, saavuttuani sinne muutama päivä hyökkäyksen jälkeen. En sivuuttanut sitä mahdollisuutta, että kaasua olisi käytetty, mutta silminnäkijät ja uhreja hoitaneen kenttäsairaalan johtaja väittivät kivenkovaan, että he eivät tienneet mitään kaasuista.

Douma
© Yara Ismail
Duman pommitettuja siviiliasuntoja, joissa kerran asui islamistikapinallisia.
Lääkäri, joka oli kotonaan tapahtumahetkellä, väitti potilaiden kärsineen hypoksiasta (happivajeesta) - hengitettyään pommituksista aiheutunutta pölyä ja likaa. Hän kertoi myös kuinka joku, jonka hän tunnisti Valkoiset kypärät -järjestön työntekijäksi huusi "Kaasua!" aiheuttaen paniikin uhrien joukossa. OPCW:n virallinen raportti kertoo täsmälleen saman kuvauksen, mukaan lukien lääkärin muistikuvan miehestä joka huusi "Kaasua!" Mielenkiintoista on kuitenkin, kuinka OPCW ei tunnistanut miestä Valkoiset kypärät -järjestön työntekijäksi.

Kuitenkin oma The Independent-lehden raporttini - sekä myöhemmin sitä vastaan esitetty kritiikki - ovat täysin mitättömiä verrattuna OPCW:n päätökseen pimittää sen omien insinöörien kirjoittama raportti. Ehkä he löytävät vuodon lähteen. Ehkä he tulevat väittämään, että osa raportista on tekaistu, vaikkakin tämä on varsin epätodennäköistä heidän jo viitattua raporttiin "luvattoman asiakirjan julkaisuna".

Kuitenkin kaksi varoituksen sanaa. Vaikka OPCW teki merkillisen päätöksen pimittää osan sen todisteista Dumassa, ei tämä tarkoita että kaasua ei ole käytetty Syyriassa hallituksen, venäläisten tai ISIS:in ja sen islamistiystävien toimesta. Kaasua on epäilemättä käytetty. Syyrian konfliktissa kaikki ovat syyllistyneet sotarikoksiin. OPCW:n epärehellisyys - sillä sitähän se on - ei vapauta sotarikollisia syytteistä.

On myös toinen varoitusvalo. Muistamme kaikki, kuinka sen jälkeen kun valheellisesti väitettiin Saddam Husseinin omistavan joukkotuhoaseita, hyökkäsimme näiden tekaistujen verukkeiden turvin Irakiin ja - muutama vuosi myöhemmin - väitimme Iranin valmistavan joukkotuhoaseita ja uhkasimme sitä sodalla. Tämä jatkuu yhä tänään. Mitä jos meille taas kerrotaan kuinka Syyria käyttää kaasua vihollisiaan vastaan?

Merkillisesti, kesken OPCW:n pimitetyn raportin julkitulon, ilmoitti USA:n ulkoministeriö - vain kaksi päivää sitten - kuinka "olemme jatkaneet havaintoja merkeistä, että Assadin hallinto on ehkä aikeissa uusia kemiallisten aseiden käyttöä, mukaan lukien väitetyn kloorihyökkäyksen lounais-Syyriassa aamulla 19. toukokuuta 2019..."

Joten taas mennään.