Vishal Mehrotra

8-vuotias Vishal Mehrotra katosi länsi-Lontoossa lähellä ”Elm Guest Housea”, joka on ”korkeavirkaisten pedofiilien” oletettu kantapaikka.
Isossa-Britanniassa 80-luvulla kuolleen 8-vuotiaan pojan isä väittää RT:llä julkaistussa artikkelissa, että hänen poikansa siepattiin ja murhattiin parlamentin pedofiilirenkaan toimesta, ja lisäksi, että Scotland Yard oli osallisena rikoksen "salaamisessa".
Vishambar Mehrotra, eläkkeellä oleva tuomari, kertoi äänittäneensä puhelun, jossa miespuolinen prostituoitu mainitsee Vishalin pojanmahdollisesti tulleen kaapatuksi pahamaineisessa "Elm Guest Housessa" lounais-Lontoossa 1981. Mehrotra kertoi myös soittaneensa äänitteen poliiseille, mutta he kieltäytyivät tutkimasta kidnappaussyytöksiä, joissa osallisina oli korkeaprofiilisia tuomareita ja poliitikkoja.
Katseltuaan prinssi Charlesin ja Dianan hääkulkuetta heinäkuussa 1981,Vishal Mehrotra siepattiin hänen kävellessään kotiinsa Lontoon Putneyalueella. Senhetkiset sanomalehtiartikkelit kertoivat, kuinka Vishalin koti oli alle mailin päässä Elm Guest Housesta, jossa todistajat kertoivat "kings and queens" -juhlan olleen käynnissä. Osa Vishalin luurangosta löytyi Länsi Sussexin metsistä 1982. Ruumiinavauspöytäkirjan mukaan, jaloista, selkärangasta ja vaatteista ei löytynyt jälkeäkään.

Elm House ratsattiin kesäkuussa 1982 ja tusinoittain korkeissa julkisissa viroissa olevia miehiä kuulusteltiin. Vaikkakaan ei myönnetty, uskotaan ratsioiden olleen yhteydessä Vishalin, sekä toisen pojan, 15-vuotiaan Martin Allenin katoamisiin.

Mehrotra kertoi Telegraph-lehdelle:
"Minuun otti yhteyttä nuorehko mies, joka vaikutti olevan hieman yli 20-vuotias. Hän kertoi uskovansa Vishalin joutuneen Elm Guest Housen pedofiilien kaappaamaksi lähellä Barnes Commonia."

"Mies sanoi Elm Guest Housessa olevan erittäin korkeavirkaista porukkaa. Tuomareita ja poliitikkoja, jotka hyväksikäyttivät pieniä poikia."

"Luotin vielä silloin poliisiin. Mutta mitään ei tapahtunut, hämmennyin ja huolestuin. Nyt on selvää, että kyseessä on valtava salailu. Ei ole epäilystäkään."
Myös Martin Allenin katoaminen on liitetty pahamaineiseen, Barnesissa lounais-Lontoossa sijaitsevaan Elm Guest Houseen, olettuun VIP-pedofiilibordelliin. Mutta kun "Sunday People" -lehti raportoi hänen vanhemman veljensä vaatineen enemmän panostusta tutkimuksiin, uskoen kyseessä olevan korkean tason salailun, hänen käskettiin "lopettamaan tuollaiset jutut, tai sinulle käy vielä huonosti."

Hra Allen, 51, uskoo nyt että Martiniin liittyvät arkistot on tuhottu tai hävitetty, jotta perhettä 35 vuotta piinanneeseen mysteeriin ei löydettäisikään ratkaisua. Kuten hän Daily Mailin tuoreessa artikkelissa kertoo:

Martin Allen
© PA
Martin Allen siepattiin 30 vuotta sitten Lontoossa, ja myös hänen katoamisensa yhdistetään pahamaineiseen Elm Guest Houseen, Barnesissa lounais-Lontoossa sijaitsevaan olettuun VIP-pedofiilibordelliin.
"En luota poliisiin tippaakaan, he ovat pettäneet meidät.

Muutama kuukausi Martinin katoamisen jälkeen isäni sanoi: 'jokin ei nyt
täsmää.'

Poliisi ei tehnyt tarpeeksi, ainoastaan 'pakolliset kuviot'.

Joten en yllättynyt kun vanhempi konstaapeli varoitti minulle voivan käydä huonosti."
Hra Allen kertoo aina uskoneensa "valtaapitävien sekaantuneen" veljensä katoamiseen.

Jackie Malton, nykyisin eläkkeellä, työskenteli tapauksen parissa Scotland Yardin rikosylikonstaapelina. Hänen mielestään tutkimus saattoi vaikeutua sen hetkisten poliitikkojen "toimesta". Malton sanoi Vishal Mehrotran poliiseille soittamaan nauhoitteeseen liittyen, että "senaikainen poliisitoimikulttuuri mahdollisti nauhoitteen huomiotta ottamisen sekä murhan salailun, johtuen oletuksesta että parlamentin korkea-arvoiset henkilöt olivat osallisena tapauksessa". Puhuessaan Telegraph-lehdelle Malton lisäsi:
"Parlamentin ja poliitikkojen valta oli tunnettavissa. Kyse oli hyvin pitkälti 'tee niin kuin käsketään' -tapauksesta. Poliisien keskuudessa oli myös epäuskon ilmapiiriä, mikä ei auttanut totuuteen pääsemisessä. Poliitikot olivat vallassa ja poliisien ääntä ei kovinkaan kuultu. Asiat ovat kovasti muuttuneet tähän päivään. Aiemmin, ihmiset eivät olleet nykytilanteeseen verrattavissa vastuussa teoistaan."
Niinkö!? Jos nykyisin todellakin on enemmän "vastuuvelvollisuutta" -missä silloin on oikeus? Miksi nämä sairaat, psykopaattiset valtaapitävät perverssit eivät koskaan joudu vastuuteen kuvottavista, moraalittomista rikoksistaan? Ennen kuin tutkimme heidän Modus Operandia (toimintatapojaan), täytyy meidän ymmärtää ympäristöä (sosiaalinen,poliittinen, kulttuurillinen, uskonnollinen ja liiketaloudellinen), jossa nämä korkeavirkaiset ja vaikutusvaltaiset yksilöt, "valtaapitävät", yleisesti ottaen vaikuttavat.

savile ja thatcher

Pääministeri Margaret Thatcher poseeraa pedofiiliystävänsä Sir Jimmy Savilen kanssa. Thatcher vaati vahvasti Savilen aatelointia, huolimatta huhuista joita hänelle oli kerrottu Savilesta.
Valtaapitävät

"Valtaapitävät" ovat käytännössä ryhmä henkilöitä, jotka omaavat suunnatonta valtaa Isossa-Britanniassa ja ulkomailla (usein päälleikkäisesti Isosta-Britanniasta juontavien ryhmittymien kanssa). Termiä käytetään useimmiten Isossa-Britanniassa, jolloin tarkoitetaan:
johtavia poliitikkoja, korkea-arvoisempia valtionvirkamiehiä, lakimiehiä ja tuomareita, Englannin kirkon ylempää papistoa, tärkeimpiä rahoittajia ja tehtailijoita, BBC:n johtoporrasta sekä kuninkaallisia.
Joten voimme aiheellisesti päätellä, että edellä mainittu lista käsittää yhteiskunnallisten vaikuttajien hierarkian "pyramidin huipun". Yleensä nämä "valtaapitävät" kouluttautuvat Eton Collegen -tyyppisissä koululaitoksissa. Pikainen vilkaisu vain tämän yhden koulun oppilaslistaan paljastaa, miksi nämä ihmiset ovat yleisesti ottaen (toki on poikkeuksia) totaalisen kyvyttömiä toimimaan kunniallisesti kansalaisten etuja palvelevien järjestöjen (huippu)paikoilla: he ovat kaikki alttiita n.k. "hyvä veli -järjestelmä" -syndroomalle. Kohdatessaan eturistiriidan, esimerkiksi korkeassa virassa toimivan pedofiilin paljastamisen ja rankaisun (kuten Jimmy Savile tai entinen kansanedustaja Cyril Smith), heidän "velvollisuudentuntonsa" vaatii olla paljastamatta näitä sairaita ja iljettäviä yksilöitä tai ryhmiä. Sen sijaan he salaavat tapahtuneen ja suojaavat muita "valtaapitävien" jäseniä. Mutta kuinka he onnistuvat siinä toistuvasti?

Artikkeli Daily Mailissa ("Kuinka valtaapitävät piilottivat hirviön keskuuteensa: kun kansanedustajat vaativat tutkimuksia VIP-pedofiliaringin salaamisyrityksistä, kauhistuttavaa todistusaineistoa tulee esiin siitä, miten tätä kieroutunutta diplomaattia suojeltiin") koskien Sir Peter Haymania, antaa joitakin tärkeitä oivalluksia siitä, kuinka "valtaapitävät" suojelevat omiaan, sekä auttaa meitä ymmärtämään heidän toimintatapojaan.

"Synkät toimintatavat"

Oli kyseessä VIP-pedofiilirenkaiden salaaminen, korkean tason korruptio tai muiden maiden hallintojärjestelmien kaataminen, vallassa olevien psykopaattien arsenaalista löytyy useita keinoja em. päämäärien saavuttamiseksi. Ajan säästämiseksi keskityn niihin "synkkiin toimintatapoihin", joita sovelletaan korkeissa asemissa olevien brittipedofiilien suojelemiseen. Näihin sisältyvät: julkiset tutkimukset, harhautustekniikka ja pedofilian "normalisointi". Keinoihin kuuluvat myös pelottelu/ murhat sekä raukkamainen "keltainen" journalismi.

Hallituksen määräämä julkinen tutkinta

Kun nimetään "yksi omista" vaikutusvaltaiseen virkaan (kuten julkisen tutkinnan johtoon), valtaapitäviä koskevat tuomiot ja päätökset ovat käytännössä aina suopeita. Tuore esimerkki siitä kuinka tämä "hyvä veli -järjestelmä" toimii, on se kuinka uhrien tukijärjestöt vaativat yksimielisesti Fiona Woolfin, Lontoon pormestarin, syrjäyttämistävaltaapitäviin liitettyihin pedofiliasyytöksiin perehtyvän julkisen tutkinnan johdosta.
Leon Brittan toimi sisäministerinä 1984, kun ministereille luovutettiin kansio oletetuista korkeaprofiilisista pedofiileistä, ja vaadittiin asianmukaisia jatkotoimia. Woolf paljasti, että hän asui samalla kadulla Lontoossa kuin Brittan, ja oli kutsunut konservatiivikollegansa ja tämän vaimon luokseen illalliselle kolmesti. Kaikkiaan Woolf oli illastanut Brittanin ja tämän perheen kanssa viidesti vuoden 2008 jälkeen, sekä kahvitellut Brittanin vaimon kanssa "joitakin kertoja". Woolf lisäsi toimineensa samoissa järjestöissä joissa myös Brittanit olivat olleet mukana.
Uhrien tukijärjestöt, kuten ketkä tahansa normaalit ihmiset, havaitsivat kuinka edellä mainittu "eturistiriita" tuskin teki rouva Woolfista "puolueetonta" ehdokasta kyseessä olevaan hienovaraiseen ja vastuulliseen tehtävään. Eräät suoraselkäiset poliitikot, kuten työväenpuolueen Simon Danczuk, totesivat että Woolfin tulisi erota, minkä tämä myöhemmin tekikin kasvavan vastustuksen edessä. Tästä huolimatta pääministeri David Cameron - vanha "Etoninkävijä" itsekin - piti kiinni näkemyksestään, että Woolf suoriutuisi työstä rehellisesti ja puolueettomasti (tällä tavoin tuoden esille "oman luontonsa").

Miksi uhreille ja heidän omaisilleen ei anneta mahdollisuutta nimetä sopivia henkilöitä näin tärkeisiin virkoihin? Löytyisi paljon päteviä henkilöitä, jotka eivät ole tahraantuneet hyvä veli -järjestelmässä, ja jotka voisivat vastuullisesti hoitaa nämä tehtävät. Ongelma luonnollisesti on se, että tällöin todennäköisyys totuuden julkitulolle kasvaisi. Tätävaihtoehtoa ei selvästikään sallita.

Kuva

Simon Danczuk oli juuri haastamassa Leon Brittanin (keskellä) siitä mitä tämä tiesi lapsien hyväksikäytöstä. Reunoilla konservatiipuolueen Edward Heath ja Willie Whitelaw.
Kuten Simon Danczuk äskettäin Mail Onlinen artikkelissa totesi:
"Viimeaikaisten tapahtumien johdosta olen päätynyt siihen väistämättömään johtopäätökseen, että politiikassa - etenkin jos huomio on kohdistettu pedofiliasta syytettyihin parlamentin jäseniin - on usein ongelmana välinpitämättömyys. En väitä, että kaikilla politiikoilla on "sokea piste" tämän hirvittävän rikoksen suhteen. Yli puoluerajojen löytyy loistavia kampanjoijia jotka työskentelevät kovasti lapsien suojelemiseksi - kuten 130 kansanedustajaa jotka allekirjoittivat vetoomuksen pitkään jatkuneiden lasten hyväksikäyttöjen julkisen tukinnan puolesta. Mutta puoluepolitiikan korkeimmilla tasoilla missä todellinen valta on, ei käsitykseni mukaan haluta uhmata keskuudessaan olevia pedofiilejä. Tunnelma on puolusteleva ja vaikeneva. 'Jatkakaa matkaa, täällä ei ole mitään nähtävää,' tai 'mitä hyötyä on kaivella noita asioita?' on asenne johon olen törmännyt toistuvasti.
Harhauttamistekniikka

Aiemmin tänä vuonna pidätettiin yli 600 epäiltyä pedofiiliä mukaanlukien lääkäreitä ja opettajia, ympäri Isoa-Britanniaa yli 6 kuukautta kestäneessä "National Crime Agencyn" johtamassa tutkinnassa. Ison-Britannian FBI:ksi kutsuttu virasto ilmoitti pidättäneensä 660 epäiltyä pedofiiliä, ja ottaneensa yli 400 lasta huostaan ensimmäisessä tämäntyyppisessä, maanlaajuisessa tutkinnassa. 660:stä pidätetystä 39 oli aiemmin tuomittuja seksuaalirikollisia, mutta suuri enemmistö epäillyistä pedofiileistä ei ollut poliisin "tutkalla". Pidätettyjen joukossa oli lääkäreitä, opettajia, partionjohtajia, hoitotyöntekijöitä sekä entisiä poliiseja.

Ylikonstaapeli Simon Bailey, valtakunnallisen lastensuojelun ja hyväksikäyttötutkimuksien johtava poliisi, kertoi selvän enemmistön henkilöstöstään Englannissa ja Walesissa kamppailevan ennennäkemättömällä tavalla lisääntyneiden lasten hyväksikäyttötapauksien kanssa. Bailey kertoi:
"Seksuaalista hyväksikäyttöä esiintyy monenlaisissa muodoissa.Tutkinnan alla on aiemmin tapahtuneita lasten ja nuorten hyväksikäyttötapauksia, joita ovat tehneet erinäiset ryhmät ja joukkiot. Tähän sisältyy laaja-alaisia tutkimuksia hoitolaitoksissa tehtyihin pitkäaikaisiin hyväksikäyttöihin, sekä vanhempien ja sukulaisten tekemiin seksuaalisiin hyväksikäyttötapauksiin."

"Operaation aikana olemme kohdistaneet huomion rikollisiin, joilla onollut pääsy lasten hyväksikäyttöä esittäviin kuviin. Poliisin täytyy käyttää useampia tekniikoita koskien kaikkia hyväksikäytön muotoja, mikäli aiomme suojella lapsia ja tuoda rikolliset oikeuteen. Operatiiviset johtajat käyttävät kaikkia käytössään olevia keinoja, koska mikään ei ole niin tärkeää poliisityössä kuin suojella haavoittuvaisia ihmisiä."
Totta kai JOKAINEN hyväksikäyttötapaus, erityisesti nuoriin ja haavoittuvaisiin suuntautuvat, täytyy läpikotaisin tutkia, päätyen syyllisten tuomitsemiseen. Mutta tämänkaltaiset tutkimukset, sekä Rotterdamissa meneillään oleva, kohdistuvat nimenomaan yhteiskunnan alempiin luokkiin "harhauttaen" huomion pois meneillään olevista ylempiä yhteiskuntaluokkia koskevista "tutkimuksista". Alemman luokan roistoja itse asiassa TUTKITAAN JA TUOMITAAN, mutta saman tekemisestä valtaapitäville pedofiileille vain PUHUTAAN.
Cyril Smith

Groteski hahmo: entinen kansanedustaja Cyril Smith - pedofiilien turvasatamassa Westminsterin parlamentissa!
Pedofilian "normalisaatio"

Muodostaakseen käsityksen siitä, kuinka pedofiilit sekä sen "selittäjät" voivat yrittää oikeuttaa kieroutuneita tekojaan, lukekaa Ralph Underwageria. Underwager on toiminut puolustuksen "asiantuntijatodistajana" lukuisissa lasten hyväksikäyttöä käsittelevissä oikeustapauksissa, sekä "valemuistisyndrooma" -yhdistyksen äänekkäänä jäsenenä. Hän kertoi Paidikan (pedofiliaa puoltava julkaisu), haastattelussa kesäkuussa 1991:
Pedofiilit voivat arkailematta ja urhokkaasti tunnustaa valintansa... Olen myös teologi, ja siinä asemassa uskon Jumalan tahdon olevan, että ihmisten välillä on läheisyyttä ja intiimiyttä, lihan yhteyttä...pedofiilit voivat julistaa intiimiyden ja rakkauden olevan valintansa. Arkailematta he voivat sanoa, että "uskon tämän tosiallisesti olevan Jumalan tahto."
Täällä niin kutsutussa "sivistyneessä" (todellisuudessa "ponerisoituneessa") Isossa-Britanniassa, lapsiin kohdistuvan seksin hyväksyttävyyden rajoja on yritetty siirtää eräiden akateemisten valtaapitävien toimesta. Niinkin vastikään kuin viime heinäkuussa,seuraavia kommentteja lausuttiin Cambridgen yliopistossa pidetyssä konferenssissa:
"Pedofiiliset taipumukset ovat luonnollisia ja normaaleita miesten keskuudessa,"

"Vähintäänkin merkittävä vähemmistö normaaleista miehistä haluaisi harrastaa seksiä lasten kanssa... Normaalit miehet kiihottuvat lapsista."
Muihin esitelmiin lukeutui "pedofiilin vapauttaminen: diskursiivinen analyysi," ja "Vaara ja erilaisuus: hebefilian riskit.) (Hebefilia tarkoittaa varhaispuberteettisiin, tyypillisesti 11 - 14- vuotiaisiin, kohdistuvaa seksuaalista mielenkiintoa.)

Joten, tässä meillä on maailmankuulu koululaitos, jossa akateemikot avoimesti etsivät keinoja oikeuttaa tekoja, joita kuka tahansa normaali ja omatunnon omaava henkilö pitäisi kuvottavina ja tuomittavina. Kyseessä on osa salakavalaa yritystä "normalisoida" pedofilia. Kirjoittaessaan muutaman viime vuoden aikana ryöppynä Isossa-Britanniassa ilmenneistä pedofiliaskandaaleista (joista oleellisina esimerkkeinä juhlitun lasten televisio-ohjelmajuontaja Rolf Harrisin tuomio, kaunistelemattomat paljastukset toisesta lastenohjelmajuontajasta Jimmy Savilesta, sekä luotettavat väitteet ainakin yhden Margaret Thatcherin hallituksessa palvelleen lapsiraiskaaja-ministerin suojelemisesta), toimittaja Andrew Gilligan kommentoi The Guardianissa:
Avaintekijä siinä, mitä tapahtui silloin vuosikymmeniä sitten BBC:n pukuhuoneissa, NHS:n osastoilla, ja oletettavasti, vallan käytävillä politiikassa, ei ole ainoastaan institutionaaliset epäonnistumiset tai valtaapitävien "salaliitot", vaan se että tuolloin vallalla oli suurempi toleranssin ilmapiiri tekoja kotaan, joita nykyään pidetäänkauhistuttavina.
Minun täytyy jälleen tyrmätä nämä aivan liian yleiset oletukset, että ihmiset olivat "vähemmän kauhistuneita tällaisista teoista silloin kuin nykyään". Lapsiin kohdistuva seksi - puhumattakaan väkivaltaisista raiskauksista ja murhista - on AINA ollut väärin, ja kauhistuttanut ihmisiä samalla tavalla ennen ja nykyään. Ainoa ero joka tulee mieleen on se, että Britannian valtaapitävien on nykyään hankalampaa estää tieto epäinhimillisistä teoistaan karkaamasta julkisuuteen.

Kuva

Kieroutunutta: ”The Pedophile Information Exchange” sai valtiontukea pedofiilien verkottumista ja tuhansien lasten vaanimista varten.
Toinen innokas osallistuja Cambridgen yliopiston konferenssiin oli eräs Tom O'Carroll, useasti tuomittu seksuaalirikollinen, pitkäaikainen lapsiin kohdistuvan seksin laillistamisen puolestakampanjoija, sekä entinen "Pedophile Information Exchange:n" (PIE) johtaja. Poliisi tutkii tällä hetkellä PIE:tä osana operaatio "Fernbridgeä", joka käynnistettiin Jimmy Savile-skandaalin jälkimainingeissa. Tutkinnassa toimiva, virka-asemaltaan korkea tietolähde kertoo että on todisteita PIE:n jäsenten hyväksikäyttäneen lapsia erittäin laaja-alaisesti. Sisäministeriö on ottamassa selkoa shokeeraavista väitteistä siitä, kuinka Työnväenpuolue-vetoinen hallitus rahoitti PIE:tä 1970-luvulla. Mutta älkää pidättäkö hengitystänne tämänkään "tutkinnan" suhteen. Daily Mailin tekemän tutkimuksen mukaan 1970 ja 1980 -luvuilla:
  • Entinen terveysministeri Patricia Hewitt kuvaili PIE:tä hehkuvin termein "kampanjointi/neuvonta -ryhmänä lapsiin vetoa tunteville aikuisille".
  • NCCL ("National Council for Civil Liberties"-ryhmittymä, joka on sidoksissa PIE:hen) kampanjoi sen puolesta, että suojaikärajaa laskettaisiin 10-vuoteen - mikäli lapsi on suostuvainen ja "ymmärtää tapahtuman luonteen".
  • Se myös vaati insestin laillistamista, jota eräs kansanedustaja kutsui "Lolita-peruskirjaksi".
  • NCCL väitti tutkimuksien todistavan pedofilian uhrien olevan usein "suostuvaisia ja jopa aloitteellisia".
  • NCCL jätti lakihakemuksen parlamentille, jossa väitettiin että "mikäli lapsi vapaaehtoisesti suostuu aikuisen kanssa seksuaalisiin tekoihin, eivät ne johda havaittaviin vahinkoihin".
  • Työväenpuolueen entinen varapuheenjohtaja, Harriet Harman, NCCL:n lakitoimitsijana, yritti lieventää lapsipornolakeja.
  • NCCL:n lakimiehet edustivat PIE:n jäsentä, jota poliisi kuulusteli kuvottavien tekojen takia.
Joten sillä aikaa kun David Cameronin hallitus yrittää näyttää "toimeliaalta" brittiyleisön silmissä raivaamalla internet-pornoa (mikä vaikutti tukkivan viidenneksen Ison-Britannian internet-liikenteestä - kuinka kauan kestää ennen kuin vaihtoehtomedia "vahingossa" tukitaan myös?), näemme johtavien hahmojen yliopistomaailmassa ja politiikanpiirissä olevan osallisena pedofilian "normalisoinnissa".

Pelottelu / murhat


"Conspiracy of Silence": dokumentti joka oli listattu brittiläisessä "TV Guide Magazinessa" esitettäväksi Discovery Channelilla 3.5.1994. Sitä ei kuitenkaan koskaan esitetty. Dokumentti paljasti Yhdysvaltalaisten uskonnollisten johtohahmojen sekä poliitikkojen verkoston, joka lennätti lapsia Washingtoniin seksiorgioita varten. Vaikka kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen, dokumentti on murskaava sen suhteen mitä siinä paljastetaan.

"American Commentarylle" antamassaan haastattelussa, Nick Bryant, "The Franklin Scandal: A Story of Powerbrokers, Child Abuse, and Betrayal" -kirjan kirjoittaja valottaa sitä, kuinka pedofiilirenkaat käyttävät pelottelua ja murhia menestyksellisesti suojellaakseen itseään maissa, joissa ne saavat toimia esteettä.

Osavaltioiden välinen pedofiilirengas ("joka toimitti lapsia rikkaille ja vaikutusvaltaisille, ja jota viranomaisten korruptoitunut alajaosto suojeli"), jonka Bryant paljasti USA:ssa, valottaa tärkeitä esimerkkejä edellä mainituista "synkistä toimintatavoista".

Vaikkakin Lawrence E. Kingin johtama renkaan keskipiste oli Omahassa, Nebraskassa, toista tärkeää leiriä johti pedofiiliparittaja sekä CIA:han sidoksissa oleva Craig Spence Washington D.C.:ssä. Molemmat miehet olivat myös rebuplikaanipuolueen vaikutusvaltaisia neuvonantajia. Nick Bryantin mukaan:
Suurimman osan näistä pedofiilijuhlista tapahtumapaikkana oli Craig Spencen koti. Hänen kotiinsa oli myös viritetty kameroita ja mikrofoneja kiristystarkoituksessa. Spence oli erikoistunut kiristämiseen.

Spencen juhlien vieraslistaan kuului "kuka kukin on"- väkeä kongressin ja Reaganin hallinnon ylemmistä portaista, muita - myöhemmin Bushin hallinnon muodostaneita - ylemmän portaan edustajia, sekä oikeuslaitoksen ylemmän portaan henkilöstöä.

Sait mitä tahansa halusit, joutuen myöhemmin kiristetyksi. Tämän takia Nebraskan tilanne täytyi salata, sillä jos asiat siellä olisivat paljastuneet, olisi dominoefekti johtanut Washinton DC:hen saakka ja amerikkalaiset olisivat nähneet kuinka korruptoitunut heidän poliittinen systeeminsä pohjimmiltaan on.

Joten jotta salailu saattaisi jatkua, viranomaiset olivat pakotetut määräämään oikeuslaitokset salaamaan lasten hyväksikäytön - ja juuri näin tapahtui.
franclin scandal headline

”Huolellisesti tehtailtu huijaus!” Viattomien uhrien rääkkäämistä jatketaan mediassa. Kuinka äärimmäisen halveksittavaa!
Mikä tekee näistä tapauksista vieläkin kuvottavampia, on se kuinka ne uhrit jotka rohkenivat puhua kokemuksistaan, joutuivat karmeasti hyväksikäytetyksi toistamiseen - säälimättömän pelottelun kautta - juuri niiden auktoriteettien toimesta joiden piti auttaa heitä. Jotkut jopa tuomittiin väärästä valasta, vaikka he nimenoman kertoivat totuuden. Nick Bryant: "FBI uhkasi tappaa syyllisen joka halusi astua esiin ja saada immuniteetin syytöksiä vastaan. FBI myös uhkaili syyttävänsä uhreja väärästä valasta, mikäli he jatkaisivat tarinansa kertomista."

Ei juuri luo uskoa "aakkosvirastoja" kohtaan, vai mitä? Oli kyseessä MI6, FBI, CIA, Mossad, mikä hyvänsä - ne ovat kaikki "nukkemestareita", eivätkä tavallisia kansalaisia ja yhteiskuntaa palvelevia välineitä. Toki ne voivat perustella toimiensa tapahtuvan "kansallisen turvallisuuden" nimissä, vaikka todellisuudessa ylläpitävät psykopaattista nykytilaa. Kaksi tai kolme epäilyttävää kuolemantapausta kuvataan "FranklinScandal" -kirjan jokaisessa kappaleessa.
Kaksi nuorta kieltäytyi vetämästä tarinaansa takaisin, joten heille molemmille langetettiin lukuisia syytöksiä väärästä valasta. Toinenheistä, Alisha Owen, tuomittiin kenttäoikeudessa 9-15 vuoden vankeusrangaistukseen väärästä valasta - koska hän ei perunut hyväksikäyttökokemuksista tekemäänsä selontekoa. Alisha vietti lähes kaksi vuotta eristyssellissä.

Jokaiselle uhrille kerrottiin, että jos he jatkaisivat kokemuksistaan kertomista, tuomittaisiin heidät väärästä valasta, joten oli oleellista että Alisha Owenista tehtiin esimerkki.

Alishan 17-vuotias veli kuoli hyvin epäilyttävissä olosuhteissa.Myös toisen Alishan kanssa todistaneen uhrin veli kuoli epäilyttävissä olosuhteissa. Osavaltion tutkija, sekä hänen poikansa kuolivat niin ikään epäilyttävissä olosuhteissa. Pedofiilirenkaaseen yhteydessä olleita ihmisiä "oletettavasti" kuoli oman käden kautta. Myös Craig Spence teki itsemurhan.

BBC - Pelkurimaista "keltaista journalismia"


Kuva
Kun jotkut median sisällä toimivista itse asiassa yrittävät selvittää ja paljastaa pedofiilien toimintaa, kuten suosittu TV-esiintyjä Jill Dando 1990-luvun puolivälissä BBC:stä käsin teki, "kukaan ei halunnut tietää." Hänet ammuttiin kuoliaaksi Fulhamin kotinsa edustalla 26. huhtikuuta 1999. Murha on yhä selvittämättä.

Kun katsomme vain muutamia BBC:llä työskennelleistä sairaista pedofiileistä (Jimmy Savile, Rolf Harris, Stuat Hall, Dave Lee Travis, Chris Denning), jotka käyttivät mainettaan ja asemaansa voidakseen käyttäytyä ilmeisen koskemattomuuden suojissa, onko mikään ihme että "kukaan ei halunnut tietää". Tutkittaessa BBC:n johtajien ja korkea-arvoisempien toimittajien taustoja, on nähtävillä kuinka he yleisesti ottaen kuuluvat valtaapitäviin - mikä tuskin johtaa BBC:n peruskirjan toitottamaan "puolueettomaan journalismiin". Tällaisten yksilöiden osallisuus "salailuissa" paljastui hyvin "Newsnight" -fiaskossa. BBC:n arvostetuin ajankohtaisohjelma, "Newsnight", ei esittänytkään Jimmy Savilea käsittelevää reportaasiaan.

BBC:llä on perinne suojella pedofiilejä (sekä sotarikollisia), ja lisäksi tämä "uutis"organisaatio - joka väittää olevansa "objektiivinen" ja "vapaan lehdistön majakka", silti estää "toimittajiaan" (käytännössä psykopaattisen toiminnan mahdollistajia ja pedofiilien sekä sotarikollisten tekojen selittelijöitä) raportoimasta tietyistä aiheista. Mukaanlukien (mutta ei ainoastaan näihin rajoittuen) seuraavat aiheet: Skotlannin itsenäisyysäänestys, Israelin hirmuteot, Vladimir Putinin ja Venäjän demonisointi, ja totta kai BBC:n itsensä sisällä sekä Westminsterin parlamentissa toimivat pedofiilirenkaat. BBC:n tulisikin muuttaa peruskirjansa vastaamaan paremmin raukkamaista ja puolueellista asennettaan:
BBC:n uusi peruskirja

Yhtiön tehtävänä on "disinformida, epä-kouluttaa ja viihdyttää". Peruskirja tuo julki kuinka yhtiö on olemassa palvellakseen
psykopaattisia nukkemestareitaan yleisön etua ja edistääkseen yleisöä hyödyntäviä tarkoitusperiä: ylläpitää kansalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan illuusiota, edistää yhteiskunnan tyhmentymistä koulutusta ja oppimista, lannistaa stimuloida luovuutta ja rohkaista kulttuurillista nöyrtymistä erinomaisuutta.

"Historiallisen" hyväksikäyttöjatkumon pysäyttäminen?


Maailmanlaajuisesti lienee vielä satoja tuhansia viattomia lapsia, jotka kärsivät näiden inhottavien, sieluttomien hirviöiden käsissä: Ison-Britannian "VIP" -pedofiilirinki on yhdistettävissä laajempaan verkostoon - kansainvälisiin toisiinsa kytkeytyneisiin ja suojeltuihin pedofiilirenkaisiin. Jos haluat tietää enemmän tämän pimeän, johtohahmojemme asuttaman alamaailman laajuudesta, lue Dave
McGowanin kammottava paljastusartikkeli "Pedophocracy".

Suur-Lontoon poliisi tutkii paraikaa kolmen pojan epäiltyä murhaa, jotka on liitetty niin kutsuttuun Westminsterin parlamentin "VIP"-pedofiilirenkaaseen. Renkaan epäillään laaja-alaisesti hyväksikäyttäneen poikia 1970- ja 1980-luvuilla. Tutkimusta johtavarikostarkastaja Kenny McDonald pyysi julkisesti todistajia astumaan esiin, ja totesi erään uhreista (nimeltään Nick) olevan uskottava todistaja, jonka kertomus oli totta.

Kuten Nick sanoi ensimmäisessä julkisessa esiintymisessään (jolloin hän totesi hyväksikäyttäjiensä aina tehneen "aivan mitä tahansa halusivat"):
"Jotkut heistä olivat hyvinkin avoimia sen suhteen mitä tekivät. Heillä ei ollut mitään pelkoa kiinnijäämisestä, se ei tullut mieleensäkään."
Ajatelkaapa: "heillä ei ollut mitään pelkoa kiinnijäämisestä." Tuollainen ylimielisyys, tai "toiveajattelu", on hyvinkin luonteenomainen piirre vallassa oleville psykopaateille. Lukekaa kuinka Andrew Lobaczewski luonnehtii "ponerisaatio"-prosessia kirjassaan"Political Ponerology: A Science on The Nature of Evil adjusted for Political Purposes." Psykopaatit eivät tunne kiinnijäämisen pelkoa, koska he eivät ylipäänsä tunne pelkoa. Toki he välttelevät paljastumista, keinolla millä hyvänsä.

Muuttuuko mikään tämän viimeisimmän Ison-Britannian vallassa oleviin pedofiileihin kohdistuvan "tutkimuksen" myötä? Historialliseen todistusaineistoon pohjautuen, jota tässä artikkelissa pikaisesti valotetaan, yksinkertainen ja traaginen vastaus on: EI. Tästä huolimatta, jokaisen omantunnon omaavan ihmisen velvollisuus on pyrkiä "tekemään asiat oikein", kykyjensä ja ympäröivien olosuhteiden puitteissa. Mutta teemmekö näin? Ehkäpä on aika katsoa peiliin, ja sitten lastemme silmiin.

Britanniaa vaivaava pederastian ja vallan väärinkäytön kulkutauti tulee jatkumaan, ellemme yritä oppia ymmärtämään omaa, sekä vallassa olevien psykologiaa, ja sen jälkeen tee tarpeellisia ponnisteluja raahataksemme nämä kammottavat, epäinhimilliset rikokset tietämättömyyden pimeydestä tiedon valoon.

Jatkuva vaikenemisemme ja ehdoton "auktoriteetteihin" alistuminen, auttaa aktiivisesti korkeilla paikoilla olevien pedofiilien salassa pysymistä. Mutta me voimme jokainen omalla kohdallamme hyväksyä vastuumme - apatian ja tietämättömyyden kautta olemme osallisina näissä hirvittävissä rikoksissa - joten voimme myös valita tulla enemmän tietoisiksi ja aktiivisiksi ja alkaa tätä kautta kaivaa maata psykopaattien valtarakenteen alta. Jo tietoisuus asiasta on hyvä alku.

Erityisesti näin joulun aikaan, jonka jaamme läheistemme kanssa, voisimme omistaa ajatuksen kaikille niille haavoittuvaisille lapsille jotka ovat joutuneet, ovat tällä hetkellä, ja tulevaisuudessa joutuvat hyväksikäytetyiksi, raiskatuiksi ja murhatuiksi. Kenties suurin lahja jonka voimme luovuttaa heille, on löytää oma inhimillisyytemme, pyrkiä oikaisemaan tämä hirvittävä vääryys, informoida itseämme asiasta ja todella välittää niin että tuomme sen ilmi, miten, missä ja milloin vain voimme.
Kuva

Kadonneet lapsemme - kuinka moni päätyy valtaapitäven pedofiilien uhreiksi?