Salaliittoteoreetikko aktivoi mystisen supervoimansa, jota kutsutaan "maalaisjärjeksi"
Iltalehti julkaisi helmikuun lopulla raflaavin otsikoin uutisen salaliittoteorioista:
Nyt se on todistettu: salaliittoteoreetikot ovat kuplassa eläviä hölmöjä

Internet on tiedon valtatie niin hyvässä kuin pahassakin, sillä netissä kaikki sisältö on tasa-arvoista ja luotettava sisältö kilpailee huomiosta kaikenlaisen misinformaation rinnalla. Netin syövereissä muun muassa salaliittoteoriat ja niitä kaupittelevat vaihtoehtomediat elävät leveästi.

Huhuista, propagandasta ja muusta nettilööperistä on tullut niin vakava ongelma, että maailmantilaa seuraava World Economic Forum nimesi sen yhdeksi nykyaikaisen yhteiskunnan suurimmista uhista terrorismin ja kyberrikollisuuden rinnalle.
Iltalehden ensimmäinen kommentti antaa ymmärtää, että vain valtavirran uutiset edustavat sisällöltään absoluuttisen luotettavaa tietoa, kun taas vaihtoehtomedian "salaliittoteoriat" ovat huhua, propagandaa ja misinformaatiota. Salaliitot ovat ikäänkuin jotain mystisiä satuja, joihin uskovat vain mieleltään epävakaat henkilöt. Tämänkaltainen mustavalkoinen ajattelu on tyypillistä autoritaarisille ihmisille, jotka suhtautuvat yhteiskunnallisiin auktoriteetteihin samanlaisella naiviudella, kuin pieni lapsi suhtautuu omiin vanhempiinsa.

Toinen kommentti on hyvin huolestuttava. Muistan vielä ajan, jolloin salaliittoteorioihin suhtautuminen oli lähinnä pilkkaavaa. Nyt ne koetaan jo kansalliseksi uhaksi ja niitä verrataan natsismiin: Ranska on tehnyt vaarallisen ennakkopäätöksen estämällä sivustoja, jotka valtiovallan mielestä julkaisevat salaliittoteorioita ja muita "vaarallisia ajatuksia". Arthur Schopenhauer totesikin, että totuus käy läpi kolme vaihetta: Ensiksi se tehdään naurunalaiseksi. Sitten sitä vastustetaan raivokkaasti. Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä. Olemme selkeästi vaiheessa kaksi tällä hetkellä.

Iltalehden uutisessa kommentoitiin tutkimusta, jossa seurattiin vaihtoehtomediaa seuraavien "salaliittoilijoiden" käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa:
Tulos ei ollut mairitteleva salaliittoilijoiden kannalta. Italialaiset totesivat, että salaliittosivustojen kävijöistä yli 90 prosenttia tykkää, kommentoi ja levittää vain vaihtoehtomedioiden sisältöä, eivät ollenkaan muuta. Tutkijoiden mukaan salaliittoteoreetikot elävät siis omassa kuplassaan eivätkä juuri koskaan vuorovaikuta oman piirinsä ulkopuolisen sisällön kanssa.
Facebook-tykkäyksiin ja kommentointiin perustuvan tutkimuksen pohjalta on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tutkimuksessa seurattiin ainoastaan lukumääriä, ei sisältöä. Tutkimuksen mukana oli vastaavanlainen eristäytynyt tiede-uutisia seuraava verrokkiryhmä, joka kommentoi hieman enemmän myös vaihtoehtomediaa. Koska sisältöä ei seurattu, on näiden henkilöiden vuorovaikutus voinut olla lähinnä salaliittoteorioiden "debunkkaamista".

Kumpi meistä olikaan terve?

Verkkomedia on itseasiassa uutisoinut aikaisemmasta tutkimuksesta, jossa verrattiin myös keskustelun sisältöä. Siinä arvioitiin konspiratiivisten ja konventionaalisten kommentoijien tapaa olla vuorovaikutuksessa keskenään:
Tutkijoiden aineistossa virallisia totuuksia epäilevät kommentit olivat huomattavasti yleisempiä: "2174 analysoidusta kommentista 1459 luokiteltiin konspiratiivisiksi ja 715 konventionalistisiksi." Uutisartikkeleita kommentoivien ihmisten keskuudessa niitä, jotka kantaa ottavissa kommenteissaan eivät uskoneet hallituksen kertomuksia syyskuun 11:nnen ja John F. Kennedyn murhan kaltaisista tapahtumista, oli siis yli kaksi kertaa enemmän kuin virallisia kertomuksia puoltavia. Tämän perusteella salaliittoteorioita tukevat kommentit ovat syrjäyttämässä virallisiin kertomuksiin luottavat kommentit.

Salaliittoteorioiden vastaiset kommentoijat ilmensivät suurempaa vihamielisyyttä kuin salaliittokommentoijat. Konventionalistiset kommentit olivat "merkitsevästi vihamielisempiä [hostile] kuin konspiratiiviset kommentit". Tutkijat viittaavat myös todisteisiin älymystön vihamielisyydestä konspiratiivisia selityksiä kohtaan, mikä ilmenee salaliittoteoreetikoiden leimaamisena paranoideiksi tai muulla tavalla henkisesti sairaiksi.

Toisin kuin virallisia totuuksia tukevat kommentoijat, salaliittoteorioita tukevat kommentoijat eivät niinkään pyrkineet esittämään omaa tai tietynlaista teoriaa tapahtumista kuin osoittamaan virallisen kertomuksen vääräksi. Salaliittoteorioita vastustavat kommentoijat sen sijaan toivat enemmän esiin omia selityksiään kuin argumentoivat salaliittoselityksiä vastaan. Tutkimuksen valossa mielikuva omasta totuudestaan vihamielisesti kiinni pitävästä fanaatikosta sopii paremmin viralliseen totuuteen uskoviin kuin salaliittoteoreetikoihin.
Tämän pohjalta voidaan siis kriittisesti ajattelevia "salaliittoteoreetikkoja" pitää psykologisesti terveempinä, kuin autoritaarisia ihmisiä. Kenties tyypillisin keskusteluesimerkki jonka aikana konspiratiivisten ja konventionaalisten kommenttien erot tulevat esille, on WTC-iskuihin liittyvät epäkohdat, jonka virallinen narratiivi on todellisuudessa varsin korkealentoinen salaliittoteoria. Kuten tutkimus osoitti, niin useimmiten virallista narratiivia puoltavat mielipiteet nojaavat aggressiivisiin henkilöön kohdistuviin ad hominem -argumentteihin, kuin itse todisteiden analysointiin ja suuremman kokonaiskuvan hahmottamiseen.


Salaliitto-termin pääasiallinen käyttötarkoitus

Mitä salaliittoteoreetikoilla itseasiassa edes tarkoitetaan? Valtamedia on rakentanut ulkiukon, jossa lyödään yhteen kaikki poikkeavat todellisuuskäsitykset yhteen: jos esimerkiksi epäilet virallista tarinaa John F. Kennedyn salamurhasta (kuten 61% amerikkalaisista), niin uskot samalla, että Bill Clinton on avaruusolio, ihminen ei ole käynyt kuussa, Elvis elää ja holokaustia ei koskaan tapahtunut. On sanomatta selvää, että "salaliiton" näkeminen jokaisessa tapahtumassa ilman kriittistä ajattelua ja arviointia on aivan yhtä typerää, kuin naivi ja kritiikitön suhtautuminen kaikkeen viralliseen tietoon.

Käytännössä kuka tahansa, joka epäilee tai joutuu spekuloimaan tapahtumien kulkua ilman täyttä varmuutta on "salaliittoteoreetikko". Esimerkiksi poliisitutkijat jotka selvittävät henkilön kuolemaa, ovat "salaliittoteoreetikkoja". He joutuvat punnitsemaan eri vaihtoehtoja tahattoman tapaturman ja tahallisen henkirikoksen välillä.

Entä heräsikö sinulle lapsena koskaan outo epäilys jouluaattona, kun isäsi täytyi aina lähteä käymään kaupassa/naapurissa/kellarissa juuri ennen, kun joulupukki tuli paikalle? Senkin salaliittoteoreetikko!

Toisaalta jotkut ihmiset uskovat vielä aikuisinakin auktoriteettiensa rajattomaan hyväntahtoisuuteen, kuin pieni lapsi joulupukkiin.


Valtamedian olkiukko: jos epäilet esimerkiksi virallista tarinaa John F. Kennedyn salamurhasta (kuten 61% amerikkalaisista), niin uskot samalla, että Bill Clinton on avaruusolio, ihminen ei ole käynyt kuussa, Elvis elää ja holokaustia ei koskaan tapahtunut.
Salaliitto-termin yksi funktio onkin rajata julkisen keskustelun sisältöä; on olemassa tietyt rajat joita ei tule ylittää, ellei halua persona non grata -statusta. Termiä käytetään mustamaalaamaan valtaapitäviä kohtaan kriittisiä henkilöitä. Huomaatteko median skitsofreenisen tavan suhtautua salaliittoihin? Kun kyseessä on Venäjä ja Putin, niin valtamediassa levitetään täysin estottomasti kaikenlaisia perättömiä huhuja ja salaliittoteorioita. Viimeisen vuoden kestänyt 'Putin-kampanja' huipentui muutama viikko sitten 'Puola ja Suomi seuraavaksi' tornihuhuun, josta valtamediamme satuilivat hyvin leveällä pensselillä sotahysteriaa lietsovia otsikoita. Tapahtuiko tämä vain uskomattoman typeryyden innoittamana, vai onko kyseessä täysin tarkoituksenmukaista propagandaa?

Yhteiskuntajärjestelmään sisäänrakennetut salaliitot

Useat yhteiskuntamme rakenteet ovat luonteeltaan salaliittoon taipuvaisia: niissä on selkeä hierarkia, jossa tiedon kulku on rajattu. Historioitsija Richard M. Dolan kommentoi kirjasssaan UFOs and the National Security State: Chronology of a Coverup, 1941-1973:
Termi [salaliitto] itsessään on vähättelevä, ikäänkuin kukaan ei koskaan toimisi salassa. Tässä on hieman perspektiiviä ja maalaisjärkeä aiheeseen: Yhdysvallat sisältää suuria organisaatioita - yrityksiä, byrokratioita, "eturyhmiä" sekä muita vastaavia - jotka ovat luonteeltaan konspiratiivisia, eli salailevia. Ne ovat rakenteeltaan hierarkisia, joissa tärkeät päätökset tehdään salassa vain muutaman päätöksentekijän toimesta. Tämä on organisaatioiden tyypillinen rakenne. Näin määriteltynä "Salaliitto" on täysin normaali tapa toimia ympäri maailmaa.
Dolan jatkaa:
Lähes kaikki merkittävät asiat, johon Yhdysvaltain sotavoimat ja tiedustelupalvelut ovat ryhtyneet viimeisen puolen vuosisadan aikana ovat tapahtuneet salassa. Atomiaseen rakentaminen, joka paremmin tunnetaan Manhattan projektina, toimii edelleen mallina kaikkiin myöhempään toimintaan: Yli kahden vuoden ajan, yksikään kongressin jäsen ei tiennyt asiasta mitään, vaikka sen lopullinen kustannus ylitti silloisen uskomattoman summan, 2 miljardia dollaria.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen muita projekteja, kuten biologisten aseiden kehittely, natsitiedemiesten tuonti maahan, tappavia mielenhallintakokeita, valtakunnallisia salakuunteluohjelmia, soluttautuminen tiedotusvälineisiin ja yliopistoihin, salaisia vallankaappauksia, salaisia sotia ja murhia tapahtuivat kaikki kaukana ja salassa, ei vain Amerikan kansalta, mutta myös useilta kongressinjäseniltä ja muutamilta presidenteiltä.

Itse asiassa useat vaikutusvaltaisimmat tiedustelupalvelut perustettiin myös salassa, eikä useamman vuoden ajan kansa tai kongressi tiennyt niistä yhtään mitään.
Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston erikoisjoukkojen komentaja ja ilmavoimien eversti L. Fletcher Prouty toi esille näiden tiedustelupalveluiden roolin kirjassaan The Secret Team:
Toisen maailmansodan jälkeen kaikkein suurin kehitys Amerikan suhteissa toisiin maihin on ollut yhä jatkuvassa määrin kasvaneet sotilaalliset, taloudelliset ja diplomaattiset operaatiot sekä kotimaassa että ulkomailla. Tämä tapahtuu henkilöiden toimesta, joiden aktiviteetit, budjetit ja identiteetit ovat useimmiten salaisia. Tämän 'Salaisen Tiimin' toiminnasta vastaavat, ymmärtävät ja valvovat ainoastaan he, jotka jo kuuluvat siihen.
Myös John F. Kennedy mainitsi vuonna 1961 'The President and The Press' puheessaan tämän salaliiton:
Se on järjestelmä, joka on värvännyt käyttöönsä valtavasti inhimillisiä ja materiaalisia voimavaroja rakentaakseen tiiviin ja tehokkaan koneiston, joka hyödyntää sotilaallisen, diplomaattisen, tiedustelullisen, taloudellisen, tieteellisen ja poliittisen kentän resursseja. Sen valmistelut salataan, eikä tuoda julki. Sen virheet peitellään, eikä uutisoida. Sen vastustajat vaiennetaan, eikä nosteta jalustalle. Mitään kuluja ei kyseenalaisteta, mitään huhuja ei julkaista, mitään salaisuuksia ei paljasteta.
Eli toisin sanoen maailma on täynnä erilaisia toisiinsa verkostuneita organisaatiota, jotka kykenevät toimimaan täysin salassa, eivätkä ole tilivelvollisia kenellekään: Maailmanlaajuiset suuryritykset tekevät päätöksiä suljettujen ovien takana, poliitikot ja lobbarit neuvottelevat sopimuksia piilossa julkisuudelta, tiedustelupalvelut verhoavat toimintansa uskottavan kiistettävyyden [plausible deniability] taakse, ja nämä kaikki pelurit ovat keskenään jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Joskus järjestäytyneen rikollisuuden ja virkavallan rajat hälvenevät ja ne sekoittuvat keskenään. Mitä korkeammalla hierarkiassa henkilöt ja ryhmät ovat, sen vapaammat kädet heillä on ylittää laillisuuden rajoja ja toimia ilman seuraamuksia.
Muutama esimerkki tapahtuneista salaliitoista

Tässä muutama lähihistorian esimerkki tiedustelupalveluiden salaisista operaatiosta ja projekteista, jotka ovat olleet sekä moraalin että laillisuuden pimeällä puolella:
  • Operaatio Ajax: Iranin demokraattisesti valittu pääministeri Mohammed Mossadeq syrjäytettiin vallasta CIA:n ja MI6:n toimesta vuonna 1953. Mossadeq pyrki kansallistamaan Iranin öljyvarat, joka vaaransi länsimaisten öljy-yhtiöiden aseman alueella. Operaation syynä oli siis puhtaasti geopoliittiset tarkoitusperät. Resurssien ja poliittisen aseman heikkenemisen vuoksi suoritettiin laiton vallankaappaus itsenäisen valtion sisällä. Kuulostaako tutulta?
  • Projekti MK-ULTRA: CIA:n salaisen ohjelman tarkoituksena oli tutkia hypnoosi-, kuulustelu ja aivopesutekniikoita. Ohjelma aloitettiin 1950-luvun alussa, ja se lopetettiin virallisesti 1960-luvun lopulla. Koehenkilöitä mm. huumattiin ja heille annettiin sähköshokkeja sekä toistuvia suggestioita, joilla pyrittiin hajoittamaan ihmisen persoona, ja rakentamaan se uudelleen. Koehenkilöt valittiin ilman heidän suostumustaan, ja heitä pidettiin eristyksissä kuukausien ajan. Kuulostaako tutulta?
  • Operaatio Northwoods: Tämä vuonna 1962 laadittu CIA:n suunnitelma pysyi salassa vuoteen 1997 saakka. Sen tarkoituksena oli saada kansan yleinen mielipide käännettyä suosimaan Kuuban miehitystä. Keinoja oli mm. Yhdysvaltalaisen lentokoneen räjäyttäminen. Presidentti Kennedy esti lopulta suunnitelman toteutumisen. Lainaus operaation suunnitelmasta:
    On mahdollista lavastaa vakuuttavasti, että kuubalainen lentokone on ampunut alas normaalin reittilennon, joka on ollut matkalla Yhdysvalloista Jamaikalle, Guatemalaan, Panamaan tai Venezuelaan. Lennon määränpää valitaan sillä perusteella, että lento joutuu ylittämään Kuuban. Matkustajina voisivat olla lomaa viettävät lukiolaiset tai mikä tahansa muu ryhmä, jolla on tarvetta tehdä tilauslento.
    Operaation tarkoituksena oli siis suorittaa terrori-isku väärän lipun alla, jolloin siitä olisi voitu syyttää toista valtiota. Kuulostaako tutulta?
  • Operaatio Gladio: Liittoutuneet perustivat toisen maailmansodan jälkeen salaisia stay behind- joukkoja Eurooppaan Neuvostoliiton miehityksen varalle. Vuonna 1990 Italian pääministeri Giulio Andreotti myönsi salaisten armeijoiden olemassaolon, joka johti paljastuksiin myös muissa maissa. Joukkoja oli käytetty pommi-iskujen, murhien, vallankaappauksien, kidutuksien ja propagandan tekemiseen. Äärioikeistoa valjastettiin tekemään terrori-iskuja, jotka laitettiin äärivasemmiston syyksi. Tämän avulla saatiin yleinen mielipide vektoroitua erilaisia uhaksi koettuja ryhmiä vastaan ja ylläpidettyä omaa valta-asemaa näiden valtioiden sisällä. Kuulostaako tutulta?
Lista on erittäin pitkä ja artikkelistamme loppuisi tila hyvin nopeasti, mikäli kävisimme jokaisen yksitellen läpi. Voit lukea lisää vastaavanlaisia tapauksia tästä artikkelista.
© Government Archives
Northwoods oli CIA:n salainen operaatio, jonka tarkoituksena oli vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen terrorin avulla, kuten räjäyttämällä matkustajakone ja syyttämällä siitä Kuuban hallitusta.
Virallinen ja epävirallinen kulttuuri

Richard Dolan puhuu kirjassaan myös virallisesta ja epävirallisesta kulttuurista. Esimerkiksi tänä päivänä Suomen virallisen kulttuurin mukaan tyydyttynyt rasva aiheuttaa edelleen sydänsairauksia, kun taas Ruotsissa ei. Tutkimuksista riippumatta.

Meidän tämän hetken virallisen kulttuurin mukaan salaliitot nähdään siis lähinnä historiallisena kuriositeettina. Niitä ei juuri tapahdu tänään, paitsi jos kyseessä on Venäjä, Pohjois-Korea, valtaosa Etelä-Amerikan tai Lähi-idän maista... jne. jolloin taas paradoksaalisesti pidetään oletuksena, että näiden maiden hallinnot ovat ristiriitatilanteessa aina valehteleva osapuoli, ja ainoastaan salaliittoteoreetikko tai hyvin naiivi henkilö uskoo muuta. Toisaalta virallisen kulttuurin mukaan salaliitot ovat nykypäivän lännessä mahdollisia tai jopa todennäköisiä yksilötasolla (murhia tai rikoksia) sekä jossain määrin yrityksissä, mutta ehdottomasti ei niiden keskuudessa, joilla on todellista poliittista vaikutusvaltaa.

Suomen suurin sanomalehti, joka toiminee myös virallisen kulttuurin vartijana kiteyttää tämän ajatuksen hyvin: Jos näet todennäköisenä että öljyn hinnan romahdus on seuraus kaupallisesta sodankäynnistä Venäjää vastaan, kuulut ilmeisesti samaan kategoriaan kuin ne, jotka uskovat että Ville Niinistö on syypää ilmastonmuutokseen tai Sarah Palin kehitti Internetin tavoitteena tuhota ihmiskunta. HSTV:n johtavat intellektuellit ja virallisen kulttuurin vartijat ovat puhuneet.

Me SOTT-toimituksessa suosittelemme jokaiselle lukijalle teidän tärkeimmän ominaisuuden, ajattelukyvyn, jatkuvaa harjoittamista ja ylläpitoa. Olkaa kriittisiä niin valtavirran mediaa kuin vaihtoehtomediaa kohtaan. Kannattaa silti muistaa, kummalla näistä foorumeista on enemmän valtaa julkiseen mielipiteeseen ja punnita asioita sen kautta.

Eikö valtavirran median uutisointi olekin varsin yksipuolista ja asenteellista, kun siirrymme poliittisiin aiheisiin? Milloin luemme Helsingin Sanomien sivuilta operaatio Gladion historiasta? Entä koska Ilta-Sanomat tarjoaa analyysin länsimaiden suorittamista laittomista vallankaappauksista? Vakoiluista? Salamurhista? Kidutuksista? Siitä, kuinka Yhdysvaltojen toisen maailmansodan jälkeisissä sotilasoperaatioissa on kuollut yhteensä arviolta 20-30 miljoonaa ihmistä?

Kuulemmeko edes Itä-Ukrainalaisten viimeisintä avunhuutoa: kuinka humalaiset Kiovan joukot ajoivat panssarivaunulla äidin ja hänen kahden tyttären yli, jonka jälkeen Kiova esti tapahtuneen mielenosoitukset?

Ei kannata pidättää hengitystä virallisten tunnustuksien puolesta; ole mieluummin itse se ääni, jonka haluat nähdä ja kuulla maailmassa.