Euroopassa on ollut läpi 2000-luvun nousussa maahanmuuttokriittinen poliittinen liike, joka nojaa retoriikassaan nationalismiin ja "sosiaalisen maahanmuuton" luomiin uhkakuviin. Suomessa tämän teeman on parhaiten muuttanut poliittiseksi pääomaksi perussuomalaiset, joka nousi viimeistään vuoden 2011 eduskuntavaaleissa marginaalipuolueesta suurten puolueiden joukkoon. Samalla se sai oman kansallismielisen, Jussi Halla-ahoon henkilöityneen maahanmuuttokriittisen siiven, joka "nuivan manifestin" kautta pyrki tuomaan esille minkälainen maahanmuutto on toivottavaa ja ei-toivottavaa:
Sosiaalinen siirtolaisuus tulee Suomelle suunnattoman kalliiksi, aiheuttaa ghettoutumisen kaltaisia ongelmia ja luo yhteiskunnallisia jännitteitä sekä syö viranomaisten resursseja. Tämän vuoksi sosiaalista siirtolaisuutta on vähennettävä ennen kaikkea vähentämällä Suomen houkuttelevuutta sosiaalisten siirtolaisten näkökulmasta.
Näiden argumenttien pohjalta on noussut ympäri eurooppaa nationalistinen poliittinen ilmapiiri, mikä näkyy niin kansallismielisten puolueiden kuin kansanliikkeiden suosion kasvussa (josta esimerkkinä saksalainen Pegida-liike, jonka johtaja Lutz Bachmann joutui eroamaan pukeuduttuaan Adolf Hitleriksi).


Pegida-liikkeen äärinationalistit tekemässä tutun näköistä tervehdystä Saksan mielenosoituksessa.
"Maahanmuuttokriittinen" siipi jakaa toivottavat ja ei-toivottavat ihmiset yksinkertaisesti sen mukaan, kuinka paljon he tuottavat voittoa yhteiskunnalle. Taustalla on ideologia, jossa humanitäärinen -ja ennen kaikkea etninen- siirtolaisuus nähdään aitona uhkakuvana Euroopan turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Näitä on toisinaan kiedottu myös erilaisiin salaliittoteorioihin, joissa "suvakit", "mokuttajat" ja "vihervasurit" aikovat islamisoida Euroopan (salaliittoteoria on toki terminä kokenut inflaation sen väärinkäytön vuoksi).

Toisin sanoen maahanmuuttokritiikin-kriitikot leimataan usein mustavalkoisesti kukkahattuisiksi ymmärtäjiksi, jotka ovat liian naiiveja näkemään liekkejä ympärillään. Oma toiminta nähdään jalona isänmaan etuna ja puolustuksena ulkopuolista aatteellista uhkaa (usein islam) vastaan. Turvapaikanhakijat (sekä heidän puolustajansa) toimivat näin ollen nationalistien oman yksinkertaisen sisäisen maailman projisoinnin kohteena; "ne" tulee ja vie meidän työt, sosiaalituet, naiset, vapauden jne. Ratkaisuna "maahanmuuttokriittiset" haluavat muuttaa sosiaalista turvaverkkoa siten, ettei se enää houkuttele humanitäärisiä maahanmuuttajia. Tämä luonnostaan vähentäisi ihmisten keskinäistä tasa-arvoisuutta ja yhteiskunnan heikompiosaisten oikeuksia. Taloudelliset ongelmat eivät kuitenkaan johdu maahanmuuttajista tai pakolaisista, vaan ne ovat sisäänrakennettuina velkapohjaiseen talousjärjestelmään, joka heiluu kuin hutera korttitalo. Tämän vuoksi kannattaa olla hyvin kriittinen maahanmuuttoagendalla ratsastavia poliitikkoja kohtaan.

Yksi yllä mainitun nuivan manifestin allekirjoittajista on perussuomalaisten kansanedustaja ja nationalistisen Suomen Sisu -järjestön puheenjohtaja Olli Immonen, joka järjesti pari päivää sitten kohun facebook -kommentillaan (käännetty suomeksi):
"Unelmoin vahvasta, rohkeasta kansasta, joka kukistaa tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus. Tämä ruma kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee ennen pitkää puhkeamaan miljooniksi pieniksi paloiksi. Elämämme ovat kietoutuneet yhteen rankkoina aikoina. Nämä ovat niitä päiviä, jotka tulevat jättämään ikuisesti jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Aiomme taistella loppuun asti kotimaamme ja aidon Suomen kansan puolesta. Voitto on meidän."
Ei ole vaikea arvata tämän hurmosmielisen tekstin ideologisia esikuvia, kun ottaa huomioon Immosen poseerauksen FB-sivuillaan kiihkonationalisti, Suur-Suomi fanaatikko ja AKS-perustaja Elias Simojoen 'Palava pensas' -kirja kädessään. Tässä lainaus Elias Simojoen aatteen hengestä, jotta lukija voi arvioida, minkälainen ajatusmaailma Immosta ja hänen kaltaisiaan oikein yhdistää:

Perussuomalaisten Olli Immonen lukemassa Elias Simojoen Palava pensas -kirjaa.
Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.

Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus! Kuolema ryssille, olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä, kuolema kotiemme, omaistemme ja isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema Kalevan heimon pirstojalle, Suomen kansan saastuttajalle. Suomen menetetyn kunnian ja tulevan suuruuden nimessä: Kuolema ryssille!
Huomaatteko kuinka molemmissa tapauksissa ulkopuolelta tuleva vihollinen edustaa jonkinlaista absoluuttista pahuutta, jota vastaan tulee käydä pyhää taistelua kansakunnan kohtalon puolesta? Politiikassa voi toki ja tuleekin asiallisesti keskustella maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä sekä ongelmista, mutta jos näkee vastapuolen aatteellisena vihollisena, voi avoimen keskustelun luominen olla hyvin vaikeaa.

On tietenkin selvää että jotkut poliitikot käyttävät myös opportunistisesti hyödyksi Immosen hurmoshenkistä kirjoitusta, mutta ei liene epäselvyyttä sen äärinationalistisesta vireestä, jolla pyritään luomaan suorastaan sodanjulistus maahanmuuttajia ja heidän puolustajia, vääräuskoisia kohtaan. Käyttäähän hän sanoja kuten sota, taistelu, vihollinen, ja voitto.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen Immosen aiheuttama kohu. Immonen poseerasi kesäkuussa Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) uusnatsien kanssa Eugen Schaumanin muistotilaisuudessa, jonka Suomen Sisu järjesti. Perussuomalaisten piirissä Immosen kirjoittelusta ollaan harmissaan, mutta vain harva tuomitsi sen täysin. Ongelmana vaikutti olevan enemmän sanavalinta, kuin itse sisältö. Maahanmuuttokriittisen liikkeen keulahahmo Jussi Halla-aho ilmoitti seisovansa Immosen kirjoitusten takana.

Tässä vaiheessa lienee myös aiheellista mainita, että suomalaisten oma historiallinen alkuperä jakautuu geneettisesti haploryhmien kautta eri klaaneihin, ja yhteiselo sekä Ruotsin että Venäjän kanssa on vuosisatojen ajan vaikuttanut meidän oman kulttuuriperimän ja identiteetin muodostumiseen. Nykyiset suomalaiset ovat usean aikoinaan maahan muuttaneiden ryhmien seurausta.

Lisäksi saamelaiset olivat täällä ennen suomalaisia. Eikö olisi loogista että nationalistit ajaisivat ennemminkin heidän oikeuksiaan, kuin kantasuomalaisten, sillä ovathan saamelaiset EU-alueen ainoa virallinen vähemmistökansa?

Ihmiset, jotka näkevät yhteiskunnan suurimmaksi vaaraksi sen kaikkein heikko-osaisimmat, pelaavat joko tiedostaen tai tiedostamatta juuri niiden poliittisten voimien pussiin, jotka pyrkivät hajaannuttamaan ja estämään ihmisiä yhdistämästä voimaansa. "Me ja ne" -ajattelu ohjaa yhteiskunnan alempia luokkia tuhlaamaan resursseja toistensa syyttelyyn, jolloin todelliset ongelmat jäävät aina ratkaisematta.

Maahanmuuttokriittisessä ideologiassa näkyy kyvyttömyys (tai haluttomuus) ymmärtää geopoliittisten tapahtumien vaikutusta maahanmuuttoon ja syitä niiden takana. Esimerkiksi ns. välimeren pakolaisongelmaan "maahanmuuttokriittinen" kansanedustaja Simon Elo tarjoaa ratkaisuksi pakolaisten laivojen käännytystä ja tuhoamista Libyan rannikolla:
- Ei taakanjakomekanismi ole kestävä ratkaisu. Se enemmänkin houkuttaa ihmisiä tulemaan. EU:n Poseidon ja Triton -[rajavalvonta]operaatiot pitäisi muuttaa Australian-malliin, eli käännyttää laivat takaisin, ja, kuten EU on jo tehnytkin, tuhota pakolaisten käyttämiä laivoja Libyan rannikolla, Elo sanoi.
Monet tuntuvat näkevän maahanmuuttajat ja pakolaiset jonkinlaisina sarjakuvamaisina karikatyyreinä, jotka ahneuttaan tulevan käyttämään hyväksi valtion resursseja ja palveluita.

Mutta miksi pakolaisongelma on noussut ongelmaksi? Mitä Libyassa tapahtui? Ihmisillä tuntuu olevan hyvin lyhyt muisti:

Libya oli ennen vuotta 2011 huomattavasti erilaisempi valtio, kuin nykyinen kivikaudelle pommitettu raunio. Sillä oli Afrikan korkein elintaso, ei velkaa, ei pankkikartellia, ilmainen koulutus ja terveydenhuolto. Sitä pystyi sanomaan perustellusti Afrikan hyvinvointivaltioksi. "Terrorismin" ja muiden syiden (resurssien ja vallan) vuoksi Libyaan piti viedä "demokratiaa" ja "vapautta". Libya toimi monen pakolaisen päätepisteenä ennen NATO:n pommituksia.Tämä ja koko 2000-luvulla voimistunut jatkuva ja loputon sota Lähi-Idässä ovat synnyttäneet luonnollisesti paljon pakolaisia. On kätevää sulkea silmät ja syyttää näistä konflikteista sen uhreja, mutta se ei ole mitään muuta kuin puhdasta epärehellisyyttä ja itsepetosta.

Kenties toimivampi -ja ehkä tänä päivänä hieman radikaali- ratkaisu pakolaiskysymykseen olisi olla pommittamatta suvereeneja valtioita kappaleiksi!

Ääriajattelua ja -liikkeitä ruokkii ihmisten halu saada helppoja ratkaisuja epätoivoisilla hetkillä. Kreikassa Syrizan jäätyä EU:n ja kansainvälisen pankkimafian jalkoihin on vaarana, että seuraavan yrityksen saa peittelemättömän fasistinen kultainen aamunkoitto. Ukrainan kaaoksen keskeltä nationalistinen Oikea sektori on kapinoimassa nykyistä Yhdysvaltojen/EU:n vasallihallitusta vastaan.

Ääriliikkeitä käytetään usein hyödyksi omien geopoliittisten päämäärien tavoittamiseksi; aivan kuten Lähi-Idässä ISIS toimii amerikkalaisten strategisena shakkinappulana (jota on "vahingossa" aseistettu ja koulutettu), on Azovin pataljoonalla ja muilla uusnatseilla vastaavanlainen rooli Ukrainassa. Yksinään nämä radikaalit jäisivät automaattisesti poliittiseen marginaaliin, mutta koska lännen pääasiallinen modus operandi on ollut toisen maailmansodan jälkeen käydä sijaissotaa tai aiheuttaa värivallankumouksia itsenäisissä valtioissa erilaisten fanaatikkojen avulla, ovat ne usein päässeet vallankahvaan aiheuttamaan tuhoa ja kärsimystä sotilasvallan ja diktatuurin muodossa.

Mutta mikä on se todellinen kasvoton ideologia, joka pyrkii ruokkimaan eri ihmisryhmien välisiä loputtomia konflikteja?

Musta ja valkoinen, homo ja hetero, vasemmistolainen ja oikeistolainen, natiivi ja maahanmuuttaja, kommunisti ja kapitalisti, kristitty ja muslimi, teisti ja ateisti; huolimatta kulttuurisista, uskonnollisista, sosiaalisista tai etnisistä eroista olemme (melkein) kaikki osa empatiakyvyn omaavaa globaalia yhteisöä, joka kykenee tuntemaan ja myötäelämään toisen ihmisen kärsimyksen. Yhteisömme -koko ihmiskunnan- pohjimmaisen erottelun syynä ei ole ideoiden ja kansojen monimuotoisuuden yhteentörmäys, vaan kamppailu myötätuntoon kykenevän ihmisen ja empatiakyvyttömän lajinsisäisen saalistajan välillä. Psykopaatti ottaa minkä tahansa aatteen muodon, mikäli siitä on hänelle hyötyä.


Psykopaatit hakeutuvat mielellään aloille, joissa he voivat käyttää mahdollisimman suurta päätäntävaltaa mahdollisimman suureen ihmisjoukkoon.
Tiedetään että perinnöllisten ja ympäristön tekijöiden aiheuttama emotionaalinen värisokeus, psykopatia, on yleisempää vallan huipulla. Suuryritykset, hallitukset, sotilasjohto, tiedustelupalvelut, yhdistykset, puolueet; kaikki ja mitkä tahansa johtoasemat vetävät puoleensa yksilöitä, jotka himoavat valtaa ja tilaisuutta dominoida muita. Unohda stereotypiat verenhimoisesta sarjamurhaajasta. Poliittinen psykopaatti hillitsee itsensä ja antaa käskyn räjäyttää ihmisiä tai romahduttaa valtioita, jos siitä on hänelle jotain hyötyä. Tämä tapahtuu yhtä kylmänviileästi ja välinpitämättömästi kuin kenkien sitominen. Toiset ihmiset ovat käyttöesineitä, joiden hyötyarvo ja funktio määräytyy omien sisäisten nihilististen tarpeiden kautta. Tälläiset vallankäyttäjät yhdistettyinä autoritaarisiin seuraajiin johtavat lopulta systeemin romahtamiseen, ellei heitä estetä ajoissa.

Äärioikeistoon suhtaudutaan tänä päivänä helposti kuin sketsihahmoihin, mutta oikean tilaisuuden ja taustavaikutuksen kautta ne voivat nousta vaaralliseen asemaan, kuten on aikaisemmin nähty. Maahanmuuttokriittisyydellä ratsastaminen voi vetää myös puoleensa hyvin erikoisia opportunisteja, jotka näkevät tilaisuuden tulleen haalia itselleen poliittista valtaa.

Perimmäinen jako ihmisyydessä vedetään empatiakykyisten ja -kyvyttömien välillä, kaikki muu tulee sen jälkeen. Ilman tämän asian tiedostamista ei voi ymmärtää ihmisen toimintaa maapallolla, sitä miksi kaikesta luontaisesta hyväntahtoisuudesta huolimatta on edelleen niin paljon kärsimystä, tuskaa ja avun tarpeessa olevia pakolaisia, sekä niitä, jotka haluavat manipuloida ihmiset toisiaan vastaan, jolloin todelliset syyt maailman tapahtumiin peittyvät hysterian, ksenofobian ja erilaisten ismien luoman kohinan alle.