Hallitus

Hallitus ilmoitti kohua herättäneistä leikkauksista tiistaina 8.9.2015
Suomen hallitus kertoi tiistaina rajuista uudistuksista, joiden tarkoitus on "korjata suomen kilpailukykyä ja julkisen talouden kestävyysvajetta". Leikkauksia perustellaan työllisyyden kasvulla. Aikomuksena on muuttaa loppiainen ja helatorstai palkattomiksi pyhäpäiviksi, ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi, puolittaa ylityökorvaukset, tiputtaa sunnuntaikorvaus 75%:iin, ja leikata julkisen sektorin lomia 30:een päivään. Yle uutiset kertoo aiheesta:
Hallitus kertoi tänään toimista, joilla se pyrkii korjaamaan suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja julkisen talouden kestävyysvajetta. Tavoitteena on kustannuskilpailukyvyn parantaminen viidellä prosentilla.

- Asetamme työn etusijalle, kuvaili tiedotustilaisuudessa valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.)

Tarkkoja lukuja hän ei uskalla antaa, mutta hän vakuuttaa, että muutosten myötä syntyy kymmeniätuhansia työpaikkoja.
Onko näin? Tulevatko Suomen "kilpailukykyä ja kestävyysvajetta korjaavat" ehdotukset lisäämään työllisyyttä? Siirtyykö yritysten lisien maksusta säästämät rahat uusien työntekijöiden palkkaamiseen, kun vanhat tekevät edelleen saman työn pienemmällä palkalla? Entä mitä se tekee ostovoimalle ja kulutukselle? Kuinka ensimmäisen sairaspäivän asettaminen palkattomaksi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja stressiin? Paraneeko vienti näillä toimilla? Muutokset herättävät välittömästi monia kysymyksiä niiden toimivuudesta.

Toimenpiteet iskevät kaikkein voimakkaimmin keski- ja pienipalkkaisiin naisvaltaisiin aloihin, kuten esimerkiksi hoitoalalle, joissa erilaiset lisät vaikuttavat suuresti työntekijöiden kokonaistuloihin. Ensimmäisen palkallisen sairauspäivän poistaminen tuntuu omituiselta, koska ilman lääkärin kirjoittamaa sairaustodistusta pidetyt kolmen päivän poissaolot ovat antaneet lupaavia tuloksia työnantajille; sairauspoissaolot ovat pienentyneet omailmoittamisen ansiosta. Nyt tämä työntekijän ja työnantajan välinen luottamus romutetaan rankaisemalla työntekijää sairastumisesta.

Luonnollisesti ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus ei koske päättäjiä itseään. On mielenkiintoista etteivät he vaivaudu tekemään edes pientä symbolista elettä kansan vuoksi. Kansanedustajat ja ministerit luopuvat kyllä yhden ja kahden viikon palkastaan, mutta tämäkin on vain kertaluontoinen tempaus, jolla ei ole mitään pitkäaikaista vaikutusta. Onko sairauspoissaolokäytäntö toiminut Ruotsissa, josta kyseinen malli ollaan nyt ottamassa Suomeen? Ei ole:
- Sairauspoissaolot eivät ole pysyneet Ruotsissa laskusuunnassa, vaan ovat pikemminkin palanneet lähtötasolle, erikoistutkija Annina Ropponen Työterveyslaitokselta sanoo.

- Tämän lisäksi sairauslomat ovat pidentyneet, mikä on valtavan kallista.

Sairauspoissaolot ovat lisääntyneet Ruotsissa tasaisesti vuodesta 2010 lähtien. Vuonna 2013 sairauslomalaisten määrä kasvoi Ruotsissa peräti 12 prosenttia.

- Tämä on (selkeä) kasvu ja se on huolestuttavaa. Tähän on suhtauduttava erittäin vakavasti, sosiaaliministeri Ulf Kristersson sanoi Ruotsin televisiolle viime vuoden tammikuussa.
Hallituksen kaavailema solidaarisuusveron laajentaminen on täysin kosmeettinen ele, jolla pyritään luomaan kuva "yhteisestä vastuunkannosta". Veromuutoksen vaikutus on todella minimaalinen, eikä se koske pääomatuloihin. Entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen kommentoi blogissaan:
Kun solidaarisuusveroa ei peritä pääomatuloista, hallitus panee nyt 2 prosentin lisäverolle ennen muuta suurituloisten alemman kerrostuman: 72 300-90 000 euron suuruisten ansiotulojen saajat. Hallitus siis "kuritti hyväosaisia", mutta ei kaikkein hyväosaisimpia eli Sipilää yms. Eläkeläisillle yli 45 000 euron tuloista maksuunpantavaa 6 prosentin raippaveroa sen sijaan ei ulotettu palkkatuloihin.

Mitä pääomatulon ylimmän veroprosentin korotukseen tulee, katsoin - tuoreimman tilastoidun - vuoden 2013 veronperintätilastoja ja sen perusteella sanon, että se korotus koskee vain surkean pientä osaa pääomatuloista. Osinkoja maksettiin kyseisenä vuonna luonnollisille henkilöille yhteensä 3 991 miljoonaa euroa ja niistä oli saajalleen verovapaata tuloa 2 258 miljoonaa euroa. Niihin tuloihin ei veronkorotus ulotu.

Sen lisäksi kaikkein suurituloisimmat ovat saaneet myyntivoittoja (3 953 miljoonaa vuonna 2013), joista yleensä 20-40 prosenttia on verotonta tuloa. Niihinkään tuloihin ei veronkorotus ulotu.

Ja kun suurin osa oikein rikkaiden osingoista ja myynti- eli luovutusvoitoista menee holding-yhtiöihin tai karkaa ulkomaille (veroparatiiseihin), niihinkään tuloihin ei veronkorotus ulotu.
Suomi on ollut taantumassa vuoden 2008 talouskriisistä lähtien, jonka myötä kiristyspolitiikan keinot on otettu yhä määrätietoisemmin käyttöön. Tästä huolimatta työttömyys on ollut voimakkaassa kasvussa. Hallituksen viimeisin suunnitelma on viesti siitä, että austerity-politiikan soveltamisesta ei aiota luopua. Tämä oli vaalien jälkeen täysin ennustettavissa, sillä nykyinen hallitus on ennätyksellisen paljon oikealla niin arvojen kuin talousajattelun suhteen. Mutta onko kiristyspolitiikka toiminut muualla?

2008 talouskriisin jälkeen useat Euroopan maat joutuivat taloudellisiin ongelmiin pankkien holtittoman lainaamisen vuoksi. Tämän jälkeen niille työnnettiin lisää lainaa (veronmaksajien rahoja) troikan toimesta, jolloin toteutettava talouspolitiikka muuttui yhä tiukemmaksi EKP:n ja IMF:n tarkasti määriteltyjen ehtojen vuoksi. Kiristystoimet otettiin käyttöön. Toimittaja Joe Quinn kirjoittaa artikkelissaan:
EKP ja IMF eivät kuitenkaan aikoneet lahjoittaa eurooppalaisille heidän omia rahojaan takaisin aivan ilmaiseksi. Pelastaakseen pankit, he vaativat että kriisimaiden hallitusten tulisi säätää lakeja, jotka saavat ihmiset maksamaan (taas) pankeille vähentämällä eläkkeitä, julkisen sektorin palkkoja, sosiaalitukia, terveydenhuollon kustannuksia, ja muita menoja, jotka lisäävät ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Monessa tapauksessa valtiot määrättiin yksityistämään julkisia palveluja yrityksille, joka johti peruspalveluiden kuten veden, sähkön ja liikenteen hinnannousuihin. ...Viimeisen viiden vuoden aikana "Kreikka" sai 240 miljardia euroa tukea, josta suurin osa oli peräisin eurooppalaisten veroista. Mutta noin 90% tästä 240 miljardista eurosta meni suoraan kansainvälisille suurpankeille ja muille talousinstituutioille, jotka olivat kaikki lainanneet ja investoineet holtittomasti Kreikan valtioon. Loput 10% meni Kreikan hallitukselle, jotta he voisivat pyörittää maata, eli maksaa kansalaisten palkat jne. Eli tavallisten veronmaksajien rahoilla annetut lainat menivät lopulta pankkiirien taskuihin, samalla kun tavalliset kansalaiset joutuvat kiristämään vyötään yhä ankarimmissa olosuhteissa.
Kreikka on ollut "austerityn" mallimaa viimeiset viisi vuotta erittäin huonoin tuloksin. Kreikka on toisin sanoen noudattanut juuri tätä samaa talouspolitiikkaa, jonka nimeen Suomen nykyhallitus näyttää vannovan tällä hetkellä. Jos se ei toimi Kreikassa, niin miksi se toimisi Suomessa?

Monet kuuluisat talousteoreetikot ovatkin kritisoineet EU:n rajua austerity-politiikkaa. Esimerkiksi Nobel-palkitut taloustieteilijät Paul Krugman ja Joseph Stiglitz ovat molemmat toimineet äänekkäinä vastustajina tälle linjalle:
Nobelisti-professoreiden mukaan EU on vaatinut jäsenmailta ja erityisesti euromailta julkisen talouden vyönkiristyksiä liian aikaisin ja liian kovalla voimalla, ennen kuin euro- ja talouskriisi on kunnolla hellittänyt ja kasvu päässyt uuteen alkuun.

Heidän mukaansa ennenaikaiset ja liian voimakkaat vyönkiristykset eivät ole supistaneet julkisen talouden alijäämiä eivätkä hidastaneet valtioiden velkaantumista, vaan ne ovat päinvastoin kasvattaneet alijäämiä ja kiihdyttäneet velkaantumista.

Tällaisen arvostelun mukaan eurovaltioiden velkaantuminen ei johdu talouskurin puutteesta, vaan kurin ennenaikaisesta ja liian voimakkaasta kiristämisestä. Kuri on kääntynyt tarkoitustaan vastaan.
Paul Krugman on lisäksi kutsunut suorapuheisesti Suomen päätöksiä pahoiksi virheiksi. Hänen mukaan "Suomi on tehnyt todella kovaa kiristyspolitiikka ilman minkäänlaista painetta markkinoilta. Poliitikot ovat olleet todella vastuuttomia", jatkaen "Tehkää mitä tahansa, mutta älkää ainakaan kiristäkö enempää. Älkää enää pahentako tilannetta entisestään".

Ranskalainen ekonomisti Tomas Piketty kirjoitti The Nation lehdessä avoimen kirjeen liittokansleri Angela Merkelille, jossa hän sanoo austerity-politiikan epäonnistuneen Kreikassa, vaatien velkahelpotuksia ja elvytystä kiristyksen sijaan, jotta talous saataisiin käyntiin:
Kuten suurin osa maailmasta tiesi näin käyvän, on Euroopan vaatimat talousuudistukset murskanneet Kreikan talouden, johtaen massatyöttömyyteen, pankkijärjestelmän romahdukseen, syventäen velkakriisin vaikutuksia, jonka vuoksi velka on eskaloitunut 175% BKT:sta, jota on mahdotonta maksaa pois. Talous on nyt hajalla, verot nousseet rajusti, työntekijät laman kourissa ja kaupankäynti kuihtunut valuutasta.

Humanitäärinen vaikutus on ollut massiivinen: 40 prosenttia lapsista elää nyt köyhyydessä, lapsikuolleisuus on noussut huimasti ja nuorten työttömyys on lähellä 50 prosenttia. Edellisten Kreikan hallitusten korruptio, veronkierto ja huono tilikertomus auttoivat synnyttämään velkaongelman. Kreikkalaiset ovat myöntyneet Saksan liittokansleri Angela Merkelin kutsumiin austerity-päätöksiin: leikanneet palkkoja, hallituksen budjettia, eläkkeitä, lisänneet yksityistämistä ja säätelyn vähentämistä, sekä korottaneet veroja. Mutta viime vuosien niin sanotut sopeuttamisohjelmat ovat aiheuttaneet ainoastaan suuren laman Kreikan kaltaisiin maihin, sellaista jota ei ole nähty Euroopassa sitten vuosien 1929-1933. Saksan valtiovarainministeriön ja Brysselin määräämä lääke on vuodattanut potilaan kuiviin, ei parantanut sairautta.
Tässä vaiheessa olet saattanut alkaa ymmärtämään, miksi puhun niin paljon Kreikasta. Koska me kaikki olemme Kreikka. Sama kohtalo odottaa jokaista valtiota, joka noudattaa rajua kiristyspolitiikkaa. Sen tarkoitus ei ole lisätä työllisyyttä, vaan kasvattaa tuloeroja, avata valtion resursseja yksityiselle sektorille, rikastuttaen vain hyvin pientä osaa yhteiskunnasta ja tinkiä muiden elintasosta. Kyseessä on sama ideologinen uusliberaali talousmalli, jota on sovellettu ympäri maailmaa shokkihoidon periaatteilla: erilaiset kriisit synnyttävät olosuhteet, joissa ihmiset ovat suostuvaisia luopumaan kansallisesta omaisuudestaan ja normaaleista oikeuksistaan. Mikäli Suomessa suostutaan rajuihin leikkauksiin, voi niitä olla hyvin vaikea saada enää takaisin.

Austerity

Kiristyspolitiikan ja BKT:n suhde vuosina 2011-2012. (lähde: Panic-driven austerity in the Eurozone and its implications. Paul De Grauwe, Yuemei Ji)
"Mutta holtiton velanotto täytyy loppua", huutavat monet. Kyllä, mutta tässä on muutama ongelma: ensinnäkin kaikkein tärkeintä ei ole velan määrä, vaan lainaehdot. Japanilla on huomattavasti isompi velkamäärä suhteessa bruttokansantuotteeseen kuin Kreikalla, mutta se ei ole samanlaisessa kriisissä. Miksi? Koska Japanin velan myöntää Japanin oma keskuspankki pienellä korolla ja pitkällä laina-ajalla. Tämän vuoksi samanlaista ongelmaa ei ole syntynyt Japaniin, jonka velka on yli 220% BKT:sta.

Lisäksi on ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että velkaantuminen on sisäänrakennettuna nykyaikaiseen rahajärjestelmään: pankit luovat rahaa tyhjästä velan kautta, ja tekevät voittonsa korolla. Mitä köyhempi asiakas, sitä enemmän korkoa ja päinvastoin. Tällä hetkellä maailmassa on velkaa puolet enemmän kuin rahaa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei absoluuttista velkaa voida koskaan maksaa pois, jolloin automaattisesti joku jossain joutuu varattomaksi ja menettää omaisuutensa. Kyseessä voi olla yksityishenkilö, yritys tai valtio. Toimittaja Pierre Lescaudron kirjoittaa:
Tänä päivänä 97% digitaalisesta rahasta "luodaan" kuitenkin velalla, yksityisten pankkien toimesta. Tämä tarkoittaa, että nykyään rahaa ei luoda palvelemaan taloudellista kehitystä tai kansallisen rahatalouden käytäntöjä, vaan maksimoimaan yksityisten pankkien voitot.

Tällä hetkellä maailman rahavarannot ovat 68 biljoonaa dollaria, velan ollessa 137 biljoonaa dollaria. Niiden suhdeluku on 1:2, ja tämä kuilu jatkaa laajenemistaan. Maailma velkaantuu eksponentiaalisesti, paljon nopeammin kuin mitä talous kasvaa. Näin ollen velka tukehduttaa taloutta, vaatimalla jatkuvasti enemmän tuottoa kattamaan lainojen korot.

Koska velan määrä ylittää rahan määrän, ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi rahaa maksamaan takaisin tätä uskomatonta velkasummaa. Ennemmin tai myöhemmin jollakin ei ole rahaa velanmaksuun, ei siksi ettei hän henkilökohtaisesti pystyisi maksamaan, vaan koska tätä rahaa ei ole olemassa missään.

Tässä skenaariossa siirrymme virtuaalimaailmasta (arvo-osuusjärjestelmästä) oikeaan elämään, jossa vararikkoon joutunut kansalainen/valtio menettää omaisuutensa (talon, auton, julkiset palvelut, infrastruktuurin) velkojille (yksityisille pankeille). Se on viekas menetelmä, joka tuntuu olevan suunniteltu aiheuttamaan vararikon mahdollisimman monelle ihmiselle ja valtiolle kuin suinkin mahdollista.
Täytyy muistaa että nämä kaikki kiristysvaatimukset johtuvat vuoden 2008 maailmanlaajuisesta finanssikriisistä, jonka vaikutukset näkyvät edelleen Euroopassa ja muualla. Meidän ei tulisi luopua omista vaivalla hankituista oikeuksista ja työehdoista, vaan vaatia pankkeja vastuuseen itseaiheuttamista ongelmistaan ja pyrkiä hakemaan vaihtoehtoisia ratkaisuja kiristyspolitiikalle, aivan kuten esimerkiksi Islannissa tehtiin menestyneesti kriisin jälkeen. Koska talouden ongelmat juontuvat paljon syvemmälle itse rahajärjestelmän rakenteisiin, eivät kosmeettiset leikkaukset tule niitä korjaamaan, eikä se liene tarkoituskaan.

Älä odota työllisyyden kasvua näillä menetelmillä, sillä austerity-politiikan vaikutukset on nähty jo monessa muussa maassa, ja lukuisat taloustieteilijät ovat varoitelleet liiallisen taloudellisen kiristyksen seurauksista. Hallituksen leikkaukset tulevat johtamaan tulonsiirtoon keski- ja matalapalkkaisilta rikkaalle eliitille, aivan kuten kaikkialla muuallakin.