Venezuela tilanne
Venezuelan poliittinen tilanne on kärjistynyt. Opposition laajojen mielenosoitusten vanavedessä Yhdysvallat teki siirtonsa ja ilmoitti tukevansa oppositiojohtaja Juan Guaidóa, joka julisti itse itsensä Venezuelan uudeksi presidentiksi marssien yhteydessä viime keskiviikkona.

Seuraavana päivänä Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo totesi Venezuelan presidentti Nicolás Maduron hallinnon "laittomaksi" ja "pohjiaan myöten epädemokraattiseksi". Presidentti Trumpin mukaan Yhdysvallat ei "puntaroi vielä mitään, mutta kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä".

Muun muassa senaattorit Rick Scott ja Marco Rubio laukoivat lehdistötilaisuudessa, kuinka "Maduro on hirveä diktaattori, terroristi" ja että "ei ole epäilystäkään siitä, että Maduron hallinto sponsoroi terrorismia ja on uhka kansalliselle turvallisuudelle."

Amerikkalaispoliitikot ovat siis ottaneet vakiintuneen retoriikan käyttöön tuttuine taikasanoineen: "vapaus ja demokratia", "paha diktaattori", ja "kansannousu".

Sama mytologinen tarina on aina ollut oikeuttamassa laitonta vallankaappausta tai sotilaallista väliintuloa (oli kyseessä sitten suora sotilaallinen interventio tai oppositiovoimien aseistaminen/tukeminen/rahoittaminen).

On hämmentävää katsoa, kuinka tismalleen samaa retoriikkaa käytetään edelleen tänäkin päivänä. Luulisi että kaikki muistavat vielä Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin kohtalon.

"Terrorismin vastainen sota" - joka on maksanut amerikkalaisille veronmaksajille 250 miljoonaa dollaria päivässä viimeiset 16 vuotta - ei lisännyt Irakin, Libyan tai minkään muun maan "kansallista turvallisuutta", eivätkä ne vähentäneet "terrorismin uhkaa".

Lopputulos oli täysin päinvastainen. Kuolleiden tarkkaa määrää ei saada koskaan selville, mutta arviot vaihtelevat sadoista tuhansista reilusti yli miljoonaan.

Ukrainalaisetkin katuvat vuonna 2014 maassaan tapahtunutta laitonta vallankaappausta: 92 prosenttia kyselyyn osallistuneista ottaisi vanhan hallinnon takaisin, jos vain pystyisi.

Uskooko siis joku, että Venezuelan kohdalla väliintulossa menisi kaikki toisin?

Tätä amerikkalaisten sotaisaa retoriikkaa tukevat luonnollisesti sen Eurooppalaiset vasallit, mukaan lukien Suomi: ulkoministeri Timo Soinin mukaan "Nicolás Madurolla ei ole oikeutta valtaan".

Ranskan presidentti Emmanuel Macron antoi lausunnon, joka on tekopyhyydessään täysin käsittämätön:
Eurooppa on tukenut demokratian palauttamista sen jälkeen, kun Nicolás Maduro valittiin toukokuussa 2018 laittomilla vaaleilla. Tervehdin satojen tuhansien venezuelaisten rohkeutta, jotka marssivat vapautensa puolesta.
Samaan aikaan Ranskassa keltaliivien mielenosoitukset ovat jatkuneet viikkokausia, ja sadat tuhannet ranskalaiset ovat kerta toisensa jälkeen palanneet kaduille osoittamaan mieltään äärimmäisen epäsuosittua Emmanuel Macronin hallintoa vastaan. Pata kattilaa soimaa!


Macron ilmoitti myös, että Venezuelalla on 8 päivää aikaa järjestää uudet vaalit. Saksa ja Espanja antoivat samaan aikaan lähes identtisen lausunnon kuin Ranska.

Lauantaina 26.1 järjestetyssä YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa tämä sotaisa retoriikka sai jatkoa, kun ulkoministeri Pompeo heitti ilmaan uhkavaatimuksensa pauhaamalla: "olette joko vapauden puolella tai kannatatte Maduron kaaosta". Eli vanha tuttu "olette joko meidän puolella tai terroristien puolella." -argumentti.

Järjen ääni onkin kuulunut taas kerran muualta kuin länsimaisten johtajien suusta. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on kommentoinut tilannetta seuraavasti:
Olemme todistamassa taas uutta yritystä sekaantua itsenäisen valtion sisäiseen politiikkaan. Kuten tiedetään, on Nicolas Maduroon aiemminkin kohdistunut yrityksiä syöstä hänet vallasta. Se, että Yhdysvallat ja useat muut maat -erityisesti ne jotka sijaitsevat alueella- tunnustavat välittömästi tämän itse itsensä presidentiksi julistaman henkilön, tarkoittaa että heillä on rooli tämän kilpailevan johtajuuden synnyttämisessä. Tämä voi horjuttaa tilannetta ja johtaa maan sisäisen poliittisen tilanteen kaaokseen.
Venäjän presidenttin Vladimir Putinin mukaan "tuhoisa ulkoakäsin tapahtuva sekaantuminen rikkoo räikeästi kansainvälisten lakien [muodostamia] perustavanlaatuisia normeja".

Myös Kiina ja Turkki ovat ilmaisseet selvästi vastustavansa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sekaantumista Venezuelan sisäisiin asioihin.

Taloudellinen sodankäynti

Venezuelan taloudelliseen tilanteeseen on vaikuttanut moni asia. Valtamedia osoittaa mielellään sormellaan ainoastaan Maduron hallintoa, mutta tilanteen kokonaiskuvan hahmottamiseksi on ymmärrettävä, että Venezuela on ollut vuosia taloudellisen sodankäynnin kohteena.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen asettamat pakotteet ovat estäneet 18 miljoonaa laatikollista ruokaa saapumasta maahan, vaikuttaen kriittisesti tavallisten venezuelalaisten elämään. Trumpin hallinnon vuonna 2017 asettamat pakotteet ovat tähän mennessä maksaneet Venezuelalle noin 6 miljardia dollaria!

Yhdistyneen kuningaskunnan keskuspankki ei ole suostunut palauttamaan Venezualalle sen omia 1.2 miljardin dollarin kultavarantoja. Yhdysvallat pyrkii siirtämään oppositiolle Venezuelan ulkomailla sijaitsevaa varallisuutta, esimerkiksi Teksasissa sijaitsevan Venezuelan valtio-omisteisen Citgo -öljy-yhtiön hallinnasta käydään parasta aikaa kovaa taistelua.

Poliittisen kommentaattorin Caitlin Johnstonen mukaan:
Yrityksellä syöstä Venezuelan hallitus vallasta ei ole sosialismin kanssa mitään tekemistä. Kyse on alueellisesta hegemoniasta. USA on pitkään nähnyt Etelä-Amerikan omana henkilökohtaisena varastokaappinaan, tuhoten kenet tahansa tätä ajatusta vastustavan.

Myös se tosiasia, että Venezuelalla on vahvistetusti planeetan suurimmat öljyvarannot, tekee tästä agendasta yhä keskeisemmän. Ja kyllä, se että suuri osa Venezuelan talousjärjestelmästä on keskitetty tarkoittaa, että yhtiömoguleilla on vähemmän mahdollisuuksia ostaa osia tästä, tätä manipuloidakseen.

Tämän toki selittäessä USA:n aggressiivisen toiminnan, ei se kuitenkaan anna hyväksyttävää oikeutusta näille toimille. Venezuela ei ole osa Yhdysvaltoja ja yritykset kontrolloida maan resursseja, sen taloutta sekä hallitusta ovat hävyttömiä rikkomuksia sen kansallista itsemääräämisoikeutta kohtaan.
Vastoin yleistä käsitystä on venezuelalaismedia vahvasti yksityisten korporaatioiden hallitsemaa (kohta 5:44): useat sanomalehdet toistavat Maduron-vastaista agendaa, ja valtion tv-kanavat saavuttivat Nielsen Companyn 2013 kuluttajatutkimuksen mukaan vain 8,4% katsojista. Sen sijaan yksityisomisteinen media saavuttaa Centre for Economic Policy Research (CEPR) -järjestön arvion mukaan arviolta 74-92% kaikista käyttäjistä.

Venezuelan talousministeri Ricardo Menéndez avaa lisää tässä haastattelussa Venezuelaan kohdistettua taloudellista sodankäyntiä:


On varsin ironista, että suunnitelma toisen itsenäisen valtion presidentin vallastasyöksemisestä on yhdistänyt Yhdysvaltojen kongressin demokraatit ja republikaanit, jotka tukevat tätä itsevaltiaan tavoin presidentiksi julistautunutta oppositiojohtajaa, jonka nimeä nämä amerikkalaispoliitikot hädin tuskin edes muistavat.

Sillä juuri Yhdysvaltojen vuoden 2016 vaaleja ja Trumpin nousua presidentiksi on laajasti pidetty "epädemokraattisena" prosessina. Samalla logiikalla kongressin edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi voisi huomenna julistautua diktaattorin tavoin presidentiksi, ja ulkopuoliset valtiot antaisivat tukensa tälle toiminnalle.

Onkin selvää, että "vapautta ja demokratiaa" julistavan narratiivin takana on pelkkä ahne vallanhimo. Globaali eliitti vihaa itsenäisiä päätöksiä tekeviä valtioita. Niitä, jotka eivät suostu noudattamaan yhteinäistä maailmanlaajuista poliittista agendaa, vaan sen sijaan pitävät kiinni kansallisesta päätäntävallastaan ja resursseistaan.

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantajana John Bolton lausuikin eilen puolihuolimattomasti totuuden sanomalla Venezuelan vallanvaihdon olevan hyvä business-mahdollisuus. Pääsy maailman laajimpiin öljyvarantoihin eittämättä olisi.

Venezuela öljy