"Kun johtavat poliitikkomme jo aikapäiviä sitten ovat julistaneet luopuneensa henkisestä puolueettomuudesta niin sanotun läntisen arvoyhteisön hyväksi, media on ollut samalla linjalla. Seuraukset näkyvät. Meille jaettava tieto on etupäässä sen näkemyksen välittämistä, mikä on vallalla "lännessä". Siitä suunnasta tulevat kranaatit siis lähinnä osuvat meihin."
Informaatiosota on termi jonka käyttö on vakiintunut Suomessa Ukrainan tilanteen myötä. Muutaman vuoden sisällä olemme havahtuneet joutuneemme keskelle katalaa tiedonvälityksen manipulointia ja sodankäyntiä, ainakin jos mediaamme on uskomista: termiä käytetäänkin lähinnä kuvastamaan venäläisen tiedonvälityksen toimintaa, synonyyminä propagandalle.
Informaatiota on aina kontrolloitu ylhäältä käsin, koska yhteiskuntamme on rakenteeltaan hierarkinen. Nykyisellä tiedonvälityksen aikakaudella ihmisillä on parempi mahdollisuus saada tietoa erilaisten tapahtumien syy- ja seuraussuhteista, jonka vuoksi valheelliset narratiivit on mahdollista kaivaa esille ja purkaa osiin loogisen päättelyn kautta. Tosiasia on, että lännessä esitetyt omaa toimintaa myötäilevät tulkinnat maailman tapahtumista eivät kestä päivänvaloa. Tämän vuoksi kilpailevat näkemykset on pyritty tunnepohjaisesti mustamaalaamaan propagandaksi ja salaliittoteorioiksi
, ad hoc ratkaisuna informaatioajan ongelmiin.
Informaatiosota on kyllä totta, mutta eri tavalla kuin media sen esittää. Tosiasiassa kyse on erilaisten todellisuuskäsitysten voimakkaasta yhteentörmäyksestä, jossa keskenään käyvät kamppailua objektiivinen ja subjektiivinen informaatio: Totuus ja valheet.
Eversti Sampo Ahto
Yleisesikuntaeversti ja sotahistorioitsija Sampo Ahto kirjoitti viime vuonna
Kylkirauta-lehden 2014/02-numeroon (s. 63) hyvin mielenkiintoisen informaatiosotaa käsittelevän artikkelin. Yksikään media ei kommentoinut sanallakaan hänen kirjoitustaan, joka lopulta jäi täysin pimentoon suurelta yleisöltä. Tässä on Ahton tärkeimmät huomiot aiheesta:
Ahto aloittaa artikkelin kertomalla, kuinka nykytilanne vaikuttaa hyvin sekavalta, jossa olemme joutuneet ikäänkuin mielipidemuokkauksen taisteluhautaan, informaatiosodan kranaattien lennellessä puolelta toiselle, eikä propagandan vaikutuksilta voi kukaan mediaa seuraava olla turvassa. Hänen mielestään järkevin suoja olisi niin oikeassa sodassa kuin propagandasodassa tilanteesta erossa pysyminen. Tämän perusedellytyksenä Ahto näkee tasapuolisen tiedonvälityksen. Hänen mukaansa nykytilanteessa on ongelmallista, että:
"Tällaiseen tiedonvälitykseen valtamediamme ei valitettavasti kykene eikä kai halua sellaista yrittääkään. Kun johtavat poliitikkomme jo aikapäiviä sitten ovat julistaneet luopuneensa henkisestä puolueettomuudesta niin sanotun läntisen arvoyhteisön hyväksi, media on ollut samalla linjalla. Seuraukset näkyvät. Meille jaettava tieto on etupäässä sen näkemyksen välittämistä, mikä on vallalla "lännessä". Siitä suunnasta tulevat kranaatit siis lähinnä osuvat meihin."Emme siis jaa tietoa tasapuolisesti, vaan valitsemme informaation sen perusteella, mikä tukee länsimaiden maailmanlaajuisia valtapyrkimyksiä. Ahto nimeää yhden yleisimmän ja vanhimman strategian propagandassa olevan vastustajien johtajien demonisointi, jolloin kritiikki yhdistetään päättäjien vääristeltyyn henkilökuvaan:
Tuoreimmalta ajalta ovat varmaan muistissa vielä tapaukset Saddam Hussein tai Gaddafi, joihin keskitettiin sanallisen sodan todellinen rumputuli. Tulos oli erinomainen, ja harva kai vieläkään kykenee näkemään kyseisissä herroissa mitään myönteistä. Sen sijaan vaikkapa Brunein sulttaanista emme tiedä juuri mitään, vaikka hänen käskystään Bruneissa vastikään otettiin rangaistuksina käyttöön kivittäminen kuoliaaksi ja jäsenten katkominen. Miksi puhua pahaa miehestä, jolla on myötämieltä ja öljyä lännelle? Ukrainan kriisissä päädemoniksi on otettu Vladimir Putin. Meilläkin on kyselty, kuka pysäyttäisi Putinin, ja vähintäänkin rivien välissä on vihjailtu, että miehellä saattaa olla pahoja suunnitelmia myös Suomen suhteen. Muualla on käytetty vielä rajumpaa kieltä, mistä meillä ei ole kehdattu edes puhua. (Ahto 2014)
Tosiaan, Ahto tuo artikkelissaan esille tärkeitä näkökulmia. Näettekö, kuinka aina kun "demokratiaa ja vapautta" (suomeksi=yhteiskuntarakenteiden romahduttamista resurssien ja geopoliittisen aseman maksimoimiseksi) täytyy toimittaa jonnekin, tapahtuu usein ensimmäiseksi kyseisen valtion johtajien demonisointi. Tämän kautta on helppo tarjota muita syitä hyökkäyksen aloittamiseksi.
Irakin tapauksessa oli kyse "joukkotuhoaseista", jotka oli tietoisesti tekaistu antamaan oikeutus sodalle, kuten
Downing Streetin muistio paljasti. Libyassa luotiin kuva aidosta kansannoususta, vaikka tosiasiassa kyse oli tyypillisestä manipuloidusta "värivallankumouksesta". Kun Libyassa
miljoona kansalaista marssi Gaddafin puolesta, pysyivät länsimaat hyvin hiljaisina asiasta.
Saddam Husseinissa ei ollut Yhdysvaltojen mielestä mitään vikaa, kunnes hän päätti ryhtyä
kauppaamaan öljyä euroilla dollarin sijaan. Vastaavasti Gaddafi muuttui ystävästä viholliseksi
ryhdyttyään kehittelemään Afrikalle yhteistä valuuttaa, kultadinaaria, joka olisi haastanut amerikkalaisten petrodollarin öljykaupassa. Sen sijaan saudit ovat täysin salonkikelpoisia yhteistyökumppaneita, vaikka heidän hallintomuotonsa onkin paratiisi kauloja katkoville ja naisia alistaville fanaatikoille. Saudit ovatkin "
meidän puolellamme". Luonnollisesti tämän epäpyhän liiton yhteinen äpärälapsi ISIS kuuluu samaan perheeseen.
Tästä kaikesta huolimatta ihmiset tuntuvat yhä uudestaan ja uudestaan ottavan itsestäänselvyytenä Yhdysvaltojen aloittamat lokakampanjat, tällä kertaa Vladimir Putinia kohtaan.
Eikö ole outoa, että patologiseksi valehtelijaksi aikoja sitten osoittautuneen osapuolen sanoja ei osata vieläkään kyseenalaistaa? Jos kyseessä olisi yksityishenkilö, olisimme nauraneet hänet pihalle jo aikoja sitten.
Kommentti: Suomen valtamedia ja päivälehdistö uutisoivat odotetusti hyvin niukasti, jos lainkaan, tästä Venäjän tiedotustilaisuudesta. Se on ymmärrettävää, sillä tämäntyyppinen paljastus varmasti laskisi NATO-kannatuslukuja kansalaisten keskuudessa entisestään. Aiheeseen liittyen kannattaa lukea myös erinomainen artikkeli Suomi sukeltaa yhä syvemmälle osalliseksi USA-johtoista gangsterismia, kirjoittajana Pirkko Turpeinen-Saari.