Viime viikolla levisi video, jossa laiton Israelin uudisasukas ampui palestiinalaisen teinipojan. Videossa israelilainen huutaa pojalle, että "kuole sinä huoran poika", uudestaan ja uudestaan.

Poika vääntelehtii tuskissaan, tehden kuolemaa uudisasukkaiden ympäröimänä. Vierellä on myös ilmeisesti poliisivirkailija tai sotilas, joka ei näytä etsivän mitään asetta lähistöltä. Tosiaan, videolla ei näy mitään merkkiä veitsestä, jonka Israelin asevoimat ja uudisasukas myöhemmin väittivät pojalla olleen.


Youth Against Settlements -järjestön Facebookissa julkaisema uusi video näyttää toisen ampumakohtauksen jälkeiset tapahtumat, missä laiton uudisasukas ampui palestiinalaisen nuorukaisen kuoliaaksi lauantaina Hebronissa.

Katso video tästä...

Mielipidetutkimukset ovat paljastaneet, kuinka tavalliset ihmiset Yhdysvalloissa ja Britanniassa tukevat Venäjän sotilasoperaatiota Syyriassa, länsimedian operaatiota kohtaan osoittamasta skeptisyydestä huolimatta. Heijastavatko nämä mielipidekyselyt vallitsevaa yleistä mielipidettä? Miksi suuri yleisö ja media näyttävät olevan eri mieltä?

Venäjän operaation Syyriassa saadessa osakseen paljon epäilyjä länsimedian toimesta, voivat Yhdysvaltojen Fox-uutiskanavan ja Iso-Britannian Express-lehden teettämien kyselyjen tulokset vaikuttaa hieman yllättäviltä. Mielipidekyselyjen mukaan, 70 prosenttia amerikkalaisista kokevat ettei USA:n hallinnolla näytä olevan selvää strategiaa Syyrian jihadistiongelman hoitamiseksi ja yli 70 prosenttia vastaajista Iso-Britanniassa tukevat Venäjän pommituskampanjaa.

RT:n haastattelema media- ja oikeusanalyytikko Lionel tulkitsee mielipidetutkimusten tulokset osoituksena Venäjän kirurgisten ISIS-iskujen menestyksestä.

RT: Fox-uutisten kyselyn tulokset antavat vaikutelman siitä, että Moskova hallitsee Syyrian tapahtumia? Onko tämä oikea päätelmä?

Lionel: Luulen voivamme päätellä näistä tuloksista, että näiden kirurgisten ISIS-iskujen vaikutukset ovat olleet menestykselliset. Uskon että tämä on tärkein asia ymmärtää. Ihmiset osoittavat suosiotaan päättäväiselle ja ilmeisen kirurgiselle iskulle kansainvälistä syöpää, terrorismia, vastaan. Olen nyt New Yorkissa ja olin täällä myös 9/11-iskujen tapahtuessa, muistan tuon päivän. Muistan nuo hajut, näyt, äänet ja kauheudet. Ja jos joku, mistä maasta tai paikasta tahansa, olisi voinut estää sen mitä tapahtui - olisi voinut pysäyttää nuo ihmiset - olisi voinut estää tämän kauhuntäyttämän päivämme, olisin osoittanut tälle toimelle mitä suurinta suosiota... huolimatta näiden terrorismia ehkäisevien ihmisten alkuperästä. Joten luulen monien ihmisten olevan kiitollisia siitä, että jotakin päättäväistä tehdään tämän syövän, jota kutsumme terrorismiksi, poistamiseksi maailmasta - tai näin ainakin toivomme.

On osittain ymmärrettävää, kuinka useat ihmiset lännessä ovat hämillään joidenkin päättäjien lausunnoista ja retoriikasta, joissa he tuomitsevat Venäjän 30.9 aloittamat ilmaiskut Syyriassa. Nämä lausunnot pistävät ihmettelemään kenen puolella me oikeastaan oikein olemme? Ottaen huomioon länsimedian pyrkineen viimeiset kaksi vuotta esittämään ISIS:sen pahuuden ilmentymänä, niin eikö venäläisten väliintulo Syyrian hallituksen kutsumana tulisi nähdä hyvänä asiana? Tulokset ovat olleet tähän mennessä vaikuttavia. Venäjän puolustusministeriön mukaan ISIS on kärsinyt seuraavia tappioita ensimmäisen viikon aikana:

• 71 panssaroitua ajoneuvoa
• 30 muuta ajoneuvoa
• 19 komentotilaa
• 2 tiedonvälityskeskusta
• 23 varikkoa joissa ammuksia ja polttoainetta
• 6 tienvarsi- ja autopommeja valmistavia kohteita
• suuri määrä tykistön aseistusta
• useita harjoitusleirejä

Mikäli johtajamme uskovat ISIS:sen olevan maailman turvallisuuden kannalta suurin uhka, eikö heidän tulisi olla näistä tuloksista ekstaasissa? He eivät ole. Sen sijaan NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg syyttelee Venäjää "agressiosta", vaatien taas kerran lisää NATO-joukkoja ympäröimään Venäjän rajoja sekä näitä joukkoja myös Turkkiin.

Amerikkalaisten "60+ maan koalitio" on väitetysti pommittanut ISIS:tä Syyriassa yli vuoden ajan. Verrattuna Venäjän ainoastaan viikon aikana saavuttamiin tuloksiin, on Yhdysvaltojen johtamien ilmaiskujen saavutukset olleet vähintäänkin surullisia: ISIS:in alueellinen hallinta Syyriassa on kasvanut, ei vähentynyt, tänä aikana. Mihin muuhun johtopäätökseen voimme tulla, kuin siihen, että Yhdysvaltojen johtamat ilmaiskut ovat auttaneet ISIS:tä?

Jälkikäteen katsottuna raportit, joissa kerrotaan aseiden joutuneen "vahingossa" ISIS-terroristien käsiin, tuntuvat hieman epäilyttäviltä. Mikäli laitamme ne "huonon tuurin" piikkiin, on Yhdysvaltojen johtama operaatio tällöin epäonnistunut täydellisesti, kuten korkea-arvoiset amerikkalaiset sotilasjohtajat ovat viime kuukausina myöntäneet lausunnoissaan Yhdysvaltain senaatille.

Mutta on eri asia olla "ei-niin-ekstaasissa" Venäjän pyrkimyksistä löylyttää ISIS:tä, kuin ensihetkistä alkaen hyökätä raivopäisesti näitä pyrkimyksiä vastaan. 36 siviiliuhria ensimmäisenä päivänä, meille kerrottiin, siteeraten brittiläistä Syrian Observatory for Human Rights -järjestöä, jota pyörittää yksi mies kolmen makuuhuoneen asunnossaan Kentissä, Englannissa.

En ole voinut olla huomaamatta, kuinka viimeisten viikkojen aikana Valtakunnasta on tullut äärimmäisen hölmö—niin hölmö, että luulen että se ansaitsee tittelin Maailman Hölmöimpänä Valtakuntana. Joku voisi väittää sen olleen hölmö jo aiemmin, mutta viimeaikaiset tapahtumat viestittävät kvanttihypystä hölmöysasteikolla.

Onko Venäjä pahuuden valtakunta? Ainoastaan länsimaalaisten silmin. Todellisen diktatuurin, Yhdysvaltojen, toimien vuoksi on vuodatettu verta ympäri maailman: eilisen "vapaustaistelijat" ovat muuttuneet tämän päivän ISIS-terroristeiksi, teurastaen siviilejä Lähi-idässä. Amerikkalaisten käynnistämät sodat ovat synnyttäneet valtavan pakolaiskriisin Eurooppaan. Ihmisiä kidutetaan ja tapetaan ympäri maailman Yhdysvaltojen vankeudessa. Afganistanin heroiinia salakuljetetaan maailman joka kolkkaan, kiitos NATO:n. Donbassissa uusnatsit suorittavat kansanmurhaa, kiitos Yhdysvaltojen tuen. Joten, onko Venäjä uhka? Ei lähimainkaan.

Ukrainan kriisi on tällä hetkellä lähes täydellisesti sivuutettu valtamedian keskipisteestä. Silloin tällöin uutisoidaan joitain tapahtumia, kuten Ukrainan vallankaappauksen jälkeisen presidentin Petro Poroshenkon YK:n yleiskokouksen yhteydessä pitämä odotetun russofobinen puhe.

Viimeisen parin päivän aikana Syyria on ollut erittäin suuri uutisoinnin aihe länsimaisen lehdistön keskuudessa. Venäjä on aloittanut massiiviset ase- ja avustuslähetykset Syyrian hallitukselle, tämä on tullut kiistämättömän selväksi. Jopa Venäjän presidentti Vladimir Putin on myöntänyt tämän toistuvasti, viimeksi CBS:n haastattelun aikana. Lisäksi on merkittävää satelliittikuvien todistusaineistoa Syyrian Latakian satamakaupungissa sijaitsevalta Bassel al-Assad -lentokentältä.

Merkittävää asiasta tekee sen, kuinka nopeasti konkreettisia todisteita venäläisten interventiosta saatiin nähtäville tarkkojen satelliittikuvien muodossa, kun asiaa vertaa länsimedian Ukrainan kriisin "uutisointiin". Ensimmäiset huhut lähtivät liikkeelle elokuun lopulla ja syyskuun alussa, israelilaisen sanomalehden Ynet and Haaretz:in levittämänä. Todisteita ei ollut vielä esillä tuolloin, ja intervention kiistivät useat kommentaattorit - jopa Venäjään liittyvistä geopoliittisista analyyseistään tunnettu "Saker". [Vineyard of the saker -blogi, suom. huom.]

Vladimir Putin kiisti suoraan länsimaisen median väitteet Syyrian armeijan tekemistä sotarikoksista äskettäisessä CBS:n 60 Minutes -ohjelman haastattelussa. Länsimedia on esimerkiksi toistuvasti väittänyt Syyrian armeijan käyttäneen mielivaltaisesti "tynnyripommeja" siviilialueilla. "Koska ymmärrän tiedustelupalveluiden ammatilliset toimintatavat, voin sanoa sinulle, että tämänkaltaiset arviot ovat Assadin vihollisten perustoimenpiteitä ("active measures"). Tämä on Syyrian vastaista propagandaa", Putin kertoi toimittaja Charlie Roselle. Konfliktin alusta lähtien ovat useat verilöylyt laitettu Syyrian joukkojen syyksi, mutta myöhemmin on käynyt ilmi että tapaukset ovat joko täysin keksittyjä tai että tekoihin ovat sittenkin syyllistyneet niin sanotut "kapinalliset" tai "terroristit".

Syyrian "sisällissota" on todellisuudessa valloitussotaa Washingtonin, Turkin ja Saudi-Arabian palkkaamien palkkasotilaiden toimesta. Vuosi ns. "Syyrian vallankumouksen" jälkeen kuolinuhrien määräksi kerrottiin 100 000 henkeä. 2013 vuoden loppupuolella luku oli 200 000. Tänä päivänä länsimedia lööpeissä kuulutetaan kuinka "yli 320 000 on kuollut". Pääasiallinen lähde näille luvuille koko "sisällissodan" aikana on ollut Syrian Observatory for Human Rights - oppositiojärjestö. Kyseisen "ryhmän" raportit on otettu itsestäänselvyytenä, huolimatta sen selkeästä eturistiriidasta pyrkiä maalaamaan Syyrian hallinnosta mahdollisimman negatiivinen kuva. Tietoja joihin nämä luvut pohjautuvat pidetään kansainvälisesti niin epäilyttävinä, että YK luopui yrityksestä pitää tarkkaa lukua yli kaksi vuotta sitten.

Syrian Observatory for Human Rights (SOHR), jota rutiininomaisesti siteerataan jokaisessa länsimaisessa julkaisussa viimeisenä totuutena, on tosiasiassa luonut lännen ulkopoliittisia tavoitteita tukevan narratiivin siitä, mitä Syyriassa tapahtuu. SOHR tuottaa raportteja joukkojen liikkeistä, hallituksen linjauksista, ja julkisesta mielipiteestä ilman asiantuntevaa väkeä paikan päällä. Näitä valheita länsimaiset ammattietiikkansa hukanneet journalistit toistavat ja tarinoivat ilman pienintäkään kriittisyyden häivää. Syrian Observatory for Human Rights (SOHR) koostuu ulkomailla asuvasta syyrialaisesta Abdul Rahmanista, (a.k.a Rami Abdulrahman, a.k.a Osama Suleiman) ja hänen "neljän aktivistin tiimistään Syyriassa". Rahman, kolmesti tuomittu rikollinen, löysi turvapaikan lännestä, jossa hän taianomaisesti näkee kaikki Syyrian tapahtumat Englannin Coventryssä sijaitsevasta kahden makuuhuoneen asunnostaan.

Saudi-Arabia on vastannut varsin hurjilla vastaväitteillä kritiikkiin, ettei se hoitanut omaa osuuttaan pakolaiskriisissä. Saudi-Arabian ulkoasiainministeriön virkailija kertoi heidän hallituksen itseasiassa vastaanottaneen "suurinpiirtein 2.5 miljoonaa syyrialaista konfliktin alusta laskien."

Minulla olisi esittää kaksi kysymystä: Missä he ovat nyt ja miksei kukaan ulkopuolinen kansainvälinen avustus- tai kansalaisjärjestö ole maininnut tästä heidän pakolaisia koskevissa laskelmissaan? Saudien kuningasperhe antoi vastaukseksi: "Omaksuimme politiikaksi jättää kohtelematta näitä syyrialaisia pakolaisina ja laittaa heitä pakolaisleireille, varmistaakseemme heidän arvokkuuden ja turvallisuuden." Joten meidän pitäisi uskoa, että 2.5 miljoonaa ihmistä integroitiin hienovaraisesti osaksi Saudi-arabian kansaa, eikä kukaan huomannut sitä ennen tätä ilmoitusta.

Tiedottaja jatkaa kertomalla, että kuulemme asiasta vasta nyt, koska "Saudi-Arabialla ei aluksi ollut aikomusta tuoda julkisuuteen sen alusta alkaen tehdyistä ponnistuksista ja avunannosta Syyrian veljille ja siskoille, koska lähestyimme tilannetta uskonnollisesta ja inhimillisestä näkökulmasta, emmekä halunneet kerskailla vaivannäöllämme tai yrittää saada mediahuomiota."

Saudi-Arabia siis väittää vastaanottaneensa 2.5 miljoonaa syyrialaista pakolaista täysin huomioita herättämättä, koska se ei halua kerskailla asiasta. Silti sama Saudi-Arabia terrorisoi tälläkin hetkellä mielivaltaisesti siviilejä Jemenissä, ja on useiden vuosikymmenten aikana auttanut luomaan "Islamilaisen terrorismin". Samalla Saudi-Arabialla on käsissään satojen tuhansien syyrialaisten verta.

Lontoon Guardian lainasi äskettäin Suomen entisen presidentin, Martti Ahtisaaren, lausuntoja tämän toimiessa välittäjänä YK:n turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan keskusteluissa. "Länsimaat torjuivat reilut kolme vuotta sitten Venäjän tarjoaman mahdollisuuden Syyrian presidentin Bashar al-Assadin syrjäyttämiseen", sanoi Ahtisaari. Päällisin puolin, tämä vaikuttaa antavan positiivisen kuvan Putinista ja Venäjästä: he yrittivät toimia diplomaattisesti ja auttaa lopettamaan Syyrian sisällissodan. Laajemmin vaikuttaisi myös siltä kuin hän [Ahtisaari] arvostelisi länsimaita Venäjän tarjouksen torjumisesta.

"Se oli mahdollisuus, jonka menetimme vuonna 2012", Ahtisaari sanoi haastattelussa.

Ahtisaari sai näennäisesti länsimaat näyttämään huonoilta kertoessaan, kuinka länsimaiden johtajat torjuivat tarjouksen ollessaan niin varmoja Assadin kukistumisesta. Mutta onko näiden lausuntojen pohjalta välittyvä ja vastaanotettu todellinen viesti todellakin tämä? Näkeekö lausuntojen perusteella kukaan oikeasti länsimaat "pahiksina" tässä asiassa, vai kokeeko lukija oleellisempana vihjailut Venäjän sekaantumisesta toisen itsenäisen valtion kohtaloon (toimien Assadin selän takana)? Vaikuttaa todennäköisemmältä, että tämän juuri Assadin ja Putinin yhteistyön lisääntymisen hetkellä ilmestyneen uutispätkän tarkoitus on lyödä kiilaa Syyrian ja Venäjän hallitusten välille. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että kumpikaan tarttuisi tähän syöttiin.

Tulevaisuudentutkija Gerald Celente keskustelee Lew Rockwellin kanssa, kuinka Yhdysvallat on joutunut tähän tilanteeseen, ja mitä asialle voi tehdä.