Espanjalainen filosofi Santayana varoitti, että ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan. Historiallista muistinmenetystä vieläkin vakavampi ongelma on historiallinen revisionismi, jossa kokonaiset yhteiskunnat vakuuttuvat asiasta, jota ei joko koskaan tapahtunut, tai se tapahtui juuri päinvastoin. Kreikan ja Saksan velan historia on hyvä esimerkki tästä.

Rahan luominen VS velan luominen

Velka ja raha sekoitetaan jatkuvasti keskenään. Kuulemme kuinka "rahaa luodaan tyhjästä", ja kuvittelemme, että painokoneet työntävät tonneittain paperirahaa markkinoille.

Ainoa takaisku rahan luomisessa on valuutan arvon kuluminen (inflaatio) liiallisen tarjonnan vuoksi. Tämän havainnollistamiseksi kuvittele mielessäsi jättimäinen öljykenttä, joka löydetään Siperiasta huomenna; se laskisi öljyn markkinahintaa nousseen tarjonnan vuoksi.

Tässä mielessä rahan luominen vaikuttaa jokaiseen toimijaan (pankit, valtiot, kansalaiset), jotka käsittelevät rahaa, koska se laskee heidän omistusosuuden arvoa. Mitä enemmän rahaa on tarjolla, sitä vähemmän sillä on arvoa, aivan kuten useimmissa muissakin hyödykkeissä.

Mutta tänä päivänä 97% digitaalisesta rahasta "luodaan" velalla yksityisten pankkien toimesta. Tämä tarkoittaa, että nykyään rahaa ei luoda palvelemaan taloudellista kehitystä tai kansallisen rahatalouden käytäntöjä, vaan maksimoimaan yksityisten pankkien voitot.

Tällä hetkellä maailman rahavarannot ovat 68 biljoonaa dollaria, velan ollessa 137 biljoonaa dollaria. Niiden suhdeluku on 2:1, ja tämä kuilu jatkaa laajenemistaan. Maailma velkaantuu eksponentiaalisesta, paljon nopeammin kuin talous kasvaa. Näin ollen velka tukehduttaa taloutta, vaatimalla jatkuvasti enemmän tuottoa kattamaan lainojen korot.

Koska velan määrä ylittää rahan määrän, ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi rahaa maksamaan takaisin tätä uskomatonta velkasummaa. Ennemmin tai myöhemmin jollakin ei ole rahaa velanmaksuun, ei siksi ettei hän henkilökohtaisesti pystyisi maksamaan, vaan koska tätä rahaa ei ole olemassa missään.

Helsingin Sanomat uutisoi muutama päivä sitten yhteenotosta Ukrainassa, jossa nationalistinen Oikea Sektori ja Ukrainan viranomaiset kävivät keskenään tulitaistelua:

Ukrainan viranomaiset jatkoivat sunnuntaina operaatiotaan äärioikeistolaisen Oikean sektorin asemiehiä vastaan, kun nämä jatkoivat piilotteluaan lauantaisen tulitaistelun jälkeen Mukatševessa Lounais-Ukrainassa. Oikea sektori kertoi viranomaisten myös piirittävän sen tukikohtia muualla läntisessä Ukrainassa.

Operaatio alkoi lauantaina, kun Oikean sektorin asemiehet ja paikallisen kansanedustajan miehet ottivat yhteen Mukatševessa, joka sijaitsee Taka-Karpatiassa lähellä Slovakian ja Unkarin rajaa. Poliisit saapuivat paikalle ammuskelun jo käynnistyttyä.

Mikä on Oikea Sektori? Kotimaisessa mediassa Oikea Sektori -puoluetta/paramilitarista ryhmää on tähän mennessä useimmiten käsitelty varsin vähäsanaisesti, eikä sen roolia Itä-Ukrainan "terrorismin vastaisessa sodassa" ole juurikaan tuotu esille. Kyseessä on fasistinen järjestö, joka on saanut/ottanut sotilaallista (ja tätä kautta poliittista) valtaa Ukrainan konfliktissa, ja siitä on noussut todellinen uhka Kiovan vallanpitäjille. Venäjän esittämät huolet fasismista on kuitattu salaliittoteoriana, sekä historiallisena revisionismina, josta esimerkiksi Helsingin Sanomat Venäjää syyttää:

Neuvostoliiton propagandassa toista maailmansotaa ei käyty esimerkiksi Venäjän ja Saksan, vaan neuvostokansan ja maahan hyökänneiden fasistien välillä. Tämä terminologia levisi myös tavalliseen kielenkäyttöön ja jäi sinne. Murmanskilainen ei sano omasta mielestään mitään outoa kertoessaan, mihin fasistien hyökkäys pysäytettiin - olivatpa hyökkääjät sitten saksalaisia vuoristojääkäreitä tai suomalaissotilaita.

Kiovan itsenäisyyden aukiolle Maidan Nežalostnille kuluneena talvena ilmestyneet kolmikärkiviirit ja Banderan valokuvat todistavat venäläisyleisölle, että fasistit ovat elossa ja yrittävät taas tuhota Venäjän. Venäjän propagandalle he ovat niin hyvää herkkua, että ellei heitä olisi, heidät pitäisi keksiä.

Tälläisten selitysten mukaan Oikean Sektorin vaarallisuus on vain venäläisten juonittelua ja uhkakuvien maalailua, joka kytkeytyy laajempaan sotahistorian propagandaan. Eikö tämä selitys kuulosta jo itsessään salaliittoteorialta? Jostain syystä Venäjän kohdalla Helsingin Sanomien toimittajat kiristävät foliohattunsa hyvin tiukasti päähänsä.

"He ristiinnaulitsivat Tsiprasin siellä", totesi EU:n virkailija, joka osallistui eiliseen Eurooppa-neuvoston hätäkokouksessa. "Ristiinnaulitsivat".

Viimeiset pari päivää ja viikkoa ovat varmasti olleet Tsiprasille rankkoja, mutta kuka tai ketkä todellisuudessa "ristiinnaulittiin" näiden intensiivisten tapaamisten aikana, joka johti Kreikan kriisin "yksimieliseen sopimukseen"? Tsipras on Kreikan pääministeri ja tammikuun vaaleissa valitun Syriza-puolueen johtaja. Tästä kuuluu kiitos pitkälti Kreikan keski- ja alaluokan äänestäjille. Näin ollen heidän mandaattinsa oli toimia Kreikan kansalaisten parhaan edun puolesta. Juuri näin Syriza pyrki toimimaan, joka on harvinaista populismin myötä valtaan nousseelle eurooppalaiselle hallitukselle.

Jotta voit ymmärtää Kreikan velkakriisin ja vuoden 2008 talouskriisin syitä, tulee sinun ensiksi oivaltaa rahan ja maailmantalouden epätodellinen ja aineeton luonne.

Vuonna 2014 Bank of England myönsi vihdoin "Money Creation in the Modern Economy" -selvityksessään asian, jonka monet ovat tienneet jo hyvin pitkään: 97% rahavarannoista luodaan pankkien toimesta velanluonnin yhteydessä. Suurin osa tästä rahasta on ja pysyy digitaalisessa muodossa koko elinkaarensa aikana sen sijaan, että se olisi paperirahan fyysisessä muodossa.

Toinen asia joka sinun tulee tietää on se, että kansallisvaltiot ovat enemmänkin suuryritysten kaltaisia, ja niiden väestöä kohdellaan kuin työntekijöitä. Tämän yrityksen johtajina toimivat pankit ja pankkiirit.

Liittoutuminen niiden kanssa jotka pyrkivät tuhoamaan maasi talouden ja perustuslain on kannattavaa bisnestä:

"I am Ukrainian" (olen Ukrainalainen) -videolla esiintynyt 25-vuotias Yulia Marushevska on asetettu Saakašvilin Odessan tiimin komentoketjun kolmanneksi. Saakašvilin mukaan Marushevska on kouluttautunut Harvardissa ja Stanfordissa, mutta Stanfordin Yliopiston mukaan kukaan tämän niminen henkilö ei ole opiskellut siellä. Hänellä ei ole mitään muuta pätevyyttä tai kokemusta. Mutta ainakaan hän ei ole etsintäkuulutettu, kuten amerikkalaismielinen pomonsa.

Mikäli joku on unohtanut, niin alkuperäinen "I am a Ukrainian" -video tehtiin Yhdysvaltojen hallitukseen yhteyksiä omaavan länsimaisen tiimin toimesta.

Suomen päätös kieltää Venäjän parlamentin matkustuskiellossa olevien jäsenten pääsy Etyj-kokoukseen on johtanut voimakkaaseen kritiikkiin Venäjän puolelta. Venäjän parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko kommentoi Suomen päätöstä pettymyksenä, johon on hänen mukaansa vaikuttanut enemmän Euroopan unionin painostus, kuin Suomen oma etu.

- Tämä tapaus osoittaa jälleen kerran sen, että EU-maat ovat niin kutsutun solidaarisuuden takia menettäneet suvereniteettinsa ja itsenäisyytensä sekä kyvyn tehdä itsenäisiä, omalle maalleen edullisia ratkaisuja, Matvijenko sanoi.

Ylähuoneen puheenjohtaja muistutti, että Suomi on paitsi Venäjän naapuri, johon on hyvät suhteet, myös tärkeä poliittinen toveri ja kauppakumppani. Tähän mennessä neutraalina pysynyt Suomi teki ratkaisevan siirron ja tahrasi maineensa Venäjän silmissä selvästi.

- Suomen tekemä ratkaisu on yksinkertaisesti niin outo. Totta puhuen minua hävettää suomalaisten puolesta, eritoten niiden ihmisten puolesta, jotka tällaisia ratkaisuja tekevät, avautui Matvijenko.

Ratkaisu on outo Suomen edun näkökulmasta, muttei Washingtonin edun näkökulmasta. Kumman etua Suomen päättäjät ajaa?

Omien sanojemme mukaan länsimaat rakentuvat demokratian ja vapauden periaatteille. Tästä perspektiivistä vertaamme itseämme muihin valtioihin ja kulttuureihin. Poikkeuksellisuus, individualismi, vapaus ja demokratia ovat käsitteitä, joita käytetään erityisesti silloin, kun länsimaat perustelevat oikeuttaan taas kerrran hyökätä johonkin Lähi-idän öljyvaltioon. On syytä katsoa lähempää tämän narratiivin paikkaansapitävyyttä ja kuinka se on muovannut ajatteluamme.

Mediakeskustelun käydessä kuumana on ehkä aiheellista muistuttaa lukijoita miehestä nimeltä Udo Ulfkotte ja hänen viimevuotisista paljastuksistaan Euroopan valtamedian toiminnasta.

Saksalainen toimittaja ja politiikan tutkija Udo Ulfkotte (s.1960) julkaisi vuoden 2014 loppupuolella mielenkiintoisen paljastuskirjan, joka ainakin lännen valtamediassa jäi täysin vaille huomiota (yllätys!). Ulfkotte opiskeli valtio- ja oikeustiedettä Freiburg im Breisgaussa ja Lontoossa, väitellen tohtoriksi Freiburgin yliopistossa vuonna 1987. Tämän jälkeen hän työskenteli vuodesta 1986 vuoteen 2003 'Frankfurter Allgemeine Zeitung'-lehden ulkopolitiikan toimittajana, asuen pitkiä jaksoja etenkin Lähi-Idässä.

Vuonna 2014 ilmestyneessä kirjassaan "Gekaufte Journalisten" (suom. Ostetut Toimittajat) Ulfkotte syyttää länsimaisia ja etenkin saksalaisia toimittajia korruptuneisuudesta. Hän väittää mm. saksalaisten ja amerikkalaisten tiedustelupalvelujen CIA:n ja BND:n lahjoneen toimittajia saadakseen heidät levittämään Nato- ja amerikkalaismyönteistä propagandaa. Kirjassaan hän paljastaa kuinka hänet pakotettiin julkaisemaan tiedustelupalvelujen aikaansaannoksia omalla nimellään ja kuinka tottelemattomuudesta saattoi seurata irtisanominen, lisäten myös olevansa häpeissään näistä menneistä tekosistaan.

Lokakuussa 2014 Ulfkottea haastattelivat uutistoimistot Russia Insider ja RT (kts. myös video). Haastatteluissa hän kertoi mm. seuraavaa:

"Päädyin julkaisemaan CIA:n ja muiden tiedustelupalveluiden - erityisesti Saksan tiedustelupalvelun - agenttien artikkeleita omalla nimelläni. Eräänä päivänä BND (Saksan valtiollinen tiedusteluorganisaatio) tuli Frankurter Allgemeinen toimistooni Frankfurtiin. He halusivat minun kirjoittavan artikkelin Libyasta ja eversti Muammar Gaddafista...He antoivat minulle kaikenlaista salaista informaatiota, haluten minun ainoastaan allekirjoittavan artikkelin omalla nimelläni. Tuossa artikkelissa kerrottiin, kuinka Gaddafi oli salaa rakentamassa myrkkykaasutehdasta Libyaan. Se oli uutinen, joka julkaistiin maailmanlaajuisesti kaksi päivää myöhemmin."

Suomen edellinen puolustusministeri Carl Haglund perusti 2014 syksyllä työryhmän selvittämään Hornet-hävittäjien seuraajia, joiden käyttöönotto tehtäisiin vuosien 2025-2030 aikana. Tämän perusselvityksen tarkoitus on tukea myöhempää päätöksentekoa. Selvitys valmistui muutama päivä sitten, jonka uusi puolustusministeri Jussi Niinistö otti vastaan. Työryhmä esitti seuraajiksi monitoimihävittäjiä:

Esiselvitystyöryhmä esittää Hornet-hävittäjien seuraajiksi monitoimihävittäjiä, jotka pystyvät toimimaan maa-, meri- ja ilmakohteita vastaan.

Hornet-hävittäjien seuraajien hintahaarukka on viidestä kymmeneen miljardia euroa, kertoi Puolustusministeriön hankekoordinaattori Lauri Puranen hävittäjien esiselvitystyöryhmästä.

Purasen mukaan hävittäjät ovat niin kallis hankinta, että niitä ei rahoiteta puolustusmäärärahoista, vaan hankinnalle tarvitaan erillisrahoitus.

Samaan aikaan kun Suomen uusi hallitus aloittaa suuren leikkausprojektinsa, esittelee puolustusvoimien työryhmä miljardien erillisrahoituksen myöntämistä hankkeelle. Vaikka rahoitusta ei tule käsittelemään nykyinen hallitus, kertoo se silti jotain nykyisestä arvomaailmasta, toimien kontrastina leikkauspäätöksille.

Yksi todennäköisimmistä valinnoista on amerikkalainen F-35-hävittäjä. Muutama muu pohjoismaa on päätynyt tähän valintaan hiljattain:

F-35 olisi luonteva seuraaja Hornetille. Hieman enteellisesti puolustusministeri Jussi Niinistö totesi päivän lehdistötilaisuudessa, että Norja ja Tanska ovat jo päättäneet hankkia pohjoismaisen vaihtoehdon sijasta F-35-hävittäjiä. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö ei Niinistön mukaan konetyypin valintaan kaadu.

Nato-jäsenyyttä kannattava puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva on viitannut hankintojen poliittiseen luonteeseen:

"Hankinnassa on kyse järisyttävistä luvuista. Se, mistä hävittäjät hankitaan, ei ole mikään tekninen kysymys, vaan merkittävä sotilas -ja turvallisuuspoliittinen asia. Turvallisuuden merkitys on noussut niin vakavaksi asiaksi, että nyt ei voi katsoa sen sivuitse tai ohitse.

Kallista F-35-monitoimihävittäjää on kritisoitu hyvin voimakkailla sanoilla eri asiantuntijoiden toimesta. F-35:n tuotanto on myöhästynyt aikataulusta vuosia ja siitä on tullut Yhdysvaltojen historian kallein asejärjestelmä. Hävittäjään on satsattu niin paljon rahaa ja aikaa, että se on saatava kaupaksi Yhdysvaltojen liittolaisille. Vastavalkea uutisoi F-35 ominaisuuksista:

F-16-hävittäjän suunnitelutyössä mukana ollut Pierre Sprey on todennut koneen muun muassa olevan yhtäältä liian hidas ja kömpelö ilmataisteluun ja toisaalta liian nopea maataistelukoneeksi. Lisäksi hävittäjä F-35 on kallis sekä ostaa että ylläpitää, ja sen häiveominaisuudet eivät välttämättä ole Ilmavoimien ykkösprioriteetti. Häiveominaisuuden suurin hyöty liittyy nimittäin olennaisesti Deep Air Support -ilmaoperaatioihin, joissa ensisijaisen tärkeää on vihollisen ilmatorjunnan ohittaminen eli toisin sanoen hyökkäysoperaatiot vihollisen linjojen taakse tärkeiden kohteiden tuhoamiseksi. Suomen sotilasdoktriini sen sijaan nojaa puolustukseen ja Ilmavoimilla onkin suurin tarve nopealle, ketterälle, halvalle ja luotettavalle torjuntahävittäjälle. F-35 on kuitenkin yksi todennäköisimmistä loppukilpailuvaihtoehdoista.

Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.

Valoa tuomassa

SOTT.net:iä verrataan usein majakkaan, joka loistaa pimeyteen valollaan, johdattaen etsijöitä uuteen ymmärrykseen, tuoden valoa valheiden kyllästämään pimeyteen. Englanninkieliset sivustot ovat olleet olemassa jo pitkään (vuodesta 2002) ja lukijakunta on laskettavissa miljoonissa (v. 2014 n. 18 miljoonaa käyttäjää). Suomenkieliset sivustot perustettiin tavoittaakseen laajemman, ei niin sujuvasti englantia lukevan suomenkielisen lukijakunnan, jotta he voisivat ottaa osaa tutkimukseemme siitä, mitä maailmassa on meneillään. Olemmekin saaneet paljon positiivista palautetta, eritoten asiayhteyksiä valottavista kommenteista. Monet myös vakavammat mediaosaajat ja yhteiskunnallisista asioista kirjoittavat ovat olleet mielissään siitä, että heidän kirjoituksensa on kopioitu sivuillemme, tavoittaen näin ehkä vielä laajemman ja toisentyyppisen yleisön.

Juuri nyt, johtuen näistä mediayhtiöiden lakimiesten lähettämistä varoituksista, on suomenkielisen SOTT.net sivuston tulevaisuus vaakalaudalla - tutkimusprojektimme toteutus on lukuisten artikkelien poiston johdosta menettänyt tärkeätä materiaalia. Vapaaehtoisesti ja omalla vapaa-ajallaan työskentelevät harvat toimittajamme ovat jo nyt ylityöllistettyjä yrittäessään kerätä todistusaineistoa "yhdistääkseen pisteet". Toivomme lukijoiden tämän artikkelin luettuaan antavan meille asiasta palautetta: sott@sott.net. Koetteko esimerkiksi että suomenkieliselle SOTT-sivustolle on tilausta ja tarvetta? Englanninkieliset sivut säilyttävät luonnollisestikin toimintansa tuttuun tapaansa, vastaten näin miljoonien lukijoiden tarpeeseen.