Venäjän laivaston alus Priazovye on auttanut evakuoimaan 308 ihmistä sodan runtelemasta Jemenistä. Venäjän puolustusministerin mukaan pelastettujen joukko koostuu 19 eri maan kansalaisista, mukaan lukien mm. Venäjän, Ukrainan, Yhdysvaltojen ja Jemenin kansalaisia.

Venäläinen sota-alus lähti Jemenin eteläisestä satamasta, Adenista, sunnuntai-iltana ja sen on määrä saapua Djiboutiin, Afrikan itä-rannikolle, maanantai-aamuna. "Adenin vihollisuusalueelta evakoitujen joukossa oli kansalaisia 19 eri maasta, mukaan lukien 45 Venäjän kansalaista", sanoi puolustusministeriön edustaja, Igor Konashenkov sunnuntaina.

Priazovye-aluksella oli myös joukko ulkomaiden kansalaisia, mukaan lukien 18 amerikkalaista, 14 ukrainalaista, 9 valkovenäläistä, 5 brittiläistä sekä 159 jemeniläistä.

Venäläinen sota-alus oli sijoitettu Adeninlahteen auttaakseen piratismin vastaisissa tehtävissä, ennen kuin se lähetettiin kohti Jemeniä auttamaan evakuoinnissa. Tämä tapahtuu keskellä viikkoja kestäneitä Saudi-johtoisia ilmapommituksia, kohteenaan houthikapinalliset.

Tämä ei ole ensimmäinen venäläisjohtoinen evakuointioperaatio Jemenissä. Moskova järjesti aiemmin huhtikuussa lentoja ja aluksia evakuoidakseen konfliktialueelta omia kansalaisiaan, sekä joukon ulkomaalaisia. Venäläiset lentokoneet ovat tehneet tähän mennessä viisi pelastusoperaatiota Jemeniin, kuljettaen ilmasiltaa pitkin ihmisiä turvaan sota-alueelta.

Suomessa on paljon keskusteltu ns. isäntämaasopimuksesta, eli MOUSta. Jotenkin tuntuu siltä, että sopimuksen ydinkohta on jäänyt huomaamatta myös sopimuksen arvostelijoilta. Tämä saattaa johtua siitä, että tätä sopimuksen keskeistä kohtaa on kierretty virallisissa tiedotteissa kuin kissaa kuumaa puuroa.

MOU ei ole muistio, vaan pöytäkirja ja todellisuudessa valtiosopimus

Suomi allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan, eli MOU:n 4.9.2014. MOU tulee sanoista "Memorandum of Understanding", eli yhteisymmärrysmuistiosta. Kysymys ei kuitenkaan ole muistiosta, vaan kuten sopimuksen suomennoksessa todetaan, pöytäkirjasta. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg "Suomen tasavallan hallituksen" puolesta. Sopimusta ei esitelty eduskunnan hyväksyttäväksi, vaikka sopimus sitoo Suomea. Voi vain kysyä, miksi sitä ei esitelty eduskunnalle edes tiedonantona.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.

Vielä muutama viikko sitten julkinen keskustelu talouspolitiikan linjasta oli yksimielistä. Median haastattelemat pankkiekonomistit, poliitikot ja tutkijat vaativat leikkauksia ja talouskuria. Mainostauluissa kilisi Keskuskauppakamarin velkakello, joka pelotteli valtiontalouden velkaantumisella. Sitten Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta julkaisi Talous ja yhteiskunta -lehdessä artikkelin, jonka mukaan Euroopan finanssipolitiikka on perustunut täysin väärälle analyysille tilanteesta.

Haaparannan mukaan euroalueen ongelma on kokonaiskysynnän vähyys. Elvytyksen sijaan Euroopassa on leikattu menoja ja nostettu veroja, mikä on muiden ongelmien lisäksi heikentänyt tuotantoa ja johtanut työttömyyteen. Haaparannan laskelmien mukaan Suomessa elvytys rahoittaisi itsensä. Sen sijaan leikkausten jatkaminen kasvattaisi velkataakkaa.

Helsingin Sanomien (22.3.) haastattelussa Haaparanta haukkui talouspoliittisen keskustelun epä-älylliseksi ja sanoi, että velkaantuminen saataisiin pysäytettyä elvytyksellä.

Olin järkyttynyt kuultuani Germanwingsin GWI9525-lennon onnettomuudesta Ranskan alpeilla 24.3.15, mutta en ollut lopulta kovin yllättynyt. En tarkoita että oletin sen tapahtuvan, mutta tämä oli jo viides vastaavanlainen onnettomuus vuoden sisällä. Jos tämä tahti jatkuu, niin joudumme vielä arvioimaan uudelleen matkustajalentoihin liittyvät epätodennäköiset onnettomuustodennäköisyydet.

Kuten monet muut ihmiset ympäri maailmaa, jäin odottamaan onnettomuutta seuranneen jälkipuinnin vallitessa siihen liittyviä yksityiskohtia. Mikä ihmeessä saattoi aiheuttaa nykyaikaisen, vaikkakin hieman ikääntyneen ensimmäisen sukupolven Airbus A320 -koneen äkillisen syöksyn kohti vuoristoa? Minulla oli muutama teoria mielessä, kuten yläpuolisen meteoroidiräjähdyksen tuottaman EMP:n aiheuttama laitteiston toimintakyvyn lamaantuminen. Tulipallo- ja meteoriittihavaintojen tyrmistyttävä lisääntyminen viimeisen 10 vuoden aikana tekee tästä skenaariosta uskottavan, ja se voisi olla myös AF447-matkustajakoneen Tyyneen valtamereen tippumisen syynä. Mutta jäin odottelemaan, koska tämänkaltaisen onnettomuuden tutkinta saattaa - ja pitääkin - kestää hyvin pitkään.

Lentokoneonnettomuuksien tutkinnan tärkein tiedonlähde on lentoarvotallennin (FDR). FDR tallentaa lentokoneen kaikkiin sähköisiin järjestelmiin lähetetyt käskyt, mukaan lukien auto-pilotin ja ohjaamon sisäänkäynnin turvajärjestelmän tiedot.

Clinton-säätiö vastaanotti ainakin 8,6 miljoonaa dollaria Ukrainalaiselta Victor Pintšuk-säätiöltä aikavälillä 2009-2013, mukaan lukien rouva Clintonin ulkoministerikausi. Tiedot ovat peräisin Pintšuk-säätiöltä. Yhtiön luonut herra Pintšuk on vaurastunut mm. putkituotannon alalla. Hän on ollut Ukrainan parlamentin kansanedustaja kahtena kautena (1998 - 2006), kannattaen lähempää yhteistyötä Ukrainan ja Euroopan Unionin välillä.

Herra Pintšuk sitoutui vuonna 2008 tukemaan seuraavien viiden vuoden aikana 'Clintonien maailmanlaajuista aloitetta' (Clinton Global Iniative) 29 miljoonan dollarin edestä. Tämä osasto on Clinton-säätiön siipi, joka koordinoi hyväntekeväisyysprojekteja sekä niiden rahoitusta, koskematta kuitenkaan rahoihin. Lupauksena oli Clinton-säätiön mukaan rahoittaa Ukrainan tulevien johtajien ja ammattilaisten koulutusohjelmaa "Ukrainan modernisoimiseksi". Useat säätiön jäsenet ovat myös Ukrainan tämänhetkisen eduskunnan jäseniä. Tähänastiset varsinaiset lahjoitukset ovat Pintšuk-säätiön edustajan mukaan jääneet 1,8 miljoonaan dollariin, johtuen vuoden 2008 taloudellisen kriisin vaikutuksista.

Pintšuk-säätiön lahjoitusten tarkoituksena, säätiön itsensä mukaan, oli auttaa muodostamaan Ukrainasta "menestyksekäs, vapaa sekä eurooppalaisiin arvoihin perustuva moderni valtio". Säätiöstä sanottiin, että jos herra Pintšukin voidaan todeta lobbanneen Yhdysvaltojen ulkoministeriötä, "voidaan tämä nähdä ainoastaan hyvänä asiana".

- Lähteenä Wall Street Journalin artikkeli: Clinton Charity Tapped Foreign Friends

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.

Tämä on Andrey Kondrashovin dokumentti siitä, kuinka Krim palasi takaisin osaksi Venäjää. Se esitettiin Venäjällä maaliskuun 15. päivä, ja on nyt nähtävissä englanninkielisillä tekstityksillä. On kulunut vuosi siitä, kun krimiläiset äänestivät jättävänsä Ukrainan kurjuuden taakseen ja palaavansa takaisin kotimaahansa. Läntiset voimat Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian johdolla ovat pyrkineet määrätietoisesti kuvaamaan tämän historiallisen tapahtuman Venäjän imperiaalisena ryöstöretkenä, joka aiheutti sisällissodan Kiovan ja Itä-Ukrainan irtautumishaluisten maakuntien välillä.

Tämä erinomainen dokumentti tuo esille, että Venäjän hallinto kykeni näkemään, kuinka laillisesti valitun Janukovytšin syrjäyttämä väkivaltainen vallankaappaus (joka oli täynnä amerikkalaisten sormenjälkiä) johtaisi kaaoksen lisääntymiseen läpi Ukrainan. Krimin venäläinen väestönosa joutuisi kärsimään suuresti puolisotilaallisten uusnatsijoukkojen väkivaltaisuuksista, jotka terrorisoivat jokaista, joka ei ole "tarpeeksi lojaali" Yhdysvaltojen tukemaa hallintoa kohtaan. Kun Presidentti Janukovytš pakeni pääkaupungista 22.2.2014, reagoi Vladimir Putin tilanteeseen vastatoimilla, jotka ensimmäisen kerran todella haastoivat Yhdysvaltojen imperialistisen hegemonian.


Rossiya One tuotanto, ENG tekstitykset Vox Populi Evo (VPE). Ladattu LiveLeak sivustolle 14:ssa osassa VPE:n toimesta 22. maaliskuuta 2015

Perjantaina, 20.3.2015 saimme lukea iltapäivälehtien suurikokoisista lööpeistä, kuinka Krimin liittämisen vuosipäivän juhlissa, Punaisella torilla, väkijoukko huusi "Ole-ole-ole! Krim on meidän! Anna nyt Puola ja Suomi!" Tämä "huutelu" mainittiin lukuisissa muissakin saman päivän sanomalehdissä, joten voimme olettaa että suomalaisen median mielestä tämä oli tärkeä, etusivun juttu. Uutisotsikointi on aiheeltaan sen verran vakava (aiheuttaen lukijoissa varmasti pelonsekaisia tunteita), että ainakin me täällä SOTT-toimituksessa haluamme tietää, onko jutussa ensinnäkään mitään perää. Toinen asia mikä meitä kiinnostaa, ja minkä koemme oleelliseksi koko jutun uutisarvon kannalta, on: jos tällaista huutelua tosiaan tapahtui, kuvastaako tämä oikeasti venäjän kansan sekä Putinin toiveita? Missä mittakaavassa tätä huutelua tapahtui? Vai onko se suomen median, jo tavaksi tullutta, pelon lietsontaa saadakseen kansalaiset puoltamaan NATO-jäsenyyttä? No, eipä mennä asioiden edelle. Tutkikaamme asiaa ja yksityiskohtia rauhassa, ennen kuin teemme mitään hätiköityjä johtopäätöksiä.

Kaksi päivää sitten, 16. maaliskuuta, ukrainalainen tankki ajoi äidin ja hänen kahden lapsensa yli, heidän seistessä jalkakäytävällä Donetskin Kostjantynivkassa, 55km Donetskin kaupungista. Tyttö, nimeltä Polina, kuoli välittömästi. Nainen kuoli ilmeisesti myöhemmin sairaalassa. Tankkia ajaneet ukrainalaiset sotilaat olivat ilmeisesti humalassa. Tytön kuolema aiheutti mellakointia kaupungissa - ensimmäinen suuri kapina Kiovan etulinjan takana, sitten Odessan verilöylyn. Oikean Sektorin roistoja on lähetetty paikalle 'palauttamaan järjestystä'.

Mellakoitsijat vaativat sotilaiden tuomista oikeuteen. Tämä on epätodennäköistä. Oikeus on vieras käsite Ukrainan hallitukselle. Sisäasiainministeri Anton Gerashenko vastasi ilmoittaen, että sotilaat tulevat 'ampumaan tappaakseen':

Jos joku Kostjantynivkalainen, aseet käsissään, protestoi Ukrainan viranomaisten lakeja vastaan käyttäen tätä tapaturmaa lietsoakseen joukkojen yhteenottoja, niin ensin tullaan ampumaan yksi varoituslaukaus, jonka jälkeen he ampuvat tappaakseen. Jos varoituksen antamiseen ei ole aikaa, tulevat he välittömästi ampumaan kuolettavasti. Kenelläkään ei ole lupaa horjuttaa Ukrainan hallitusta käyttäen aseita Ukrainan maaperällä.

Kiova kielsi mielenosoitukset, mutta silti Polinan kuolinpaikalle kokoontui n. 100 ihmistä, mukanaan leluja ja kukkia. Kiova kutsui heitä "terroristien kumppaneiksi".